Treffailua

Eilen tuli vietettyä iltaa perinteisin treffailumenoin, leffan ja ulkona syömisen merkeissä siis. Jälkimmäinen menikin aika myöhäiseksi, mutta hyvää italialaista kannatti odottaa. Alkupalana toimi lautasellinen houkuttelevia antipastoja; leikkeleitä, juustoja, marinoituja kasviksia, pääruokana gorgonzola-pastaa ja loppuun suklaafondant vaniljajäätelöllä. Onneksi oli nälkä. :)

Leffa ei myöskään jäänyt herkkujen varjoon, Slumdog Millionaire on ehdottomasti katsomisen arvoinen. Todennäköisesti useammankin kerran. Suuresti suosittelen siis.



Muutamaa leffateatteria lukuunottamatta Ranskassa ei tietääkseni istumapaikkoja saa valita, vaan jokainen istuu sinne mistä vapaan penkin löytää. Jonottaessamme ovien aukaisua valtavan ihmislauman takana, nousi mieleen pieni huoli paikan saamisesta. Vartin odottelun ja sisäänryntäyksen jälkeen kuitenkin selvisi, että meidät oli ohjattu väärän salin jonoon. Uuden salin ja ihmismassan metsästämiseen oli tuon mokan jälkeen 7 minuuttia ennen elokuvan alkua. Paikalle löydettyämme ihmetys kasvoi entisestään, ovella odotteli lisäksemme tasan 2 ihmistä. Paikan pääsi siis valitsemaan hyvinkin vapaasti..:) Sali oli kuitenkin täyteen myyty, joten nähtävästi ja todistetusti KAIKKI ranskikset saapuvat paikalle keskimäärin viisi sekuntia ennen elokuvan alkua tai 5 minuuttia sen jälkeen...

En tiedä, mikä on meno muualla Ranskassa, mutta luojan kiitos ainakin Pariisissa saa leffansa sentään katsoa OV:na, dubbaus kun pilaa yleensä hyvänkin leffan.

Mukavaa viikonloppua ja hyvää ystävänpäivää kaikille! :)

Kuulumisia

Viikot kuluu entistä nopeammin, päivistä nyt puhumattakaan. Töiden jälkeen on yleensä mielessä vain oma sänky, mutta muutaman lounastunnin olen onnistunut hyödyntämään työkaverin kanssa viimeisissä aleissa shoppaillen. (Kun kauniista ja laadukkaista kengistä saa 70% alennusta, itsehillintä ilmeisesti muuttuu olemattomaksi.)

Ranskalaisten lounastunti –käsite on niitä harvoja asioita, jotka paikallisessa työrytmissä oikeasti miellyttävät. Tunti tai pari hyvästä ruuasta tai lähikauppojen tarjonnasta nauttien katkaisee päivän mukavasti. Tai ehkä kyse ei ole niinkään ajasta vaan asenteesta; lounaasta nautitaan rauhassa, meni siihen sitten jonain päivänä 40 minuuttia tai pari tuntia. Sen sijaan kerran viikossa suhteellisen reilujen viiniannosten nauttiminen lounaan yhteydessä tuntuu edelleen hieman hämmentävältä. Mutta maassa maan tavalla. :) Onneksi tapa ei ainakaan omassa työpaikassa silti kuulu jokaiseen päivään.

Ja jos jotain hyvää (liian) pitkistä työpäivistä haluaa löytää, niin ainakin viikonloput todella tuntuvat viikonlopuilta. Kotona töitä tehdessä ja opiskellessa viikonloput olivat toki mukavia, mutta ensimmäistä kertaa elämässä nautin hymyssä suin jokaisesta perjantaista. Ja mukava työ takaa sen, että sunnuntaina ei silti iske ahdistus lähenevästä maanantaista ja uudesta viikosta. Päinvastoin. :)

Nyt harrastamaan sunnuntai-leipomista, uudelleen kokeilussa nämä browniet, joihin lisätään vielä oman maun mukaan erilaisia suklaapaloja lisämakua tuomaan…Ja kaverina tietysti sopivasti sulanutta vaniljajäätelöä. Nam.

(Lienee sanomatta selvää, että kaloreista ei puhuta viikonloppuisin)