Pariisi harmaan eri sävyissä

Treffailua

2009-02-14T10:01:00.013+01:00

Eilen tuli vietettyä iltaa perinteisin treffailumenoin, leffan ja ulkona syömisen merkeissä siis. Jälkimmäinen menikin aika myöhäiseksi, mutta hyvää italialaista kannatti odottaa. Alkupalana toimi lautasellinen houkuttelevia antipastoja; leikkeleitä, juustoja, marinoituja kasviksia, pääruokana gorgonzola-pastaa ja loppuun suklaafondant vaniljajäätelöllä. Onneksi oli nälkä. :)

Leffa ei myöskään jäänyt herkkujen varjoon, Slumdog Millionaire on ehdottomasti katsomisen arvoinen. Todennäköisesti useammankin kerran. Suuresti suosittelen siis.

Muutamaa leffateatteria lukuunottamatta Ranskassa ei tietääkseni istumapaikkoja saa valita, vaan jokainen istuu sinne mistä vapaan penkin löytää. Jonottaessamme ovien aukaisua valtavan ihmislauman takana, nousi mieleen pieni huoli paikan saamisesta. Vartin odottelun ja sisäänryntäyksen jälkeen kuitenkin selvisi, että meidät oli ohjattu väärän salin jonoon. Uuden salin ja ihmismassan metsästämiseen oli tuon mokan jälkeen 7 minuuttia ennen elokuvan alkua. Paikalle löydettyämme ihmetys kasvoi entisestään, ovella odotteli lisäksemme tasan 2 ihmistä. Paikan pääsi siis valitsemaan hyvinkin vapaasti..:) Sali oli kuitenkin täyteen myyty, joten nähtävästi ja todistetusti KAIKKI ranskikset saapuvat paikalle keskimäärin viisi sekuntia ennen elokuvan alkua tai 5 minuuttia sen jälkeen...

En tiedä, mikä on meno muualla Ranskassa, mutta luojan kiitos ainakin Pariisissa saa leffansa sentään katsoa OV:na, dubbaus kun pilaa yleensä hyvänkin leffan.

Mukavaa viikonloppua ja hyvää ystävänpäivää kaikille! :)

Kuulumisia

2009-02-08T12:46:00.007+01:00

Viikot kuluu entistä nopeammin, päivistä nyt puhumattakaan. Töiden jälkeen on yleensä mielessä vain oma sänky, mutta muutaman lounastunnin olen onnistunut hyödyntämään työkaverin kanssa viimeisissä aleissa shoppaillen. (Kun kauniista ja laadukkaista kengistä saa 70% alennusta, itsehillintä ilmeisesti muuttuu olemattomaksi.)

Ranskalaisten lounastunti –käsite on niitä harvoja asioita, jotka paikallisessa työrytmissä oikeasti miellyttävät. Tunti tai pari hyvästä ruuasta tai lähikauppojen tarjonnasta nauttien katkaisee päivän mukavasti. Tai ehkä kyse ei ole niinkään ajasta vaan asenteesta; lounaasta nautitaan rauhassa, meni siihen sitten jonain päivänä 40 minuuttia tai pari tuntia. Sen sijaan kerran viikossa suhteellisen reilujen viiniannosten nauttiminen lounaan yhteydessä tuntuu edelleen hieman hämmentävältä. Mutta maassa maan tavalla. :) Onneksi tapa ei ainakaan omassa työpaikassa silti kuulu jokaiseen päivään.

Ja jos jotain hyvää (liian) pitkistä työpäivistä haluaa löytää, niin ainakin viikonloput todella tuntuvat viikonlopuilta. Kotona töitä tehdessä ja opiskellessa viikonloput olivat toki mukavia, mutta ensimmäistä kertaa elämässä nautin hymyssä suin jokaisesta perjantaista. Ja mukava työ takaa sen, että sunnuntaina ei silti iske ahdistus lähenevästä maanantaista ja uudesta viikosta. Päinvastoin. :)

Nyt harrastamaan sunnuntai-leipomista, uudelleen kokeilussa nämä browniet, joihin lisätään vielä oman maun mukaan erilaisia suklaapaloja lisämakua tuomaan…Ja kaverina tietysti sopivasti sulanutta vaniljajäätelöä. Nam.

(Lienee sanomatta selvää, että kaloreista ei puhuta viikonloppuisin)

Hengissä

2009-01-10T18:39:00.004+01:00

Viikko on hurahtanut nopeammin kuin aikoihin. Uusi työ vaikuttaa olevan kaikkea sitä mitä toivoinkin: jokainen päivä on erilainen, sovellan käytännössä opiskelemiani asioita ja opin joka päivä uutta. Aika kuluu siivillä, mutta todellisuudessa työpäivä ovat pitkiä ja myös suhteellisen raskaita.

Kun työpäivän pituus on vähintään 10 tuntia ja siihen lisätään pari tuntia työmatkoja, vapaa-aikaa työltä ja nukkumiselta jää 2-3 tuntia/ päivä. Kyseisestä syystä bloggailuni vähenee nyt huomattavasti, sillä nuo pari hassua tuntia tulee varmasti yleensä vietettyä läheisten kanssa koneella istumisen sijaan. Viikonloppuisin koitan kuitenkin jatkaa kirjoittelua ja tietysty käydä aina kurkkimassa suosikkieni viikon päivitykset.:)

Nyt täytyy kuitenkin siirtyä kaivelemaan raclette-masiina kaapin perältä, pari ystävää tulee vielä tänään nauttimaan kyseisestä terveysruuasta kanssamme. Huomenna suuntana les soldes, todennäköisesti muutaman tuhannen muun shoppaajan kanssa.

Shopping with the second hand

2009-01-02T13:00:00.004+01:00

Pariisin vilkkaat, tunnelmalliset katukirppikset ovat voittaneet sydämeni, mutta päivittäin auki pysyviä kirppiksiä on silti kuluneiden kuukausien aikana tullut ikävä. Jos joku tietää oikeasti hyvän säännöllisesti auki olevan kirppiksen Pariisista, informoikoon ihmeessä minuakin. (varastettu tai kiinasta tuotu muoviroina ei varsinaisesti kuulu suosikkeihin, joten tunnetuimmat kirppikset ovat omien kokemusten mukaan heti pois laskuista)

Edellä mainistusta syystä johtuen Suomen vierailluilla on aina pakko päästä kiertelemään tutut paikat -ja mielellään jokunen uusikin tuttavuus. Lienikö syynä vauhdilla lähestyvä joulu, mutta kovin monia hyviä löytöjä ei yrityksistä huolimatta haaviin osunut. Ehkä ihan hyvä niin, tavaraa on pienoissessa asunnossammr jo yli säilytysmahdollisuuksien. Pari edullista ostosta on sentään tarttui päivien kuluessa mukaan.

Lämmin, hillitty, kauniin harmaa kaulahuivi strassikoristein lähti mukaan 0,5 eurolla.

Pohjista päätellen täysin käyttämättömät kotimaiset nahkaa ja kiiltonahkaa yhdistelevät kengät kustansivat 2 euroa.

Aaltosen mustat nahkasaappaat uskomattoman hyvässä kunnossa. Koroilla väsytetyt jalat kiittävät pelkästä ajatuksesta. Hintaa järkevillä kengillä taisi olla 3 euroa.

Vaalean harmaa kotimainen nahkalaukku muistuttaa kovasti pitkään käytössäni olleita mustia tovereitaan. Kunto on uudenveroinen, mutta positiivisin yllätys laukussa oli sen hinta; 0 euroa. Todellakin 0 euroa - "ota tästä ilmaiseksi". Kyllä, kiitos! :)

Year 2008

2008-12-31T15:14:00.004+01:00

Kulunut vuosi on hurahtanut taas vauhdilla ohi. Välillä tuntuu, ettei vuoden aikana ehtinyt juuri mitään tehdä. Kuvien läpikäynti palautti mieleen kuitenkin lukuisia ihania muistoja menneiltä kuukausilta.

Päätös jatkaa elämää Pariisissa. Keväällä ja loppuvuodesta päässä risteili pelko, että joutuisin olosuhteiden pakosta palaamaan pitkäaikaisesti Suomeen. Tuskanhiki nousee otsalle, kun mietinkin sitä tunnetta. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Luulenpa, että kotiinpaluusta tulee selvästi kivuttomampi, kun se (joskus sitten) tapahtuu aidosta halusta.

Koti. Muutto Pariisin keskustasta Pariisin reunalle. Metro kulkee vielä uuteenkin osoitteeseen, mutta talot ovat puolta matalampia ja tilaa hengittää kymmenkertaisesti. Voin nähdä sinisen taivaan ja kävellä turvalisin mielin metsikössä ja kauniissa puistoissa. Ei koskaan takaisin turistien kansoittamaan keskipisteeseen.

Ystävät. Uusia tuttavuuksia on tullut solmittua kuluneen vuoden aikana lukuisia. Osa läheisistä on siirtynyt kokemusten ja haasteiden perässä muille maille, mutta pitävät silti paikkansa sydämessä. Myös vanhojen ystävien ja läheisten tapaamiset ja vierailut luonani kuuluvat ehdottomasti vuoden kohokohtiin. Lähipiiriin syntyi myös uusi pieni prinsessa, jonka hurmaavasta seurasta ei voi koskaan saada tarpeekseen. Uusia jälleennäkemisiä suunnitellessa ja odotellessa! :)

Matkat. Vuoden aikana tuli lomailtua Suomessa kolmesti, joista jokainen oli mieleenpainuva ja tärkeä. Perheen kanssa vietettyjä hetkiä ei korvaisi mikään.

Lisäksi nenät suunnattiin kuluneiden kuukausien aikana muutaman kerran Länsi-Ranskan rannikolle, Latviaan, Brysseliin, Italiaan (joista kaikissa asuu väli- tai kokoaikaisesti tuttuja) Onnistuneita reissuja kaikki, uudet matkasuunnitelmat pyörivät jo mielessä kiivaasti.

Siinä taisi olla vuosi kaikessa lyhykäisyydessään. Ensi vuonna odottaakin siirtyminen työelämään ja monta muutakin mukavaa asiaa on jo vireillä. Toivottavasti mukaan mahtuu myös pari ennalta arvaamatonta yllätystä.

Nyt valmistautumaan vuoden vaihteeseen palaillaan ensi vuoden puolella.

OIKEIN MUKAVAA UUTTA VUOTTA KAIKILLE! :)

Back in Paris

2008-12-29T17:00:00.003+01:00

Ihana, ihana loma Suomessa läheisten ympäröimänä on nyt ohi ja paluu arkeen kolkuttelee ovella. Lähteminen on aina vaikeaa, vaikka aina etäisyyteen nopeasti taas tottuukin. Huonoin puoli ulkomailla asuessa onkin ehdottomasti rakkaiden ihmisten sijoittuminen eri maihin. Lentokentällä alkaa edelleenkin aina väkisin alahuuli väpättämään ja silmät kostumaan. Onneksi on kuitenkin mieli täynnä kauniita hetkiä ja sydän pullollaan läheisistä imettyä lämpöä.

En muutoin ole mikään perinteiden vankkumattomin kannattaja, mutta joulun suhteen asia on juurikin päinvastoin. Voin hyvin elää ilman valkeita kinoksia, mutta tietyt perinteet läheisten kanssa kuuluvat ehdottomasti jokaiseen jouluun. Joulusauna, lukuisat herkut, yhdessä oleilu ja pelailu kuuluivat tähänkin jouluun ja toivottavasti vielä lukuisiin tuleviinkin. Tällä hetkellä on vaikea kuvitella, että viettäisin joulun ulkomailla, mutta todennäköisesti tulevaisuudessa sekin vielä tulee eteen. Chéri tarjoutui tänä vuonna viettämään joulun vanhmpieni luona, joten tulevana viikonloppuna vietämmekin vielä myöhäisjoulua hänen sukulaistensa kanssa. :) Uusivuosikin juhlineen ja päivällisineen ehtii vielä tähän väliin, joten sinänsä ihan mukava laskeutuminen arkeen tiedossa.

Toivottavasti muillakin oli onnistunut ja rauhaisa joulu! :)

Tilitystä

2008-12-17T18:19:00.015+01:00

Johan kuluukin aika huomaamatta ohitse. Näin kai siinä käy, kun pitää aina puolen vuoden asiat hoitaa ja läheisten kanssa viettää aikaa kuluneiden kuukausien edestä yhden pienen loman aikana.

On kyllä ollut hassu huomata, miten tottunut sitä jo onkin uusiin tapoihinsa. Enpä taida edes uskaltaa ajatella, millaista on/olisi palata Suomeen vaikkapa kymmenen ulkomailla vietetyn vuoden jälkeen. Vaikka kai sitä taas tottuisi tähänkin menoon. Eri asia sitten haluaako sitä ihan kaikkiin piirteisiin ja tapoihin itseään uudestaan totuttaa.

Jo CDG kentällä Suomen konetta odotellessa tuli ensimmäiset muistutukset enemmän ja vähemmän rakkaista kansallispiirteistä. Konetta odoteltiin erillisessä aulassa, paikalla oletettavasti lähinnä vain suomalaisia. Ensin iski hämmennys, jokin tässä kuvassa on pielessä. Muutama perhe, toistakymmentä pariskuntaa ja kourallinen yksin matkustavia. Ja puolen tunnin täydellinen hiljaisuus. :) Kaiken hälyn ja hölinän jälkeen tämä tuntui kyllä mukavalle, hassun kaukaisesti kodikkaalle.

Jonottaessani käsimatkatavaroiden kontrolliin tuli kyllä toditetuksi toinen vähemmän miellyttävä tottumus. Oman vuoroni lähestyessä aloin ottamaan läppäriä laukusta ja huivia kaulasta. Edessäni oleva nainen vielä laitteli omia tavaroitaan joten rauhallisesti siirryin linjalla eteenpäin. Ilmeisesti jollakulla muulla oli tuhoton kiire odottamaan, sillä yhtäkkiä kolmen ihmiseen takaa jonosta 35-40 -vuotias mies päätti kiilata eteeni omine tavaroineen. Ilmeisesti häntä ahdisti se puolen metrin lovi pöydällä joka jäi omieni ja edessäni olevan naisen laatikon väliin. Ei voinut kuin suu auki ihmetellä herran touhuja, luonnollisesti hämmästynyt ilmeenikään ei saanut vastakaikua, pahoitteluista nyt puhumattakaan. Samaa konetta olimme kaikki menossa odottamaan, joten teki kyllä vahvasti mieli vihjaista, ettei herra ole yhtään sen aikaisemmin Suomessa vaikka kuinka törkeästi jonossa etuilisi.

Pidän Suomesta ja suomalaisista monessa mielessä, joskus ulkomailla taitaa pieni kansallisylpeyskin nostaa tietyissä tilanteissa päätään. Aika kultaa muistot (vai miten se meni), sillä monesti Suomeen saapuessa huomaa saavansa saavillisen loskaa niskaansa jo ennen kotiovelle pääsyä. Ja ei, en puhu vain säästä.

Ranskalaisten kohteliaisuuteen tottuneena, kiitoksen, anteeksi pyynnön ja olehyvän totaalinen puuttuminen, (yleisestä huomaavaisuudesta kuten ovien auki pitämisestä nyt puhumattakaan!) saa ensimmäisenä liikenteessä kaikki karvat pystyyn. Totta kai suomalaisistakin löytyy yksilöitä, joiden sanavarastoon moiset pikkusanat kuuluvat. Ei vaan ole tullut vielä yhtään yksilöä viikon aikana vastaan. Millähän sitä selviää liikenteessä joulun ollessa päivääkään lähempänä?

Joskus muistan lukeneeni mielipiteestä, jossa ranskalaisten ystävällisyys ja kohteliaisuus nähtiin teennäisenä teeskentelynä. Itse en ole samoilla linjoilla, mutta sanottakoon kuitenkin, että kyllä se ruutinillakin tuleva kiitos ja anteeksi tekee ihmeitä ilmapiirille. Ja kannatan myös muun muassa oven auki pitämistä seuraaville, täysin motiiveistakin välittämättä.

Mutta nyt nauttimaan niistä hyvistä puolista; läheisten seurasta, hillitystä hiljaisuudesta ja tunnelmallisesta hämärästä. Mukavaa joulunodotusta kaikille! :)

Joulukysely

2008-12-14T18:47:00.005+01:00

Juanita lähetti mukavan joulumeemin Madridista. Tämä olikin ihkaensimmäinen blogiini tupsahtanut kysely ja vastailin siihen oikein mielellään. :)

Kehoitan tasapuolisesti kaikkia innokkaita tekemään samoin.

pidätkö joulusta? miksi?

Joulu on ehdottomasti suosikkiaikaani. Parasta joulussa on se erityinen tunnelma, mukavat perinteet ja rauhallinen ajanvietto läheisten kanssa. Joulusauna, herkuttelu, kauniit joululaulut, kuusen koristelu, kynttilän valossa rentoutuminen ja yhdessä pelailu kuuluvat kaikki erottamattomasti omaan jouluuni.

miten tahtoisit viettää joulusi? kenen kanssa? missä?

Tahdon viettää joulun kaikkien läheisten kanssa Suomessa. Toistaiseksi kaikki joulut ovatkin kuluneet vanhempieni luona, mutta ikävä kyllä ei aina kaikkien rakkaiden seurassa. Kun tärkeitä ihmisiä asuu eri maissa, asia lienee tulevaisuudessakin hankala. Tänä vuonna kuitenkin myös chéri viettää joulun kanssamme Suomessa, mistä olen todella, todella iloinen. :)

onko sinulla joulukalenteria? minkälainen?

Varmaan pariin viime vuoteen minulla ei ole ollut minkäänlaista kalenteria, sitä ennen kalenterina toimi veikkauksen arpakalenteri.

pelkäsitkö pienenä joulupukkia?

Koko päivänhän sitä jännitti, mutta en usko koskaan pelänneeni. Lauloin pukille joka joulu, mutta en muista sitä etukäteen suuremmin jännittäneeni.

mikä on ensimmäinen muistamasi joulu?

Muistan hetkiä monista lapsuuden jouluista, mutta en kyllä yhtään osaa arvioida, mikä niistä olisi ensimmäinen. Pukki vieraili luonamme joka joulu, kerran mukana oli tonttu ja kerran joulumuori. Yhtenä vuonna muistan ihmetelleeni joulupukun iän muuttumista. Edellisvuonna hän oli sanonut olevansa monta sataa vuotta vanha ja seuraavana 110. Varhaisimmalta muistolta mielessä tuntuu hetki, jolloin hiljaa ihailin kaunista kynttilä/enkelikelloa (se hiljaa pyörivä ja kilisevä juttu =)) olohuoneemme pöydällä.

missä vietät joulusi tänä vuonna?

Tänä vuonna vietän jouluni Suomessa vanhempieni luona siskoni, hänen miehensä sekä chérin seurassa.

oletko ollut tuhma vai kiltti tänä vuonna?

Kiltti, tietysti. :)

mitä toivot eniten jouluksi?

Oikeasti en ole toivonu lahjaksi mitään muuta kuin yhden kaulahuivin. Tuntuu, että en juuri tarvitse mitään, enkä mitään kummempaa haluakaan taas pakollisten juttujen lisäksi raahata mukanani takaisin Ranskaan. Joku pieni yllätys on mielestäni muutenkin mukavampi kuin suoraan listalta valitut lahjat.

nimeä mieluisin jouluruokasi:

Olen muuten kaikkiruokainen, mutta suomalaiset joululaatikot ovat ainoa ruoka, josta en pidä yhtään. (Lipeäkalaa meillä ei onneksi myöskään tarjoilla.) Graavilohi ja poronkäristys ovat jouluruuista parhaimmat. Kynttilän valossa hyvän viinin kanssa nautittu runsas juustotarjotin kruunaa illan.

oletko kenties jo ostanut/saanut valmiiksi kaikki aikomasi lahjat?

En ole vielä kaikkia lahjoja ostanut, mutta tiedän kyllä jo mitä aion antaa. Aloitin joululahjojen hankkimisen marraskuun lopussa ja pari juttua on edelleen ostamatta. Joululahjojen ostaminen on todella mukavaa, jos on hyvä idea mielessä. Päämäärätön kaupoissa kirtely taas saa tuskan nousemaan otsalle.

mikä on sinun kaunein joululaulusi?

Suomalaisista joululauluista ehdottomat suosikkini ovat 1) Varpunen jouluaamuna ja 2) Sydämeeni joulun teen. Ulkomaisista vertaansa vailla on Walking in the Air. Ja kyllä, Lumiukko on pakko katsoa joka joulu siskon kanssa.

paras jouluaiheinen leffa?

Mieleen ei tule mitään hyvää joululeffaa. Jouluna telkkarista ei tule katsottua kuin tuo aiemmin mainitsemani animaatioelokuva Lumiukko. (ja joulupuun koristelun taustalla tietysti kuuluu joulupukin kuuma linja:))

paras joulumuistosi?

Lapsuuden joulut olivat kaikki satumaisella tavalla erityisiä. Parhaimmat muistot liittyvät kuitenkin viime vuosiin, yhdessä tunnelmasta nauttimiseen ja omiin perinteisiin. Tulevaa joulua odotan erityisesti, sillä aiemmin olemme chérin kanssa viettäneet joulun omilla tahoillamme.
mitä joulussa odotat eniten?

Läheisten näkemistä, rauhallista yhdessäoloa, hyviä ruokia ja lämmintä, kiireetöntä tunnelmaa. Ulkosuomalaisena lumivalkea maisema tietysti kruunaisi kaiken.

minkälainen joulukuusi teillä on?

Kuusi allergisoi muun muassa itseäni, joten joulupuun virkaa on monena jouluna toimittanut mänty...

osallistutko salaiseen pikkujoululahjojen vaihtoon koulussa tai työpaikalla?

En ole pikkujoululahjojen vaihtoon osallistunut varmaan viimeiseen 15 vuoteen. Ranskassa ei moista ainakaan tietääkseni pahemmin harrasteta.

onko sinulla pikkujouluja tiedossa?

Pariisissa ei pikkujouluja pahemmin ole tapana järjestellä, mutta ystävien kanssa tuli kyllä muuten vietettyä iloisia iltoja... :) Pipareita yritin leipoa, mutta ainoastaan yritykseksi se sitten jäikin.

kuinka monta joulukorttia lähetät?

Itse lähetän 4-5 perinteistä joulukorttia, muutaman sähköisen ja lisäksi useamman toivotuksen tekstiviestillä. Tänä vuonna kirjoitin joulukortit myös vanhempieni puolesta, niitä taisi olla arviolta 40 kpl...Itse en usko koskaan vastaavaan rumbaan lähteväni.

joulutoiveesi?

Joululta toivon ennen kaikkea mukavaa yhdessäoloa läheisten kanssa. Ulkosuomalaisena kaikkien rakkaiden kanssa oleminen on sen verran harvinainen ilo, että sitä osaa arvostaa joka vuosi entistäkin enemmän.

Uutisia

2008-12-11T16:46:00.003+01:00

Sydän hakkaa vimmatusti ja kädet tärisee, itkettää ja naurattaa.

Mieleen hiipii epäilys; Ymmärsinköhän kaiken kuitenkin väärin?

Pakko kai se on uskoa, joskus jokaisella on onni matkassa.

Vaihtoehdoista ehdottomasti paras; haastava ja palkitseva.

Heikon ranskan vuoksi mielessä mahdottomaksi luokiteltu.

Kerrankin oli suuri onni ja rajaton riemu olla väärässä.

Uusi vuosi alkaa paremmin kuin uskalsin toivoakaan.

Viimeinen viikonloppu

2008-12-09T08:47:00.005+01:00

Viimeinen viikonloppu ennen lomaa Suomessa meni nopeasti, niin kuin aina. Perjantaina tuli käytyä Galeries Lafayetten ruokapuolella ostamassa tuliaisherkkuja läheisille. Jos yhtään ruuasta välittää niin vierailu kyseisellä osastolla tai vastaavasti Le Bon Marchen ruokapuolella kannattaa kyllä. Tällä kertaa lähdin ostamaan äidilleni Mariage Frères’n teetä ja pakkohan sieltä huumaavista tuoksuista oli jotain poimia omaankin kassiin… :)

Sunnuntaina tuli käveltyä Champs Elyseellä turistimeressä. Hieman liikaa porukkaa, mutta todella kaunistahan siellä iltavalaistuksessa kuitenkin on. Kadun jatkeena oli myös jonkinlaiset ”joulumarkkinat”, joista jäi kyllä poikkeuksellisen paljon rahastuksen maku. Kadulla oli pieniä kojuja vierivieressä, jokaisen päällä jonkun maan lippu. Ensin luulin, että kojut myyvät kyseisten maiden tuotteita. Totuus valkeni kuitenkin nopeasti, sillä esimerkiksi ruotsin lipun alla myytiin pelkkiä kiina-nukkeja ja kimonoita. Eivät olleet oikeita joulumarkkinoita nähneetkään, myynnissä oli lähinnä jos jonkinlaista ylihinnoiteltua roinaa. Ja silti tietysti hirveät määrät turisteja tekemässä ostoksia. Viime vuonna tuli muistaakseni käytyä La Défencen tienoilla joulumarkkinoilla, olivat kyllä ehdottomasti paljon paremmat.

Lähden Suomeen jo huomenna, joten tänään täytyy vielä tehdä viimeiset hankinnat ja tietysti pakata. Laukku on odottanut täyttymistään jo varmaan viikon, mutta lahjakkaasti olen silti onnistunut välttämään pakkauksen aloittamisen. Hiphei, huomasin juuri, että Suomeen on luvattu lumisateita pitkin viikkoa! Ihanaa.:) Jos ei hiljainen lumisade, kynttilät, takka ja loma läheisten kanssa luo joulutunnelmaa, niin ei sitten mikään.

Hôtel Bohême

2008-12-05T10:52:00.008+01:00

Jos mielii hieman uniikimpaa pakettia kuusen alle tai muuten itseään ilahduttamaan, kannattaa nyt viikonloppuna piipahtaa kantsastamassa Hôtel Bohêmen tarjonta (6 Rue Beauregard, Paris 2ème).

Kuten kuvat kertovat, tarjolla koruja, vaatteita ja muuta pientä kivaa itselle/kotiin hieman pienemmiltä nimiltä. Käsintehtyä, ekologista ja ennen kaikkea kaunista. En ole vielä paikan päälle itse ehtinyt, mutta vierailemani nettisivut lupaat ainakin hyvää ja suosiollisia kommenttejakin on tullut jo kuultua. Lisää tietoa löytyy täältä.

Piparit

2008-12-04T11:49:00.002+01:00

Eilen päätin alkaa viimein leipomaan omin pikkukätösin joulupipareita. Viimeiset 23 vuotta onkin tullut osallistuttua pipareiden tekoon lähinnä jonkun muun tekemää taikinaa syömällä.

Viime joulun alla päätin ryhdistäytyä ja lähdin kiertämään kauppoja vain todetakseni, ettei puolia aineksista normaalin kaupan hyllyltä löydy. Piparimausteet tulivat kuitenkin pikaisesti postissa Suomesta, mutta siirapin löytäminen osoittautui mahdottomasti tehtäväksi. Leipomatta jäi siis sillä kertaa. Tammikuussa chéri sitten oli vihdoin löytänyt siirappia jostain luontaistuotekaupasta, mutta koska joulupipareita ei voi tehdä kuin joulukuussa, on lasipurkki kiltisti odottanut vuoroaan kaapin perällä aina eiliseen asti.

Eilen pakotin itseni taikinan tekoon huomatakseni, että ranskalaisten siirappi ei ole sitä samaa. Olihan sekin siirappia, mutta selvästi tummempaa ja vielä paljon pahemman ja voimakkaamman hajuista. Maistamaan en uskaltautunut, vaan jatkoin projektia ohjetta orjallisesti noudattaen.

Jep, nyt on sitten kulhollinen pahan makuista piparitaikinaa jääkaapissa. Maistuu lähinnä sille ranskalaisten siirapille, mutta kyllä sitä silti täytyi maistella useampaan kertaan. Ei taida paisto tätä sotkua pelastaa, mutta eiköhän se silti uuniinkin pääse…Jää sitten ainakin Jouluna oikeita pipareita enemmän itselle, kun nyt luo chérille kunnon traumat suomalaista joulupipareista! :)

Ovatko muut onnistuneet löytämään Ranskasta sitä perinteistä siirappia tai vaihtoehtoisesti onnistuneet tuolla ranskisten yty-siirapilla? (toistaiseksi kieltäydyn uskomasta, että vika olisi ollut kokissa, mutta hyviä vinkkejä paremmilta leipureilta otetaan kuitenkin vastaan...)

Girls night out

2008-12-03T16:05:00.007+01:00

Eilen tuli lähdettyä pitkästä aikaa muutaman ystävän kanssa ulos. Suuntana oli Champs Elyseen lähettyvillä sijaitseva paikka Les Sens. Harmitti oikein, kun tullut kamera mukaan, sillä paikka oli kovinkin viihtyisä ja muutamilla tyylikkäillä yksityiskohdilla varustettu. Eilen illan järjestäjinä toimi Internationals in Paris joten tuttavuutta tuli tehtyä lukuisten samanhenkisten eri kansalaisuuksien kanssa. Kaiken kaikkiaan oikein onnistunut ilta siis.:)

Olen joitakin kertoja aiemminkin käynyt saman porukan järjestämissä tapahtumissa, ja voin lämpimästi suositella niitä muillekin. Kyse ei ole mistään opiskelijaporukasta tai -toiminnasta, vaan hieman vanhemmasta (25-30/35) kv-väestä. Muihin suomalaisiin en ole noissa tapahtumissa oikeastaan törmäillyt, mutta toisaalta en erityisen ahkera kävijäkään ole. Ilmapiiri on mielestäni todella rento ja porukka muuttaa joka tapahtumassa muotoaan, joten uutena on helppo mennä mukaan tapahtumiin.

***

Kävin eilen päiväseltään myös yhden ystäväni luona. Poikkesin kukkakaupan kautta, kauniita kimppuja kun on aina yhä kiva antaa tai saada. Kaupassa oli kyllä niin ranskalainen myyjä kuin olla voi. Myyjä kysyi, tulevatko kukat kenties itselleni vai lahjaksi. Kerroin kukkien olevan ystävälle, ja maksoin ostokseni.

Kävellessäni ovelle myyjä kiiruhti edelleni ja ovella välttämättä halusi antaa myös minulle ruusun. (niin äklö-ranskalaista toimintaa, että en tiennyt olisiko pitänyt nauraa ääneen vai vajota maan alle) Poika oli kuitenkin sen verran herttainen, että en kehdannut kieltäytyä, vaikka melko lipevän ranskalaiselta tuo ele tuntuikin. Lähtiessäni toinen myyjä päätti vielä hihkua asiasta kovaan ääneen…Huh, niin liian ranskalaista menoa omaan makuuni. Kyllä, taidan vaihtaa kukkakauppaa...

Tunteen paloa

2008-12-02T17:56:00.006+01:00

Ainakin suomalaisiin verrattuna ranskalaiset ovat suhteellisen eläväistä (niin hyvässä kuin pahassakin) kansaa. Eivät he ehkä eteläisille naapureilleen vedä vertoja, mutta kyllä täälläkin saa suomityttö toisinaan pyöritellä silmiään ja hymyillä hiljaa itsekseen kaulahuivin uumenissa. Sekä ilon että ärtymyksen tunteet näytetään usein avoimesti, ajasta ja paikasta riippumatta. Vaikka ranskalaiset ovatkin keskimäärin hyvinkin kohteliasta porukkaa, tietyissä tilanteissa sitä ei kuitenkaan muistella.

Ulkopuolisin silmin tarkasteltuna, liikenne taitaa olla yksi suurimmista tunteiden kuohuttajista ranskalaisten arjessa. Harvassa ovat ne päivät, jolloin en olisi kuullut kadullisen autoja hakkaavaan torviaan, koska joku on päättänyt purkaa kuorman keskellä yksisuunaista katua. Ja luonnollisesti yhden aloittaessa muut yhtyvät tööttäilyyn välittömästi. Ja siten sitä torven hakkaamista vain jatketaan yhdessä. Ja jatketaan. Ja jatketaan, kunnes lopulta tie on taas auki. Todellissudessa se tukkiva auto lähtee tööttäilystä huolimatta tasan silloin, kun kuorma on purettu tai asia on hoidettu. Ilmeisesti tuo väliajan tööttäily kuuluu siis vain Pariisilaisten huvituksiin ja harrastuksiin.

Yhtään epätodennäköisempää ei myöskään ole risteyksessä jättää autoaan siihen paikkaan ja nousta ulos huutamaan kommenttejaan toiselle törttöilijälle. Myös tässä tapauksessa muu liikenne seisahtuu ja pian huuto hukkuukin muiden autoilijoihin kasvavaan tööttäilyyn...

Useimmiten kiivastuksensa avoimesti näyttävät tapaukset tuntuvat olevan 30-50 -vuotiaita herrasmiehiä. Eilen oli ilmeisesti huono päivä muutamalla muullakin (maanantai), tai sitten olin vain onnekas. Kävin vain pikaisesti asioilla, mutta siinäkin ajassa tuli todistettua painokas mielenilmaus jos toinenkin. Ensimmäinen tapaus alkoi bussin saapuessa pysäkille. Muutan muun matkaajan tavoin linja-autoa odotteli myös yksi 70-80 -vuotias herrasmies. Ilmeisesti herralla oli kiire ehtiä kyytiin ensimmäisenä, sillä hän kiiruhti jo keskelle ajokaistaa bussin vasta lähestyessä pysäkkiä. Kuski ei tästä ilahtunut, vaan huitoen kehotti herraa palaamaan pysäkille.

Heti oven auettua alkoikin kiivas väittely, joka jatkui koko matkan äänekkäänä, sillä herra siirtyi penkille purkamaan mieltään auton lähdettyä liikkeelle."Ette voi tulla keskelle tietä bussia vastaan – Älkää huitoko minulle nuori mies- Teidän todellakin pitäisi odottaa pysäkillä – Ei mitään tapoja teillä kuskeilla - … – Nykyään mikään ei ole niin kuin ennen – Antakaa jo olla - Nykyään kahvikin on niin kallista..." Hmm, ilmeisesti herralla oli siis muutama muukin asia harmittamassa mieltä. Hyvä kuitenkin, että tuli kaikki purettua kerralla, niin ei tarvitse erikseen lähteä kahvilaan ärhentelemään.:)

Toinen hieman hämmentävä tapaus sattui kaupan kassalla. Kassarouva oli ilmeisesti pyytänyt kanta-asiakas korttia ennen loppusumman lyömistä. Asioiva herra havahtui kaivelemaan korttiaan kuitenkin vasta maksaessaan. Ilmeisesti rouvalla oli päivän kompromissi-kiintiö jo täynnä, sillä keskustelu äityi puolessa minuutissa suoranaiseksi huutamiseksi ja ilkeilyksi. Rouvan ei kuulemma tarvinnut asiakkaan pillin mukaan tanssia, ja herran mielestä rouvan tehtävänä oli yksinomaan palvella hänen tarpeitaan. (kyse oli siis normaalista ruokakaupan kassasta) Keskustelun kiivastuessa herra heittämällä heitti rahat tiskiin, jolloin rouva kieltäytyi koskemasta rahoihin ja ilmoitti, että ei aio palvella herraa millään tavalla. Siinä sitä sitten seistiin hetkellisen hiljaisuuden vallassa, kunnes rouva nousi ylös, toisti, että hän ei miestä aio palvella ja poistui kylmästi takahuoneeseen…

Huh. Toisinaan sitä on ihan tyytyväinen, että kuuluu niihin tasaisen harmaisiin suomalaisiin ja voi vain sivusta seurata toisten tunteiden paloa hiljaa hymyillen.:)

*****

p.s. Kannattaa yleensä kommentoida muutamaan viimeisimpään postaukseen, vaikka asia koskisin jotakin vanhempaa tekstiä. Harmittaa huomata jälkikäteen jonkun odottaneen vastausta luvattoman pitkään. (Vanhoihin kirjoituksiin tulleita kommentteja tulee harvemmin käytyä läpi jälkikäteen.)

kuva

Työnhakua

2008-11-29T13:03:00.004+01:00

Niin kuin aiemmin tuli mainittua, itselläni on parhaillaan työnhaku menossa. Jos maailmanlaajuinen taantuma ei ole se paras aika työnhakuun, niin asiaa ei helpota varsinaisesti myöskään työnhaku ulkomailla, jossa tilanne on täsmälleen sama. Muita hakijoita (jotka luonnollisesti puhuvat ranskaa äidinkielenään) on aina älytön määrä, mutta lisäksi monien kriteerit tuntuvat täysin käsittämättömiltä.

Esimerkiksi yksi suuren yrityksen rekrytoinnista vastaava henkilö kertoi ystävälleni katsovansa hakemuksista tasan kaksi asiaa; koulun nimen ja kasvokuvan. Jos kumpikaan ei miellytä, hakemus lentää välittömästi roskakoriin. Riviäkään ei siis lueta. Jep, kyllähän noilla perusteilla ne parhaat ehdokkaat löytyy hyvinkin tehokkaasti... Not. No, tiedänpähän ainakin mihin firmaan en koskaan tule hakemusta lähettämään.

Pari haastattelua olen täysin kolutustani vastaavista hommista kuitenkin saanut sovittua. Erityisen hyvältä tilanne ei toistaiseksi vaikuta, sillä ainakin toisen haastattelun seuraava kierros pidetään ajankohtana, jolloin olen jo lomalla Suomessa. Projektia täytynee siis jatkaa (lue: aloittaa alusta) Joulunvietosta palattua. Mielenkiintoisia ja arvokkaita nämä kokemukset kuitenkin ovat, vaikka eivät vielä paikkaan johdakaan. Jotain uutta niistä aina oppii, eikä harjoittelu liene muuenkaan koskaan pahaksi.

Esimerkiksi ennen eilistä haastatteluani kuvittelin, että tunti on jo pitkä aika haastatteluun, johon ei sisälly mitään testejä tai tehtäviä. Niin, ennen eilistä. Perjantain kunniaksi tuli nimittäin istuttua yhden henkilön (firman omistaja&johtaja) kanssa kasvotusten kysymyksiin vastaillen tarkalleen 4 tuntia. Siis neljä tuntia! Ja tämän jälkeen minun tuli vielä puolessa tunnissa kirjoittaa mutu-tuntumalla pari-kolme sivua suoria kehitysehdotuksia firman toimintaan. Voin sanoa, että 4,5 tunnin syynin jälkeen ei paljoa päässä veri enää kiertänyt, ja itse asiassa heikottaa vähän vieläkin. :) Mutta tulipahan sekin koettua eikä perushaastattelu enää ainakaan liikoja jännitä! (ainakaan chérin mukaan tuo ei siis ole mikään tavallinen tapa, olin siis vain onnekas)

Nyt täytyy suunnata pienelle ostoskierrokselle ja sen jälkeen matka jatkuukin chérin vanhempien luokse viikonlopun viettoon. Bon week-end à tous!

2008-11-25T13:09:00.004+01:00

Kun huomaa päivä toisensa jälkeen haikeana katselevansa kauniin lumisia kuvia yhdestä jos toisestakin blogista, on asialle nopeasti tehtävä jotain. Apu löytyy omasta päästä, asennemuutoksella pääsee jo pitkälle. Lunta ei Pariisissa ole omiin silmiini osunut, mutta kyllä se aika näissäkin maisemissa vierii...

Hmm…Itse asiassa en vielä talveen olisi valmiskaan, aurinkoa ja kirpeän kauniita myöhäissyksyn päiviä lisää siis! Ja mikä olisikaan mielekkäämpää kuin hypätä näistä tunnelmista suoraan siihen valkeaan, tai ainakin kynttilöiden valaisemaan, tunnelmalliseen Jouluun? :)

***

Blogissa on ollut ja tulee vielä ainakin viikon tai pari olemaan hiljaisempaa, johtuen älyttömästä kiireeestä ja stressistä. Gradun viimeiset vaiheet ja työnhaku maailmanlaajuisessa lamassa eivät ole se kaikkein rentouttavin yhdistelmä.

P.S. Jos jollakulla on hyviä vinkkejä työnhakuun Ranskassa, niin otan kaikki huomiot ilolla vastaan...

And the days go by

2008-11-23T16:30:00.005+01:00

Jotkut päivät vaan vilahtavat ohitse toisia nopeammin. Yleensä tietysti kaikista kivoimmat; viikonloput, lomat ja sen sellaiset. Eilen ei tullut tehtyä oikeastaan mitään ihmeempiä. Nukuttiin univelkoja pois kymmeneen asti, nautittiin rauhallisesta aamupäivästä pitkään syömisen ja kuuman kylvyn muodossa. Lounaan jälkeen suuntasimme Pariisin ulkopuoliseen ostoskeskukseen katselemaan mahdollisia joululahjoja ja tekemään suuremmat ruokaostokset.

Johan oli porukkaa liikkeellä, voin vain kuvitella, miten täynnä keskustan ostoskeskukset ovat. Loput lahjaostokset suunnittelinkin tekeväni viikolla päiväsaikaan, säästynee ajan lisäksi myös hermot. Löysin eilen itse asiassa aivan täydelliset korkeakorkoiset harmaat saappaat pitkällä ja rennolla varrella sekä muutamalla hurmaavalla yksityiskohdalla. Juuri sellaiset, joista olen jo kuukausikaupalla unelmoinut. Ikävä kyllä kaikki harmaat 37 oli myyty loppuun, joten ei siitä sen enempää. Vieläkin kyllä harmittaa.

Ihan turhaa reissua ei kuitenkaan tullut tehtyä, sillä löysimme sentään chérin äidille todella kauniin ja lämpimän huivin lahjaksi. Itse asiassa ihastuin kyseiseen huiviin niin paljon, että lopulta chéri kävi ostamassa niitä kaksin kappalein. Heh, ollaan sitten tekstiili-samikset hänen äitinsä kanssa joulun jälkeen...:)

Yhtäkkiä suureksi hämmästyksekseni huomasin kauppojen hinaavan rautaverhojaan alas. Ihmettelin, miksi ne jo viideltä ovensa sulkevat. Pariisissahan kaupat ovat lauantaisin usein yhtä myöhään auki kuin viikollakin. Vilkaisu kelloon kuitenkin osoitti, että aika oli hiipinyt totaaisesti ohitseni, kaupat sulkivat ovensa kellon lyödessä KAHDEKSAN! Huomaamatta hujahti sekin päivä siis, illalla herkuteltiin vielä ranskalaisittain racletella. Sopii hyvin viileään syysiltaan ja kahdenkeskiseen illanviettoon viinilasin kaveriksi. :)

Ikävän lievitystä

2008-11-21T11:19:00.004+01:00

Eilen se iski. Koti-ikävä. Kuuntelin kokkaillessa SMG:tä ja jossain vaiheessa huomasin lauleskelun muuttuvan herkistymiseksi. Järjettömällä stressillä ja loputtomalla kiireellä saattaa olla asian kanssa paljonkin tekemistä, mutta kai siellä taustalla oikea kaipuukin piileskeli.

Oikeastaan tunnen kyllä olevani juuri nyt kotona ja aina ulko-oven avatessa tai kotikulmilla kävellessä tulee poikkeuksetta sellainen mukavan lämmin, kotoinen olo. Ja ihan oikeasti en tällä hetkellä todellakaan haluasi muuttaa takaisin Suomeen. Kyse on siis ehkä enemmän mielikuvista ja ikävä liittyy tiettyihin yksittäisiin asioihin, tilanteisiin ja perinteisiin. Ja tietysti koti-Suomessa oleviin rakkaisiin ihmisiin.

Tarkemmin asiaa mietittyäni huomasinkin ikävöiväni perhettä, ystäviä, valkoisena hohtavaa lunta, Joulun viettoa läheisten kesken, tunnelmallisia iltoja takan loisteessa, pitkään saunomista ja kotimaista ruokaa. Melko kliseisellä linjalla mennään siis. (Ja totuuden nimissä lista asioista joita En kaipaa olisi varmasti monin verroin pidempi, mutta näin Joulun alla on mukavampi keskittyä iloisiin asioihin.:))

Matkaan vanhempieni luokse jo joulukuun puolivälissä, mikä varmasti osaltaan vaikuttaa ajatuksiin ja tunteisiin. Koska Suomen reissuun on enää kolmisen viikkoa, saatoin hyvillä mielin kaivaa viimeisen kätköni keittiön ylähyllyltä mieltä piristämään. Ja mikä positiivinen yllätys siellä odottikaan!

Jokapäiväinen paikallisten herkkujen syöpöttely on pitänyt hankalasti saatavilla olevat herkut yllättävän hyvin rauhassa. :) Not for long. Tarkkasilmäinen huomaa, että turkinpippurit ja salmiakit eivät selvinneet koskemattomina edes kuvausvaiheeseen…

****

hah, itsehillintä olematon. Otin laatikon esille eilen illalla ja jäljellä on alle puolet kuvan tuotteista. Ja vahvasti epäilen, että loota menee paikalleen sisuksissaan pelkät jenkit.:$

Comon kauniissa maisemissa

2008-11-16T22:14:00.013+01:00

Yksi päivä hujahti Como-järven ympäristössä ajellen. Pohjois-Italian järvistä on usein puhetta, Garda taitaa olla turistien suurimmassa suosiossa. Odotin maisemien olevan kauniit, mutta päivän mittaan huomasin olleeni väärässä. Paikka oli kerrassaan upea! Järveä ympäröi mahtava vuoristo, osa vuorista täyttyi kauniiden talojen rykelmistä, osan huiput olivat lumen ja jään peitossa.

Matkan varrella oli myös pieniä, viehättäviä kyliä, joissa toki täytyi välillä pysähtyä nauttimaan tunnelmasta ja niistä kuuluisista italialaisista jäätelöistä. Ovat kyllä vähintäänkin maineensa veroisia.:) Ensimmäinen pidempi paussi pidettiin Comon kylässä. Tunnelma oli todella viehättävä ja keskusta kaunis vanhoine rakennuksineen ja pienine kujineen.

Comosta matka jatkui kohti Bellargion kylää. Autolla liikkuessaan alueesta saa epäilemättä eniten irti, sillä vuorenrinnettä kiemurtelevilta teiltä oli ehdottomasti parhaat näkymät alas järvelle. Kapeaakin kapeammat serpentiini-tiet tosin aiheuttivat myös toisenlaista sydämentykytystä. Italiassa nopeusrajoituksia ei taida noudattaa kukaan, eikä asia ilmeisesti ole toinen vaarallisillakaan reiteillä. Onneksi oma kuskimme oli suhteellisen maltillinen ja matkan varrella pysähtelimme ihastelemaan muun muassa alle aukeavia maisemia ja vuoren rinnettä kohisevia vesiputouksia.

Bellargio on kuulemma yksi alueen viihtyisimmistä paikoista, enkä hetkeäkään epäile. Perillä meitä odotti auringonlasku näissä maisemissa.

Illan hämärtyessä kavelimme pitkin rantaa ja hurmaavia pikkukujia...

Kunnes rannalla sijaitsevan viihtyisän kahvilan terassi houkutteli matkalaiset levähtämään ja nauttimaan upeista maisemista ja illan sinisistä hetkistä.

Tänne voisi mennä toistekin.

Viikonlopun kuulumiset

2008-11-16T19:48:00.003+01:00

Hip-hei, viikonloppu on hujahtanut vaihteeksi liian nopeasti. Yksi lähimmistä ystävistäni joutuu työn vuoksi muuttamaan todella lyhyellä varoitusajalla Pariisista Wieniin. Lähtö on jo ensi tiistaina, joten viikonloppu meni lähinnä ystävien kanssa juhliessa. Ja yksi pakollinen matkakohde on siis jälleen lisätty kevään kalenteriin. Onneksi etäisyys on sen verran lyhyt ja lisäksi edullinen matkata, että ystävää tulee varmasti nähtyä vielä monesti. :)

Toinen hyvä ystäväni oli tällä viikolla saanut oman lähetystönsä kautta hankittua maksutta laatikollisen tavaroita kotimaastaan. Yksi kuljetetuista tuotteista oli pullollinen heille perinteistä Absinttia. (heh, itse juoma oli kyllä tehty alunperin Ranskassa, mutta täältä sitä ei sellaisenaan saa kuitenkaan ostettua…smart) En todellakaan ole kyseisen tuotteen ystävä, mutta suureksi yllätyksekseni liekitetty sokeri muutti maun täysin. (ja toivottavasti laimensi tuotetta siinä sivussa!)

Vahvasti epäilen, että ei taida Suomen lähetystö harrastaa vastaavaa hyväntekeväisyyttä, mutta korjatkaa ihmeessä, jos olen väärässä. Finlandiaa en niinkään himoitse, mutta olisihan se kiva jos voisi syötäviä herkkuja saada kuljetettua ilman postin harjoittamaa ylihinnoittelua. Taitaapi kuitenkin jäädä haaveeksi.

Jos puolet viikonlopusta kului juhlien, niin loppuaika onkin sitten mennyt toipuessa. Huomaan tulleeni vanhaksi, kun aamuun asti juhlimisesta saa maksaa koko seuraavan päivän kestävällä kärsimyksellä. Jep, kaukana ovat ne opiskelun alkuajat, kun parit-kolmet pirskeet kuuluivat jokaiseen viikkoon.

Tänään pitäisi loppujen Italian kuvien ilmestyä koneelle, toivottavasti huomenissa ehdin laitamaan niitä tännekin…Nyt todella pienelle happihyppelylle ja sitten valmiiksi katettuun pöytään herkuttelemaan…Chéri hoitaa meillä kaikki hyvät pihviruuat, joten tänään on minun vuoroni vain olla ja nauttia hemmottelusta. Sopii paremmin kuin hyvin. :)

À demain!

Turistin Milano

2008-11-13T18:02:00.021+01:00

Niin kuin jo aiemmin tuli sanottua, kaupunkina Milano oli verraten pieni, mutta kuitenkin paljon viihtyisämpi kuin kuvittelin. Keskustassa sijaitseva goottilainen katedraali, Duomo, oli todella kaunis, sitä olisi voinut katsella vaikka kuinka pitkään. Yksityiskohtien määrä on kerrassaan huikea ja muutenkin suuri vaaleasävyinen kirkko näyttää vaikuttavalta sekä sinistä taivasta että yön pimeyttä vasten.

Samaiselta aukiolta (Piazza del Duomo) löytyy myös monista kuvista löytyvä lasikattoinen kauppakeskus Galleria Vittorio Emanuele II. Paikalta lähtee myös ostoskatuja useampaan suuntaan, hintaluokat vaihtelevat reilusti, kävellen löytänee helposti suosikkinsa. Suhteellisen edullisia ostoskatuja ovat Via Dante (kävelykatu), Corso Buenos Aires ja Via Torino. Kalliimmat merkkiliiikkeet puolestaan sijaitsevat Via Monte Napoleonilla. Itsellä shoppailu jäi todella vähille, johtuen lähinnä siitä ettei Pariisista löytymättömiä liikkeitä tai tuotteita juuri näköpiiriin osunut. Suomen tarjontaan verrattuna asia on luonnollisesti toinen.

Kaunista arkkitehtuuria ja yllättäviä rakennuksia löytyy toki aukion ulkopuoleltakin, mutta ei kuitenkaan kovin kaukaa. Jos tykkää kävellä ympäriinsä niin keskusaukiolta voi vaikka suunnata läheiselle museona toimivalle 1300-luvulta peräisin olevalle linnoitukselle, Castello Sforzescolle, jonka jälkeen alkaakin mukava, suurehko puisto. Kävelimme sillä suunnalla ainoastaan illan hämärissä ja yön pimeydessä, joten kuvista ei ikävä kyllä saa mitään tolkkua.

Milanon julkinen liikenne vaikutti kaupungin kokoon nähden melko kattavalta, metro oli todella selkeä ja oranssit raitiovaunut liikkuivat kaduilla tiheään tahtiin. Hyppäsinkin huvikseni yhteen vaunuun parin pysäkin pituiselle kokeilupyrähdykselle, kun Pariisissa ei moista menopeliä oikein tapaa. :) En tiedä taksien kilomeritaksoja, mutta suhteellisen edulliselta sekin kyyti ainakin Suomen hintoihin verrattuna vaikutti.

Ystävämme asusti suuressa arviolta 60 neliön "yksiössä" Milanon ulkopuolella sijaitsevassa kylässä. En tiedä, millaisia Italian asunnot yleensä ovat, mutta kyseinen yksilö hurmasi ainakin minut. Valkoiset kalkkiseinät, tumma puu ja avara tila näyttävät niin hyvältä yhdessä. Kämppä oli lisäksi talon ylimmässä kerroksessa ja asunnossa oli neljä suurta kattoikkunaa. Jopa suihkun yläpuolella oli yksi kattoikkuna! Oli kyllä aika veikeä olo peseytyä siinä auringon paisteessa kirkkaan sinisen taivaan alla. :)

Kaupunki oli muutenkin viihtyisän oloinen ja luonnollisesti mukavan erilainen Milanoon verrattuna. Kauniiden talojen värit vaihtelivat tiheään, mutta kokonaiskuva säilyi kuitenkin yhtenäisenä. Keskustan pienet liikkeet, kahvilat ja jäätelöpuodit houkuttelivat sympaattisuudellaan sisälleen ja aamun torilla kävi vilkas kuhina paikallisten tehdessä ruoka- ja vaateostoksia. Tuonne voisi hyvin suunnata toisenkin kerran...

Home Sweet Home

2008-11-13T10:28:00.002+01:00

Reissulta on palattu kotiin, mutta lomasta toipuminen taitaa olla edelleen käynnissä. Kaiken kaikkiaan matka oli erittäin onnistunut ja kapunkina Milano oli viehättävämpi kuin alun perin kuvittelin. Pariisin verrattuna varsinainen keskusta on kyllä todella pieni, mutta kyllä sieltäkin viihtyisiä paikkoja löytyi. Luonnollisesti asiaan vaikutti paikallista elämää pidemmän aikaa seurailleet ystävät, joiden vinkeistä oli huomattava apu ja ilo.

Säät suosivat tällä kertaa matkailijoita, pisaran pisaraa ei saapumisyön jälkeen näkynyt ja aurinkolasejakin sai kaivella esiin useamman kerran. Suunnitelmien mukaan reissu koostui kaupungilla kiertelystä, hyvin syömisestä, ystävien seurasta nauttimisesta ja rentoutumisesta. Milanossa sai helposti kulumaan kolmisen päivää ja puolitoista päivää meni autoillessa Como-järven ympäristöä. (huikeita maisemia ja lähes yhtä huikeita vuoristoteitä!) Lisäksi lomaan sisällytettiin rentouttava ilta italialaisessa Spa –keskuksessa, joka ylitti kyllä kaikki odotukseni reilusti.

En ollut aiemmin Italiassa käynyt, mutta melko hyvin Pohjois-Italia vastasi stereotypisiä kuvitelmiani. Ruoka oli hyvää, luonnon maisemat todella kauniit ja ihmiset suhteellisen tyylikkäitä. Toisaalta myös junat olivat aina myöhässä, ihmiset todella äänekkäitä ja puhkikulutettua (feikki) LV:n monogrammia tuli nähtyä yli yhden elämän kiintiön verran…

Matkan kuvat ovat edelleen kameran uumenissa, mutta purkautunevat pian koneelle asti. :) Ensin pitää kuitenkin purkaa eteisessä majaileva matkalaukku ja keskeyttää loma-fiilistely pakollisten velvollisuuksien hoitamisella...

À bientôt!

Ready, steady...

2008-11-06T12:33:00.005+01:00

Kohta pitäisi alkaa pakkailemaan. Päätin ottaa mukaan ainoastaan yhden laukun käsimatkatavaroissa, joten mitään ylimääräistä ei tällä kertaa voi ottaa mukaan. Aloitin fiksusti listauksen teon jo päiviä sitten, mutta pääsin vasta pakolliseen sukat, lääkkeet, meikit -kohtaan. Ja todellisuudessa ne listatut asiatkin ovat edelleen vain listalla, ei laukussa. Taitaa tulla kiire.

Milanon tienoille on viimeisten tietojen mukaan luvattu loman ajaksi puolipilvistä, aurinkoa ja mahdollisesti joitakin sadekuuroja. Lämpötila ilmeisesti heittelee päivisin jossain + 15 tienoilla. Oikein mukava keli kaupunkilomaan, mutta ei mikään helpoin yhdistelmä pakkausten kannalta. Musta-harmaa vaatekaappi on kyllä siinä mielessä hyvä, että lähes kaikki vaatteet sopivat toistensa kanssa. Ei siis ole tarvetta ottaa viittä yläosaa ja viittä alaosaa, kun sekoittelemalla eri ala- ja yläosia keskenään saa aina uuden asukokonaisuuden aikaiseksi. Ja näillä keleillä tietysti plussaa vaatteiden siistin (ei cool -siistin vaan en-ole-koditon -siistin) näköisestä päällekkäin puettavuudeesta.

Kokeilin äsken eri yhdistelmiä päätöksen helpottamiseksi. Tulevasta viiden päivän reissusta ajattelin nyt selvitä yhdellä mustalla hameella, arkisella pikkumustalla, mustalla pitsipaidalla, mustalla perusneuleella, valkoisella kauluspaidalla, harmaalla pitkähihaisella ja violetilla neuleliivillä. Lisäksi tietysti mukaan tulee takki, pari eriväristä huivia ja kahdet mustat saappaat, joista toisia voi käyttää huoletta sateessakin. Vähemmälläkin varmasti selviäisi, mutta ahdistun jo pelkästä ajatuksesta, että en voisi aamulla pukeutua fiiliksen mukaan. Ja fiilistähän ei voi etukäteen suunnitella. Edellä mainituista sai aikaiseksi ainakin 10 toimivaa kokonaisuutta, joten eiköhän niillä 5 päivää mene ilman suurempia traumoja. Vielä jos pakottaisi itsensä ottamaan mukaan yhdet farkut, niin siinä olisi jo kivasti valinnan varaa säähän kuin säähän. Jääköön nähtäväksi.

Mutta nyt täytyy rientää suihkuun ja valmistautumaan, kuten kuvista näkyy silitysrautaakin pitäisi vilautella ennen varsinaista pakkaamista. Lisäksi Pariisin julkinen liikenne on vaihteeksi päättänyt lakkoilla. Tällä kertaa kyse on kuitenkin vain yhdestä linjasta ja yhdestä päivästä. Muuten hyvä, mutta tämä on juurikin se ainoa linja joka vie kentälle ja ainoa päivä kun kyseistä linjaa oikeasti tarvitsisi. Niinpä tietenkin. Mutta eiköhän se tästä, täytyy vain varata reilusti pelivaraa aikatauluun.

Suunnitelmat ovat tuleville päiville täysin auki, todennäköisesti aika hurahtaa joka tapauksessa nopeasti. Saatan joku ilta piipahtaa koneelle päivittelemään kuulumisia, mutta muussa tapauksessa palailen viimeistään keskiviikkona Milanon kuvien ja kertomusten kera. Mukavaa viikonjatkoa kaikille! :)

Skandinaavia Pariisissa

2008-11-05T12:01:00.006+01:00

Eilen silmiini osui artikkeli Pariisin skandinaavisista paikoista; ravintoloista, kahviloista sekä joistakin liikkeistä muodin ja muotoilun saralla. Toistaiseksi en ole yhdessäkään mainituista paikoista tainnut käydä, vaikka tiedossa niistä muutama on ollutkin. Voin hyvin elää ilman Marimekkoa ja Mariskooleja, mutta muuten skandinaavinen tyyli, muotoilu ja käsityöt ovat mieleeni. Viime vuonna Pariisissa järjestettiin useampiakin kulttuuritapahtumia yms. Suomeen liittyen, joista osassa tuli vierailtua itsekin. Kaiken kaikkiaan tapahtumista jäi kyllä todella positiivinen kuva mieleen, joten sinänsä voisi moista harjoittaa useamminkin.

Ruokailun suhteen ulkosuomalaisuus ottaa jo kovemmille, vaikka olenkin kaikkiruokainen ja ranskalainen keittiö on todella mieleeni. Kuulun kuitenkin myös vahvasti siihen stereotyyppiseen porukkaan, joka elää ruisleivällä, rakastaa lämpimiä karjalanpiirakoita, korvapuusteja ja suomalaista kahvia. Ja autuaasti ikenet hellinä imeskelee pussin turkinpippureita putkeen, jos sellaisen käsiinsä saa. Toistaiseksi asia on hoitunut suhteellisen säännöllisillä vierailuilla Suomessa ja Pariisin IKEAssa. Ikävä kyllä IKEAsta ei tosin saa ruisleipää, mutta lapinrieskaa, korvapuusteja (vois kyllä tehdä itsekin), Maraboun suklaata sekä suklaa-kaurakeksejä sieltä tulee hamstrattua tasaisin väliajoin.

Maurelitan postaus Les Mille Lacs –ravintolasta herätti koti-ikävän vatsan seudulla siinä määrin, että oli pakko avata sekä viimeinen karjalanpiirakka- että ruisleipäpussi. Eilinen artikkeli johti puolestaan korvapuustien sulatteluun. Kohta alkaa pakkanen olla aarteista tyhjänä ja joululomaan vielä matkaa, joten kierros kotoisten herkkujen ääressä voisi hyvinkin olla paikallaan…

Artikkelin pääsee lukemaan myös tästä (ranskaksi)

*****

Huh, mikä helpotus. Bushin valinta presidentiksi KAHDESTI, romutti totaalisesti uskoni kyseiseen kansakuntaan. HipHei, vihdoinkin oikea mies voitti ja suunta on muuttumassa parempaan päin! :)

Sanoissa on todellakin voimaa, ja Obama lienee yksi parhaista puhujista koskaan. Tarkemmin herran sanoja tarkastellessa huomaa, että hänen taidokkaista ja koskettavista puheistaan on helposti löydettävissä kaikki vaikuttavan viestinnän elementit, ohjenuorat ja tekniikat. Karismasta ei tietysti myöskään ole varsinaista haittaa…

The Talvitakki

2008-11-04T14:43:00.008+01:00

Eilinen aamupäivä hujahti kaupoilla talvitakkia metsästäen. Lisäksi haussa oli isänpäiväkortti ja yksi synttärikortti. Etukäteen tiesin tarkalleen, sekä millaisen takin että millaiset kortit haluan ja tarvitsen. Vaatekauppojen tarjonnasta ei etukäteen ollut tietoa, mutta sen sijaan tiesin tarkalleen sen yhden ainoan liikkeen, joka myy juuri haluamiani kortteja. Ajattelin hoitaa helpoimman ensin ja Täydellisten korttien kuvat mielessäni matkasin metroilla lähemmäs 40 minuuttia. Vain huomatakseni perillä, että the korttikauppa oli sulkenut ovensa lopullisesti. Järkytyksestä toivuttuani muistin, että lähistöllä on toinenkin ihan kivoja kortteja myyvä liike. 5 metriä ennen ovelle pääsyä kuitenkin muistin myös, että liike on suljettu aina maanantaisin.

Ihan putkeen ei reissu siis alkanut. Onneksi aurinko paistoi lämpimästi kirkkaalta taivaalta, joten sinänsä ylimääräinen reippailu pienemmillä ja suuremmilla ostoskaduilla ei haitannut. (matkan varrella leipomosta napattu uunituore suklaacroissant saattoi myös osaltaan nostattaa mielialaa...)

Koska mielekkäitä korttikauppoja ei ollut enempää tiedossa, päätin siirtää kaiken energian takkijahtiin. Haussa oli violetti vartalonmyötäinen villakangastakki vyötärövyöllä, pystykauluksilla ja kaksirivinapituksella. Violetteja takkeja oli kyllä yllättävän hyvin tarjolla, mutta yleensä muut kriteerit eivät sitten täyttyneetkään. Hetken jo harkitsin kompromissia, kunnes SE osui silmiini. Täydellinen violetti väri, pystyyn napitettava kaulus, vyötärövyö ja jopa se kaksirivinapitus.

En malttanut edes etsiä kunnon peiliä saati sovituskoppiin jonotella, vaan jännittyneenä kiskaisin takin päälleni välittömästi. Yleensä kaikki takit ovat harteista auttamatta aivan liian suuria tai muuten vain eivät tähän kroppaan istu, joten peruspessimistinä odotukset eivät olleet turhan korkealla. Kerrankin peilistä näkyi positiivinen yllätys, takki istui paremmin kuin yksikään talvitakkini ikinä. Kaiken huipuksi chéri halusi välttämättä kustantaa takin esijoululahjana, joten Milanon budjettiakaan ei tarvitse takki-täydellisyyden vuoksi pienentää.:)

Kovin yhteistyökykyinen tuo takki ei kuitenkaan kameran kanssa ollut, mutta ehkä noista jonkun käsityksen saa. Todellinen väri on jossain eri kuvien välimaastossa. Mukana tuli takin kankaasta tehty vyö, mutta todennäköisesti vielä enemmän takkia tulee käytettyä omien vöiden kanssa. Ainakin musta kiiltonahkavyö sopii mielestäni takin kanssa hyvin yksiin.

À Milan!!

2008-11-02T20:28:00.006+01:00

Jippii! :) Nyt tuli asiaan viimeinenkin varmistus, tulevana torstaina suunnataan nenät kohti Milanoa. Luvassa on viiden päivän loma, suunnitelmissa lähinnä hyvin syömistä, seurustelua, ympäriinsä kävelyä, tunnelmien haistelua ja mahdollisesti pikaista shoppailua. Ystävämme asuu tällä hetkellä eräässä pikkukylässä Milanon liepeillä, joten ensisijainen syy lähtöön näin syyskeleillä on tietysti hänen näkemisensä.

En ole koskaan Italiassa käynyt, joten kaikki Pohjois-Italian vinkit ovat enemmän kuin tervetulleita! Käytössämme on paikan päällä auto, mikä tietysti tuo mukanaan jonkin verran uusia mahdollisuuksia. Milano itsessään lienee melko perinteinen teollisuuskaupunki(?), mutta eiköhän sielläkin saa joitakin päiviä hyvässä seurassa ongelmitta kulumaan.:)

Jos jollakulla on nyt kokemuksia alueelta tai mitä tahansa vinkkejä jaettavaksi, (viihtyisiä ravintoloita, kauppakatuja, paikallisen elämän keskuksia, lähiseudun nähtävyyksiä tms.) niin olisin infosta enemmän kuin kiitollinen.

Kuvat täältä ja täältä

Wanted And Needed: Talvitakki

2008-11-01T17:05:00.009+01:00

Viime yönä Seinen vartta kävellessä se iski. Ensimmäistä kertaa sitten viime helmikuun, luita ja hermoja koetteleva kylmyys. Jos jotain oikeasti inhoan niin kylmyyttä. Muutun myös sekunnissa todella rasittavaksi, toisinaan jopa sietämättömän hirveäksi, kun minulle tulee oikeasti kylmä. Viime yönäkin varustauduin asemalta kävelyyn villapaidalla, lämpimällä myssyllä ja tumpuilla. Ei auttanut, kun talvitakki puuttui. Ilmeisesti yöaikaan ei syystakilla ole enää mitään asiaa ulos.

Olen vähemmän fiksusti vienyt kaikki talvitakkini kesällä Suomeen komeroita täyttämästä. Joulunahan ne saa sieltä takaisin, mutta luulenpa, ettei kukaan jaksaa valitustani reilua kuukautta kuunnella. Yleisen hyvän (ja vähän ehkä itsenikin:)) vuoksi nyt on siis pikaisesti löydettävä uusi talvitakki. En ole vaatekaupoille viimeaikoina juuri ehtinyt, joten en yhtään tiedä mitä siellä on tarjolla. Pariisissa pärjää varsin hyvin ilman untuvia, joten joku kevyempi villakangastakki olisi hakusessa. Suomessa odottelee luonnon valkea polvipituinen villakangastakki ja lisäksi lyhyempi harmaa, joten jotain ihan muuta olisi tietysti järkevin etsiä. Selailin äsken nettiä inspiraatiota ja ideoita etsien. Nopean vilkaisun perusteella valikoimissa on ainakin valinnan varaa.

Oui, Oui, Oui: hieman reilut hihat, pystykaulus, takin malli sopivine pituuksineen ja vyötärövyö.
Non, merci: Haussa lisää väriä kappiin ja toinen rivi nappeja.

Oui, Oui, Oui: Kaunis väri ja suloisista suloisin rusetti kauluksessa.

Non, merci: Onko tämä tarkoitettu ulkokäyttöön? Ranskassa sisäkäytöön (talvisin +15-19) voisi olla hyväkin valinta.

Oui, Oui, Oui: Täydellinen violetin sävy, vyötärövyö ja pystykaulus.
Non, merci: Helma on kieltämättä kaunis, mutta itsellä on riittävästi takana runsautta ilmankin.

Oui, Oui, Oui: Kaksirivinapitus, kaulus, hihat...kokonaisuutena todella kaunis takki.
Non, merci: Haussa villakangasta talveksi, näyttää liian kevyeltä pitämään hyvällä mielellä...Todella kaunis, mutta ehkä jollekin toiselle.

Selailu asoksen nettisivuilla tuotti tulosta ja sain melko hyvin mieleeni kuvan haun kohteesta. Täydellinen takki olisi ainakin tumman violetti ja pystykauluksinen, mielellään varustettu kaksirivinapituksella ja vyöllä. Pituutta saisi olla lantiolle asti ja malli vartaloa myötäilevä. Heh, taidan tietää vähän liiankin tarkkaan, mitä haluan…Maanataina suuntaan kaupoille katsomaan, josko joku olisi kaikki toiveeni toteuttanut.:)

Kaikki kuvat ASOS

Au revoir!

2008-10-31T17:40:00.005+01:00

Johan on taas viikko hujahtanut nopeasti. Hetken päähänpistosta päätettiin katsella eilen Indiana Jones and the Kingdom of the Crystal Skull. Voin suositella leffaa ainoastaan unettomuudesta kärsiville. Nukahdettiin molemmat varmaan puolen tunnin jälkeen. Sitten herättiin ja aloitettiin keskeltä uudelleen. Ei varmaan mennyt kuin vartti, niin nukahdettiin taas kesken. Enkä ollut edes väsynyt. Loppu saa nyt minun puolesta jäädä selvittämättä, kolmatta kertaa en noin tylsää leffaa ala katsomaan.:) Vaikka itse asiassa olisi kyllä eilen pitänyt jatkaa leffan pyörittämistä, sillä koneen sammuttamisen jälkeen ei sitten enää uni tullutkaan…

Tänään olisi suunnitelmissa käydä chérin kanssa syömässä ja sen jälkeen olisi tiedossa yhden ystävän läksiäiset. Tyyppi on lähdössä vuodeksi Amsterdamiin, joten keväällä varmaan tulee piipahdettua sielläkin. Kavereiden lähteminen ei tietysti koskaan ole mukavaa, vaikka on kai siinäkin puolensa. Ennen kaikkea sitä on tietysti iloinen ystävien innosta ja tulevista uusista kokemuksista. Ja toisaalta saahan siinä samalla loistavan syyn lähteä itsekin reissuun.:) Mikä voikaan olla parempi syy uuden kaupungin tutkimiseen, kuin paikan päällä odottava ystävä?

En tiedä onko kyseessä vain kaveripiirini ilmiö, mutta yhä useampi ja useampi tuntuu elävän osan elämästään poissa kotimaastaan. Nyt kun asiaa ajattelen, niin ainoastaan muutama ystävistäni ei ole missään vaiheessa elämäänsä asunut ulkomailla. Vaihto-opiskelu lienee jo melko tavallista, mutta myös opiskelujen jälkeinen elämä, työskentely tai muuten pysyvä elo muilla mailla tuntuu yleistyneen huomattavasti. Esimerkiksi chérin tiiviimmästä kaveriporukasta työskentelee tällä hetkellä puolet Ranskan ulkopuolella. Yksi Milanossa, yksi Lontoossa, yksi Afrikassa (heh, en muista maata saati kaupunkia) ja ensi viikolla vielä yksi siis Amsterdamissa. Lähimmät täkäläiset ystäväni ovat puolestaan kaikki kotoisin muualta kuin Ranskasta, joten ulkomailla työskentelevien prosenttiosuus omassa tuttavapiirissä nousee kyllä huikeaksi…

Nyt iltaan valmistautumaan, niin voidaan olla taas ainoina ajoissa.

Mukavaa viikonloppua kaikille! :)

Paljon parempi päivä

2008-10-30T17:59:00.003+01:00

Eilinen suunnitelma osoittautui oikein toimivaksi, kynttilän valossa nautittu pizza ja punaviini kohensi mielialaa kummasti. Jos muuten joku osaa suositella pikkupulloissa myytäviä viinejä, niin kaikki ehdotukset ja mielipiteet otetaan aidolla ilolla ja kiitollisuudella vastaan. Tuntuu nimittäin suurelta haaskaukselta ostaa se 0,75 l, juoda siitä o,2 l ja kaataa lopulta se huonoksi mennyt 0,5 l pois. (Myös hyvät ja huonot ideat lopun jatkokäytölle tervetulleita) Harmittaa tällainen tuhlaus, mutta 0,75 nauttiminen ruuan seurana ei taida myöskään olla se päivän paras ajatus.:D

Käytin pizzan pohjaan tätä Pastanjauhajilta löytynyttä reseptiä, oman ohjeen ollessa karkuteillä. Ilmeisesti eilen oli vaikea muistaa tämä maaginen yhdistelmä vesi + jauhot + hiiva + öljy ilman ohjetta. Sovelsin tosin Jauhajien ohjetta hieman omaan makuuni, eli käytin taikinaan muutamia erilaisia jauhoja ja heitin sekaan ainakin oreganoa ja valkosipulia. Täytteenä tällä kertaa tomaattikastikkeen päällä jauhelihaa, sipulia, tomaattia, chorizoa, oliiveja ja ananasta. Pohjasta tuli ohjeella oikein rapea ja tuolla määrällä itselle mieluisia täytteitä ei kokonaisuus voi epäonnistua. :P

Kaiken lisäksi chéri yllätti tuomalla piristykseksi suurinta herkkuani, lajitelman Comptoir du Cacaon suklaita. Kyllähän minulle kaikki suklaa maistuu, mutta näiden veroista ei toistaiseksi ole vielä tullut vastaan. Varsinkin lajitelmat yksi ovat maanpäällinen suklaataivas. Kyseessä on pieni yksityinen yritys Pariisin laidalta, nettisivuille pääsee tästä. Tuotteita voi heidän oman putiikkinsa lisäksi ostaa ainakin Le Bon Marchésta. (Voi olla myynnissä monessa muussakin paikassa, itse olen törmännyt BM:ssa.)

*****

Tänään ruokakaupassa eräs herttainen vanha herra tuli kyselemään minulta neuvoa makeutusaineen valinnassa. Kuuntelin musiikkia, joten en ensimmäisellä kerralla kuullut kysymystä. Aksenttini lienee edelleen perin suomalainen, sillä pelkkä ”Pardon, Monsieur?” sai herran hämilleen. Seuraavaksi tulikin perinteinen: ”Anteeksi, ette olekaan Ranskalainen. Mistä te olette? Pohjoisesta?” Yleensä nämä kysymyksen lähinnä väsyttävät, enkä välitä aiheesta sen pidempää tuntemattomien kanssa keskustella. Pappa oli kuitenkin niin suloinen ja aidosti kiinnostuneen oloinen, että jäin vaihtamaan hänen kanssaan muutaman sanasen. Kannatti, tulin oikein itsekin hyvälle tuulelle herrasmiehen hyväntuulisuudesta.:)

Poistuessani kaupasta, pappa odotteli minua vielä ovella. Halusi kuulemma vain tulla kertomaan, kuinka mukava on, että Ranskaankin tulee ystävällisiä ja hymyileviä ulkomaalaisia. Voih, kuinka iloiseksi noista pienistä sanoista tulikaan.:) Toisen päivän pelastamiseen ei todellakaan kovin paljon vaadita, voisi itsekin harjoittaa moista toimintaa hieman useammin…

Maanantai + perjantai 13. = tiistai 28.10.2008

2008-10-29T14:50:00.002+01:00

Eilen, toissapäivänä ja vähän vielä tänäänkin on ollut kevyttä väsymystä ilmassa. Liekö syynä syksy vai aamusta iltaan kotona työskentely, mutta normaalia alavireisissä tunnelmissa on menty. Olenkin pysynyt kaksi viimeistä päivää koneen kanssa sängyssä kirjoitellen, joten armoton niskakipu kuulunee lähitulevaisuuden seuraavin huoliin. Eilen aamupäivästä kävin kyllä hoitamassa yhtä asiaa. Parempi, jos olisin vain pysynyt koko päivän peiton alla. Eilen oli nimitäin niin huono päivä kun vaan olla voi. Ensin metro jumitteli, ja odotin normaalin 2 minuutin sijaan lähemmäs vartin. (voikohan sitä vielä joskus sopeutua Suomen bussien loputtomaan odotteluun...? ja vielä ulkona räntäsateessa?)

Metromatkan jälkeen suhailin jättiläisasemalla eksyneenä lähemmäs puolituntia, en vieläkään voi ymmärtää, miten se on mahdollista. (joku on varmasti siirtänyt yleensä käyttämääni uloskäyntiä, sillä viimeksi löysin tieni parissa minuutissa) Olin jo myöhästymässä tapaamisesta, joten viimeiset 10 minuuttia juoksin asemaa ympäri korkkarit kopisten. Juoksin, kunnes kaaduin rappusissa.

Yllätyksekseni vihdoin ehdin kuin ehdinkin oikeaan junaan juuri ovien sulkeutuessa. Linjan määränpää kuulosti hieman tuntemattomalta, mutta en ehtinyt asiaa ajattelemaan, vaan tunkeuduin sisään summereiden jo huutaessa sulkeutuvista ovista. En suosittele, ovat melko kovaa tekoa. Voitonriemukin katosi nopeasti, kun liikkeelle lähdettyä huomasin olevani matkalla väärään suuntaan. Niinpä tietysti.

Loppureissu menikin sitten yllättävän leppoisasti, hetken jo luulin onneni kääntyneen. Kotiin päästyäni huomasin kuitenkin jääkaapin oven jääneen koko aamupäiväksi auki. Maito- ja lihatuotteet ovat siis ainakin entisiä, muut pääsenevät ainakin kokeilukierrokselle. Ja tässä oli vasta aamupäivän kohellukset. Päivän aikana sain kuulla muun muassa koulun ja KELAn epäonnistuneesta tiedonkulusta, jonka vuoksi pitäisi nyt uudelleen selvitellä ja lähetellä suoritusotteita opinnoista. Loppuillan hämärissä tiputin sitten vielä chérin kotiteatteri-setin tärkeimmän osan lattialle. Ei liene tarpeen sanoa, että rikkihän se meni lopullisesti. Argh. Kai näitäkin päiviä vain pitää välillä olla. Ja tänään ei kyllä ainakaan voi olla enää huonompi päivä.:)

Olo ei taida murehtimalla kuin pahentua, joten täytynee varmaan marisemisen sijaan oikeasti tehdä asialle jotain. Ulkona ei ainakaan sada, joten ensimmäisenä listalla voisi olla happihyppely ruskanpunaisissa lehdissä. Vielä jos saa askeleensa kulkemaan kauppaan asti, niin voisi hankkia herkkuja illaksi…(varmaan pakko saada, kun puolet jääkaapin sisällöstä on pilaantunut:D) Pizza-aineet ja joku herkullinen jälkkäri voisivat hyvinkin muuttaa tämän viikon suunnan…Ei näillä keinoilla välttämättä masentavasta syysväsymyksestä eroon pääse, mutta kyllä niillä ainakin illan mittaisen tauon saa aikaan.

Edit: Kiitos kaikille ihanille bloggareille, joiden omat kirjoitukset ja kommentit ovat kyllä jo tämän viikon pelastaneet.:)

Tunnustus

2008-10-27T14:31:00.011+01:00

Sain Ninnulta tälläisen tunnustuksen. Kaunis kiitos, piristi ihan oikeasti päivääni. Varsinkin nyt, kun en kiireiltäni ole ehtinyt liioiksi päivittelemään pieni piristys teki todella hyvää...Lämmin kiitos.:)

Maininnan eteenpäin jakamisen sääntöjä ovat:

1) Valitse viisi blogia, joita arvostat luovuuden, kuvituksen, mielenkiintoisen sisällön ja/tai blogosfääriin tehdyn panostuksen johdosta millä tahansa maailman kielellä.

2) Jokainen annettu palkinto on henkilökohtainen ja sitä annettaessa mainitaan blogin kirjoittajan nimi sekä linkitetään palkittavaan blogiin.

3) Palkinnonsaaja panee palkinnon logon blogiinsa.

4) Logo tulisi linkittää alkuperäispalkinnon osoitteeseen.
5) Palkinnonsaaja julkaisee säännöt omassa blogissaan.

Olen viime aikoina siirtynyt entistä enemmän seurailemaan muiden ulkosuomalaisten blogeja, joista jokainen ansaitsisi tunnustuksen mielenkiintoisesta sisällöstä. Yksi vanhimmista suosikeista sillä saralla lienee myöskin Pariisissa asustava Maurelita. Muuttaessani edellissyksynä Ranskaan tuli ahmittua kaikki tieto, mikä vähänkään liittyi Pariisissa elämiseen ja blogi tarjosi pienen kurkistureiän elämään Ranskassa. Uusia tuttavuuksia ovat muun muassa Provencen auringon alla, Kosminen kotinurkka, Tiramisua Milanossa ja Madrid meno & paluu, jotka kaikki ansaitsevat tunnustuksen.

Niinä päivinä, kun tuntuu että on täysin yksin kaukana kotoa, muiden ulkosuomalaisten elämästä lukeminen on varma tapa piristää itseään. On myös hauska huomata kuinka erilaisia tai samanlaisia kokemuksia ja ajatuksia samantyyppisessä tilanteessa elävillä on. Kiitos kaikille heille. :)

Lisäksi tunnustus kauniisti arkea kuvittavalle Kuvitellaanko, että ollaan postikortissa? -blogille. Kyseistä blogia lukiessa tulee myös jotenkin kotoinen olo, vaikka melkoisen erilaisessa elämäntilanteessa olenkin.

Täyttävä viikonloppu

2008-10-27T14:21:00.002+01:00

Viikonloppu oli taas yhtä hulinaa, teki kyllä hyvää viikon ahertamisen päätteeksi. Lauantaina käytiin tyttöjen kanssa syömässä ja sitten lyöttäydyttiin miesten seuraan pelailemaan. Naisten kaksoisvoitto sai aikaan päätöksen, että ensi kerralla pelaillaan taas euroista.:)

Lauantaina lounastimme vaihteeksi chérin perheen luona pitkän kaavan mukaan. Alkupalana oli taivaallisia pesto-aurinkokuivattu tomaatti-ricotta -piirasia sekä verigreippi-avocado terriiniä jättikatkaravuilla. Pääruokana hyvän pihvin seurana oli gratin dauphinois sekä kesäkurpitsagratiinia. Gratin dauphinois on kyllä suositteltavan maukas ja epäterveellinen lisäke kaikelle (punaiselle) lihalle.:) Resepti lienee samantyyppinen kuin valkosipulikermaperunoille juustokuorrutuksella. Mausteena on suolan ja pippurin lisäksi yksi valkosipulin kynsi, mahdollisesti salottisipuli ja muskottipähkinää.

Juustojen jälkeen jälkkärinä meni vielä suklaakakkua ja anascarpaccioa jäätelöllä. Tällä kertaa päätimme yöpyä chérin vanhempien luona, joten sulatteluun oli kerrankin riittävästi aikaa. Hienoiseksi järkytykseksi kolmisen tuntia ruokamaratoonin jälkeen syötiin kyllä vielä neljän ruokalajin illallinen. Huh. Ja chérin mielestä Suomessa syödään paljon... Onneksi oli mekko päällä, niin ei alkanut vyötärö puristamaan.:)

Niin paljon kun näistä sukulounaista pidänkin, niin yksi jännityksen aihe niihin aina liittyy. Oma puhuttu ranskani on edelleen melkoisen heikoilla, varsinkin stressaavissa tilanteissa alkaa kielipäässä lyömään valitettavan usein tyhjää. Ja jos jostain syystä pöytään tulee hiljainen hetki, niin aina joku päättää käyttää tilanteen hyväkseen ja kysyä minulta jotain Suomesta...Aiheet vaihtelevat ulkopolitiikasta ja lainojen korkotason kehityksestä aina mummojen yksinkertaisiin mutta hyvinkin epäselviin ”Onko teillä tällaisia puita?” -kysymyksiin. Nykyisin sentään ymmärrän kaikki kysymykset, mutta vastaukset pysyvät vielä melko suppeina. Tosin nämä ”onko teillä näitä ”tällaisia” puita Suomessa?” tyyppiset kompakysymykset jättänevät hiljaiseksi vielä pitkään...

Valmis viikonloppuun

2008-10-24T16:17:00.002+02:00

Nyt on ollut muutama päivä niin kiirettä, etten ole millään koneelle ehtinyt. Tai siis koneella olen kyllä ollut pari päivää aamukahdeksasta ilta yhteentoista, mutta ainoastaan hommia tehden. Muutamaa blogia olen silmäillyt teetä juodessa, mutta kaikesta muuta elämästä onkin tullut karsittua täysin. En suosittele kenellekään yhdistelmää rasittavaa aivotyötä 15 tuntia/päivä + liian lyhyet yöunet työstä unelmoiden…Yhteen asentoon jumittuneiden niskojen lisäksi bonuksena tulee keskittymis- ja normaalin ajattelukyvyn yllättävän nopea katoaminen. Eilen tuli epähuomiossa muun muassa heitettyä muroja pannulle kanoja paistaessani…Täysi katkos siis, en ollut oikeasti tekemässä kanoille suklaamysli-kastiketta.

Saan kyllä itseäni syyttää, sillä tein hommia tähän tahtiin täysin omasta käskystäni. Olen jääräpää. Ja jos päätän saada jotain valmiiksi kolmessa päivässä, niin sehän valmistuu kolmessa päivässä. (Sillä, että tiedän homman vaativan reilun viikon täyden työskentelyn, ei siinä vaiheessa ole mitään merkitystä…) Jäärästä päästä ja niin edelleen.

No, nyt se on ohi ja voin taas palata normaaliin työskentelyrytmiin. Onneksi ensin on viikonloppu, tulee kyllä enemmän kuin tarpeeseen. Tänään on suunnitelmissa lähteä tyttöjen kanssa ensin ulos syömään ja viettää sitten loppuilta kavereiden kanssa pelaillen. Edelliset voittorahat ovat edelleen tuhlaamatta, joten voisi huomenna ruokaostosten lomassa katsoa, josko löytäisi jotain kivaa tai hyvää itselleen palkinnoksi. Yleensä laitan kaikki ylimääräiset rahat säästöön (joita ei paljon opintotuesta tosin kerry :D), mutta nyt voisi pieni itsensä hemmottelu olla paikallaan. Aivot on jo lomalla ja ilmeisesti omatunto haluaa liittyä seuraan.

Mutta nyt kuumaan vaahtokylpyyn ja sitten rentoutuneena iltaan valmistautumaan. Mukavaa viikonloppua! :)

*****

Elien kävin pikaisesti ulkona tuulettamassa ylikuumentunutta päätä. Uskomatonta, mutta totta; alla olevat kuvat on otettu samaan aikaan lähes samasta paikasta. Välissä kulkee ainoastaan isohko tie. Pakko miettiä, että mitähän muuta...

Not the best photographer

2008-10-21T14:26:00.007+02:00

No niin, vihdoinkin sain kamerani kotiin asti. Ikävä kyllä kaikissa kuvissa on iloisia naamoja joka puolella, joten en nyt niitä tänne oikein viitsikään laittaa. Hyvä, että hauskapito kuitenkin välittyi kuviin asti, ja mieluummin sitä ystäviään katselee, kuin juhlia ilman juhlijoita. Ehkä lienee kaikille parempi, että kuvat saksalais-cowboysta ja hennoista ranskalaismiehistä (ei onneksi omastani:)) joraamassa sydämensä kyllyydestä vaaaaanhojen hittien tahdissa pysyvät vain lähipiirin mielessä...

Päällä oli muiden juhlijoiden tavoin mustaa. Totuuden nimissä yksi tytöistä oli kyllä yhdistänyt kevyesti tummanruskeaa muuten kokomustaan asuunsa, mutta You get my point. Vyö näyttäisi epäilemättä paremmalta vyötäröllä, mutta koska helma oli jo lyhyt en halunnut alkaa joka mutkaakin korostamaan. Pötkyläksi pukeutuneena voi myös surutta nauttia kaikesta tarjoilusta ilman epämukavaa tunnetta turpoamiesta.:) Salama hieman innostui tuosta vyöstä, oikeasti se on vain himmeästi hohtava ja luonnonvalkoinen.

*****

Sunnuntaina raahauduttiin ulkoilemaan loputtomasta väsymyksestä huolimatta. Onneksi, sillä tänään on vähän sadetta ja tuulta ilmassa, joten näkymät eivät ole enää yhtä hurmaavat. Ensi syksyä odotellessa.

Täytyy varmaan tänään viedä chéri ulos syömään tai keksiä jotain muuta mukavaa. Toinen odotteli minua la-su yönä toista tuntia viimassa ja vilussa bussipysäkillä, koska tietää, että en tykkää kävellä yöllä yksistäni...Niin, ja koska tein hienoisia virhearvioita saapumisajastani...hmm...melko lukuisia sellaisia.:$

Happy Birthday...night

2008-10-20T10:16:00.003+02:00

Eilen vietettiin todella hyvän ystäväni syntymäpäiviä. Itsellä on täällä kaksi oikeasti läheistä tyttöstä ystävinä, joiden kanssa ei voi olla kuin hauskaa. Bileet järjestettiin ranskalaisen ystävämme luona, joka asustaa yksin luvattoman suurta kattohuoneistoa Montparnassella. Hurmaava keittiö, kahden kerroksen korkuinen olohuone, ja kattoikkunasta tuikkiva syystaivas…Ei hullumpi paikka kemujen järjestämiseen.:)

Paikalla oli Ranskan lisäksi edustettuna Italia, Itävalta, Saksa, Belgia, Latvia, Puola ja tietysti Suomi. Tällaisessa porukassa ei mielekäs ja kiinnostava jutun aihe lopu varmasti koskaan. Mielenkiintoisten tarinoiden lisäksi monikulttuurisuus näkyi tarjoilussa; italialaiset esimerkiksi toivat mukanaan taivaallisen hyvää tiramisua. Täytyy sanoa, että ei vedä hyväkään ravintola-annos vertoja heidän tekeleelleen. Nam.

Niin kuin aina, hauskanpidossa aika kului luvattoman nopeasti. Viimeiset Pariisin metrot lopettavat liikenteen klo 2.00 (MIKSI?!), jonka jälkeen matkustus tapahtui yöbusseilla. Jos mahdollista, lähden kotiin aina viimeisillä metroilla, sillä ruuhka ja kuumuus yöbusseissa ovat jotain ennennäkemätöntä. Luonnollisesti takseja ei siihen aikaan todellakaan ole liioiksi tarjolla. Itse olin tälläkin kertaa suunnitellut kotiinpaluuta puoliltaöin, joten bussireiteistä ei ollut mitään tietoa.

Hauskanpidosta hurmaantuneena (ja ehkä ihan pikkuriikkisen maailman parhaasta boolista, hunajaviinistä ja samppanjasta humaltuneena) en kirjoittanut busseja paperille ylös lähtiessäni kotia kohti. "Kyllähän sitä yhden numeron ja pysäkin sijainnin muistaa." Kuten olettaa saattaa, eihän niitä suuntia ja numeroita muista pirukaan puolentunnin jälkeen…yllättäen alkaa kaikki numerot ja katujen nimet näyttämään tutulta.

Onneksi huomasin yhden tyttösen olevan samassa tilanteessa ja lopulta selvis, että suuntakin oli sama. Châtlella kun ei ole suositeltavaa hengailla yksin eksyneen näköisenä naisena aamuyöstä...Ensiksi harkitsimme pyöräilyä, mutta päädyimme kuitenkin metsästämään oikeaa bussia. (ainakin yksi fiksu päätös tuli siis tehtyä) Châtelen kulmilla tulikin sitten seilattua ainakin tunnin verran, kunnes vihdoin pääsin oikeaan bussiin…ja ihan lopulta myös oikeaan suuntaan. Huokaus. No, toivotaan että edes opin tästä jotain.:)

Kuvaa viikonlopusta heti kun kamerani palautuu kotiin, toivottavasti vielä tänään.

Perjantain puroja ja makeja

2008-10-17T12:22:00.019+02:00

Eilen tuli käytyä päiväseltään pienellä kävelyllä. Kaikkea sitä löytää, kun lähtee ennakkoluulottomasti uusille poluille. Tuijottelin näkyä kuunellen veden ja tuulen ääniä varmaan vartin. Joskus onnellisenkin on hyvä unohtaa aika ja paikka.

*****

Illalla alkoi tekemään niin paljon mieli makeja, että oli pakko lähteä metsästämään japanilaista. Ollaan muutettu pari kuukautta sitten uuteen paikkaan, joten lähistön ravintolat ovat vielä kokeilukierroksella. Yksi oikein hyvä thai-ravintola on jo löytynyt, jossa tuleekin käytyä keskimäärin kerran viikossa. Ensimmäinen kokeilemamme sushi-paikka sen sijan oli keskinkertainen, joten haluisin kokeilla nyt jotain toista paikkaa. Kannatti, uusi suosikki löydetty!:) Paikka oli todella pieni, palvelu ystävällistä, ruoka hyvää ja annokset selvästi itse alusta asti tehtyjä. (aina näin ei ole, minkä kyllä nopeasti yleensä sekä näkee että maistaa...)

Rentoon paikkaan rento asu. Syömään lähdettäessä vaatteen täytyy olla ennen kaikkea mukava (ts.vatsasta tarpeen tullen venyvä) ja lämpötilan mukaan säädeltävissä ettei herkuttelu häiriinny.

Edellinen sushi-suosikki löytyi Le Bon Marché'n (6. arrondissement) kulmalta ystävän suosituksesta, mutta nyt sinne on vähän turhan pitkä matka...Paikkana sekin on ihan perus japanilainen, mutta ruoka ja palvelu hintaan nähden toimivat keskimääräistä paljon paremmin. Täydellinen arkipäivien herkutteluun.:)

Poker Fever

2008-10-16T21:26:00.012+02:00

Eilen tuli yhtäkkiä sellainen fiilis, että vois tehdä muutakin kuin nysvätä chérin kanssa kahdestaan leffoja katsellen. Ilmeisesti kolme iltaa ilman ohjelmaa riitti edellisestä viikonlopusta toipumiseen.:) Päätettiin sitten äkkiseltään järjestää pienimuotoinen pokeri-ilta kavereiden kanssa. Mukava että ystävätkin ovat samanhenkisiä, kukaan ei sanonut sanaakaan seuraavan aamun aikaisesta herätyksestä vaan oli innolla mukana todella lyhyestä varoitusajasta huolimatta.

Tämä onkin yksi asia, josta erityisesti ranskiksissa pidän. Vaikka seuraavana aamuna kaikki olisivatkin menossa 8.00 töihin, niin ilta jatkuu usein vaivatta keskiyöhön. Suomessa yleinen ajastusmalli tuntuu olevan, että vain viikonloppuisin voi pitää hauskaa eikä viikolla töiden jälkeen yleensä olla valmiita tekemään mitään kummempia, sillä "huomennahan pitää mennä töihin". Kansantaloudelle tämä voi ehkä olla hyväksikin, mutta tuskin sosiaaliselle elämälle. (en tarkoita, että viikolla pitäisi lähteä baareihin kännissä riekkumaan:))

En todellakaan ole mikään pokerihai, pelasin ensimmäistä kertaa kuluneena kesänä. Pelinä on tietenkin Texas Holdem ja myönnettäköön, olen koukussa. Niin koukussa. Hauskinta peli on tietenkin hyvien ystävien kanssa, mutta mielestäni on mukava jos pelissä on mukana muutama tuntemattomampikin pelaajia (ts tuttuja, joiden ei ole nähnyt pelaavan aiemmin). Mikäs sen viihdyttävämpää, kuin hiljalleen päästä perille vastapelaajan tyylistä ja taktiikasta. Insinöörin ja ekonomistin yhdistelmä nauttii täysillä aivojumpan, todennäköisyyslaskennan ja eleiden tulkitsemisen kombinaatiosta.:)

Yleensä pelaamme vain huviksemme, ilman minkäänlaisia rahapanoksia. Eilen päätimme kuitenkin laittaa jakoon pienen rahasummankin, mikä luonnollisesti tuo erilaisen vireen peliin. Kenellekään voitto ei kuitenkaan ole tärkeintä, vaan kyse on puhtaasti hauskanpidosta. Jos palkintona on pienikin määrä euroja, niin "hällä väliä" asenne katoaa nopeasti, mikä puolestaan tekee pelistä entistä kiinnostavamman.

Mutta asiaan J'ai gagnée! Yehaa! Kokemattoman on luvattoman helppo käyttää harkittua epävarmuutta pelitakniikkana.;) Suunnitelmana on hassata rahat mustiin syys/talvisaappaisiin, joita kenkähylly on huutanut jo kuukausien ajan. Voiko nainen paremmin itseään palkita yllättävästä voitosta? (osa rahoista täytyy todennäköisesti kyllä laittaa omasta kukkarosta, sillä pelailimme pienillä panoksilla vain)

*****

Shokeerasin ystäviä ja paikallista lähisiwan kassaa pukeutumalla johonkin ihan muuhun kuin pikkumustaan. No, ainakin puoliksi johonkin muuhun. Hiljaa hyvä tulee, jos on tullakseen. Hame ostettu Suomesta, täällä harvemmin moiseen väri-ilotteluun tulee törmättyä.:)

Paidan rinnuksissa on viehättävänä yksityiskohtana laskokset. Tulee kivasti mieleen lapsuuden röyhelöpaidat synttärikutsuilla.:D

P.S.Mikähän piru siinä on, että vatteiden yksityiskohtia ei meinaa saada kirveelläkään kuvaan, mutta jokainen silmälle näkymätön pölyhiukkanen kyllä loistaa kuvassa kuin kuvassa?

Sovituskopissa koettua

2008-10-15T23:27:00.009+02:00

Poikkesin eilen ruokaostosten lomassa yhteen ennalta tuntemattomaan vaateliikkeeseen. Näyteikkunat vaikuttivat ulospäin kiinnostavilta ja liike suurelta. Päiväsaikaan liikkeellä ei ollut juuri muita joten sain rauhassa tutkailla tarjontaa. Muutama kokeilemisen arvoinen mekko ja paita löytyi, sovituskopille siis. Sovituskopeissa äheltäminen ei muuten koskaan ole ollut mielipuuhaani; jonottaminen, kuumuus ja huonosti istuvat vaatteet. Do i need to say more?

Täällä Ranskassa asia on kuitenkin pahentunut pahentumistaan. Ennen kuvittelin, että liian pienessä kopissa rumasti istuvien peilailu 30 asteessa ja huonossa valaistuksessa olisi painajainen. Pariisissa nopeasti huomasin olevani väärässä. Painajaismaista on ensin pukea tuskan hiki otsalla huonosti istuvia vaatteita pienenpienessä kopissa...ja peilata niitä sitten käytävälle asetetusta peilistä myyjän ja muiden asiakkaiden tuijotellessa vieressä. Ja näyn todellista karmeutta ei muuten yleensä tajua ennen kuin seisoo arvosteltavana loisteputkien valossa.

Eilen sovituskopeilla ei ollut kuin muutama asiakas ja myyjä, joten päätin mennä sovittamaan. Kopit olivat myös kohtuullisen suuria ja mikä parasta, niissä oli peilit! Voi sitä riemua.:) Entistä tyytyväisemmäksi asiasta tulin, kun näin mekko-kokelaan ylläni. Ei, ei ja vielä kerran ei. En edes tiennyt omistamani niin monta mutkaa, kuin mekko toi esiin. Juuri kun olin kuoriutumassa tästä kammotuksesta, myyjä riuhtaisi verhon puoliksi auki. Ilmeisesti kyseli istuvuutta, meni hieman ohi siinä järkytyksessä. Siinä sitä sitten oltiin, suu auki hämmennyksestä ja huonosti istuva mekko yläkropan peitteenä. Ei varmaan tarvitse erikseen mainita, että en sovittanut mekkoa farkkujen päälle. Kun aivoissa alkoi taas raksuttamaan, vetäisin verhon kiinni ja ilmoitin pyytäväni apua tarvittaessa.

Uhkarohkeasti jatkoin kuitenkin sovittelua. Virhe. Aloittaessani pukeutumista lopuksi omiin vaatteisiin, näin peilistä jotain sinne kuulumatonta. Myyjätär ei tällä kertaa (onneksi) avannut verhoa, mutta tunki ilmoittamatta päänsä koppiin.:O Häntä ei ilmeisesti puolialastomuuteni vaivannut, vaan hän jatkoi jutteluaan normaalisti pää kopissani. Vaikka olenkin sinut itseni kanssa, niin melko ahdistavalta ja ennen kaikkea todella oudolta tuo tilanne ja myyjättären käytös vaikutti...Ja vaikuttaa edelleen. Taisipa jäädä kohdallani viimeiseksi vierailuksi siinä liikkeessä.

Heh, enää en valita ahdistelevista myyjistä, niin kauan kuin he pysyvät koppien ulkopuolella.

Onko muilla vastaavia/mieleenpainuvia kokemuksia vai olenko taas ainoana ollut väärässä paikassa väärään aikaan?

Lauantain saalis

2008-10-14T21:57:00.018+02:00

Lauantaisella kirppiksellä tuli vaihteeksi kartutettua purkkipurnukkavarastoa. Kolmatta hipelöidessäni chéri ensimmäistä kertaa totesi, että "näitähän meillä alkaa oleen jo aikas paljon..." Oletettavasti ei jäänyt viimeiseksi kerraksi, ei huomauttelu eikä varsinkaan purkkien hamstraaminen. Toistaiseksi olen kyllä löytänyt käyttöä ihan jokaiselle, joten ei niitä ainakaan vielä liikaa voi olla.:) Pienempään metalliseen laitoin snapsilasit säilöön ja lasipurkki saa puolestaan luvan toimia toffeevarastona. Punaisessa purkissa ihastuin nupilliseen kanteen, en korniin "tanssit heinäpellolla" -kuvaan. Ihan varmasti sillekin löytyy pian oma tarkoituksensa. Ostin myös suuren sydämen muotoisen kaulakorun. Todennäköisesti alunperin jostain henkkamaukasta, mutta kaunis joka tapauksessa.

Lisäksi ostin kahdet kengät yhteishintaan 7e. Toiset ovat kohtuullisella korolla varustetut peruskengät. Ostin ne farkkujen kanssa pidettäväksi, sillä edelliset sanoivat jo keväällä sopimuksensa lopullisesti irti. Lähes puolivuotta on siis hyvin pärjännyt ilmankin, mutta viilenevät säät muuttanevat tilanteen nopeasti. Toiset kengät hurmasivat minut lähinnä ulkoisilla ominaisuuksillaan; täydellinen väri, hyvä kunto ja pehmeä materiaali tekivät hetkessä vaikutuksen. Nykyisin käytössäni ei taida lenkkareiden lisäksi olla kuin kahdet täysin korottomat kengät, yhdet kesälle ja toiset talvelle. (Ja tietysti nämä talvikengät majailevat tällä hetkellä Suomessa) Nämä pitkävartiset korottomat saappaat siis paitsi ihastuttivat niin tulivat myös ihan todelliseen tarpeeseen.

Mustat kengät osoittautuivat mahdottomaksi kuvattavaksi. Varsi on kaksinkertainen ja sitä saa siis hieman muotoiltua haluamallaan tavalla.

Lisäksi löysin hurmaavat mustista ja punaisista tilkuista tehdyt nahkasaappaat, mutta joku pirulainen osti ne suoraan nenäni edestä. Toinen saapas oli jo/vielä jalassani, kun joku löi myyjälle rahat tiskiin. En tiedä oliko hän käynyt aiemmin niitä kokeilemassa vai ostiko sokkona. Olisi varmaan pitänyt avata suunsa, mutta hämmennyin niin koko tilanteesta että tyydyin mulkoiluun. Vieläkin harmittaa, olisivat olleet mukava piriste muuten mustanharmaaseen pukeutumiseeni. Suuret on murheet.

Kaunis syksy

2008-10-13T22:55:00.007+02:00

Pariisi lienee tunnettu lähinnä kauniista, monipuolisesta arkkitehtuuristaan, taiteesta, kulttuurista...pariisilaiselämästä. Viime päivinä olen kuitenkin lumoutuneena ihastellut vain luonnon väripalettia. Siitä täytyy nauttia nyt, huomenna voi olla jo liian myöhäistä.

Nämä puut oikein houkuttelevat picnicille suojaansa. Todellisesta koosta saa käsityksen vilkaisemalla puun takana näkyviä ihmisiä...

Tällainen hämärtyvä, hiljainen syysmaisema saa minut aina juokseman kotiin kynttilöitä sytyttämään...Yksinkertaisesti kaunista ja rauhoittavaa.

Syksyn väreistä inspiroituneena sain jopa päälleni jotain muuta kuin mustaa ja harmaata. Viime kerrasta onkin aikaa...Olikohan siinä myös syksyn viimeiset päivät, kun ulkona tarkeni ilman takkia?

Viikonlopusta väsynyt

2008-10-12T20:36:00.015+02:00

Huh, taas yksi viikonloppu takana. Miten voikin oleilu ja seurustelu väsyttää näin paljon! Tekisi mieli vaan käpertyä peiton alle ja nukkua yhden päivän yli. Nyt suunnitelmissa onkin viettää seuraavat viisi päivää ilman mitään ylimääräisiä menoja, välillä tarvitsee olla vain. Väsymyksestä huolimatta oli kyllä oikein onnistunut viikonloppu kaiken kaikkiaan.

Chéri huomasi lauantai-aamuna, että ihan jossain lähistöllä oli lauantaiksi ilmoitettu vastaavanlainen katukirppis. Tapahtumapaikka ei kuitenkaan sanonut kummallekaan mitään, mutta kolmea eri karttapalvelua hyväksi käyttäen löysimme sijainnin. Kaikki näyttivät hieman eri paikkaan, mutta kuitenkin suhteellisen lähelle toisiaan. Yllättäen perillä ei ollutkaan yhtään mitään, kiertelimme kaikki kadut varmaan kilometrin säteellä, turhaan. Lopulta oli pakko luovuttaa ja palata kotiin. Olin kuitenkin jo ehtinyt innostumaan kirppiksestä, joten aloin etsiä paikkaa perinteisesti kartalta. Pian selvisikin, että osoite sijaitsi noin 3 km ilmoitetusta. Kiitos mappy, google ja kumppanit.

Onneksi kuitenkin lähdimme, perillä oli hyvä tunnelma, sopivasti ihmisiä ja melko monipuolista tavaraa. Itse ahdistun kirppiksellä, jos siellä ei ole tarpeeksi porukkaa. Onhan se toisaalta kiva, että pääsee vaivatta tutkailemaan tarjontaa, mutta en vaan yksinkertaisesti halua olla pöydän ainoa asiakas. Tuntuu, ettei mihinkään voi vilkaistakaan ilman että myyjä alkaa heti tuputtamaan. Tämä ongelma todennäköisesti sijaitsee lähinnä oman pään sisällä, eivätkä myyjät oikeasti ole hyökkääviä. Mutta ei auta, jos ahdistaa niin ahdistaa. Mukaan lähti hyvän mielen lisäksi muutama löytö, niistä lisää kunhan saan kuvat otettua.

Illalla lähdimme vielä juhlistamaan ystävän vanhenemista. Tunsimme entuudestaan ainoastaan isäntäpariskunnan, joten tuli samalla tutustuttua uusiin ihmisiin. Yksi ranskiksista oli viettänyt kuusi vuotta jenkeissä PhD-opintojen parissa, joten pääsin pitkästä aikaa puhumaan kunnolla englantiakin. Paikalla oli juhlakalun ystäviä sekä lapsuudesta, koulusta että töistä. Oli mukava huomata, kuinka erilaisia tyyppejä ihan pieneenkin kaveriporukkaan mahtuu.:)

Kotiutuminen tapahtui joskus yöllä...Jotain ajasta kertoo se, että olin liian väsynyt katsoakseni kelloa. Aamun auringonpaistetta ei kuitenkaan voinut jättää hyödyntämättä, joten lähdimme kävelemään torille ja nauttimaan poikkeuksellisesti aamukahvista terassille. Kuuma kahvi, rapea croissant ja kirpeä aamuaurinko on niin hyvä tapa aloittaa päivä, että sitä pitäisi harrastaa useamminkin. Aurinko ei ilmeisesti tule tilauksesta, mutta eiköhän kaksi ensimmäistä hyvässä seurassa jo melko pitkälle vie...

Olimme sopineet lounastavamme chérin veljen luona, joten kovin pitkään aamusta ei ikävä kyllä ehtinyt nytkään nauttimaan. Onneksi ohjelmassa oli vain rentoa olemista, päivä kului leppoisasti fondue-padan äärellä seurustellen. Itse olen aina syönyt fondueta perinteisesti juustoon dippaillen, mutta tällä kertaa juuston tilalla oli jokin punaviinipohjainen liemi. Tämä versio oli paitsi mukavan erilainen niin varmasti myös paljon juustoista kaimaansa terveellisempi. Ja kaiken lisäksi niin hyvää, että täytyy ehdottomasti kaivaa omakin setti kaapin perältä uudelleen käyttöön.:)

Tapastellen

2008-10-11T15:35:00.007+02:00

Päätinkin eilen jättää turhaan stressailun väliin ja kasasin illan "tapakset" mahdollisimman helpolla tavalla. Mikään ei varmaankaan täyttänyt oikeiden tapasten kriteereita, mutta hyvää oli kuitenkin. Olimme chérin kanssa kahdestaan, joten ulkonäöllä(kään) ei ollut mitään erityistä merkitystä. Tarjolle päätyi:

perunamunakasta chorizolla
herkkusieniä bresaola&brie -täytteellä
yrttimarinoituja artisokan sydämiä
grillattua paprikaa valkosipulilla
manchego-juustoa
viikunaleivät vuohenjuustolla&hunajalla,
tomaatti-mozzarellaa pestolla
oliiveja
munakoisotahnaa (mutabbel)
coppaa ja serranoa

Lisänä kahta erilaista patonkia, raastetta ja tietysti lasilliset punkkua.:)

Täytetyt herkkusienet, perunamunakas chorizolla sekä viikunaleivät olivat mielestäni aterian parhaimmistoa. Coppa ja serrano kuuluvat ikuisiin suosikkeihini ja artisokka oli parempaa kuin pelkäsin. (tosin odotukset ei kovin korkealla olleetkaan:)) manchego-juusto oli ihan hyvää, mutta ei mitenkän erikoista. Ajattelin kyllä antaa sille vielä toisen mahdollisuuden jälkiruokalautasella. Chérin mielestä artisokka oli kummallista, mutta muut maistuivat senkin edestä... Kuten näkyy, aterian valmistamiseen ei mennyt kauaa, kaupassa sen sijaan sai kulumaan tovin jos toisenkin.

Nyt täytyy lähteä ulkoilemaan, aamuinen pilvipeite on vihdoin kadonnut ja tilalle on tullut se kauan odotettu aurinko.:) Lepo lienee myös paikallaan, illalla pitäisi vielä jaksaa ystävämme synttäri-bileissä...

Mukavaa viikonloppua et à demain!

Luvassa viikonlopun mittainen kesä

2008-10-10T16:32:00.009+02:00

Ihana päivä tänään. Ihan kuin olisi kesä tullut takaisin. Kaiken lisäksi vielä perjantai ja mukava viikonloppu kokonaan edessä. Ja mikä parasta, myös kesä näyttäisi viipyvän koko viikonlopun Pariisissa! Sääennustuksen nähtyään ei vaan voi olla huonolla tuulella! :)

Kävin heti aamusella taas torilta ostamassa ruokaa viikonlopuksi, miten kaikki näyttääkin niin paljon houkuttelevammalta ulkona kuin kaupassa? Melkein sama juttu kuin kesällä ulkona syömisen kanssa. Aluksi kyllä epäilin reilusti varsinkin lihojen ja juustojen hygienisyyttä, mutta ilmeisesti turhaan. Jos ruoastaan turhankin tarkat paikalliset hakevat aineksensa sieltä, niin eiköhän ne minullekin sovi. Alla kuvaa aamun ruokatorilta. Näin viikolla keski-ikä huitelee jossain 70 tienoilla, joten aikaa saa varata sekä kapealla kujalla odotteluun että ostosten jonotteluun...

Ajattelin vielä tänään väsäillä illaksi tapaksia, saa nähdä mitä niistä lopulta sitten tulee. Ostin summassa vaan mielestäni hyviä aineksia, mutta ideat ja reseptit toistaiseksi puuttuvat...Pitänee aloittaa välittömästi, ettei siirry syöminen keskiyöhön. Viimeksi mokomiin sai uppoamaan niin paljon aikaa, että melkein jäi viimeiseksi kerraksi.

Harkinnan arvoista

2008-10-09T23:04:00.007+02:00

Maurelita vinkkasi Harkitsemaan Joka Ostosta, banneri alunperin Nein käsialaa. Hetken aikaa jopa pohdiskelin, voinko näin hyvän ajatuksen takana aidosti edes olla. Minulle pukeutuminen on jotain paljon turhamaisempaa, kuin lämmikkeen hankkimista ja varsinkin asusteita on tullut keräiltyä reilusti yli todellisten tarpeiden. Toisinaan tulee ostettua jotain myös pelkästään itseään ilahduttaakseen, oli se sitten uusi kenkäpari, hurmaava koru kirpputorilta tai rasiallinen kauneimpia suklaakonvehteja.

Pian kuitenkin havahduin. Kyseessä ei ole kehotus askeettisuuteen tai se, että kuvittelisi olevansa kulutushysteriassa tarpeetonta tavaraa kahmivien yläpuolella. Hyvinvointivaltiossa 2000-luvulla elämään mielestäni ilman oman tunnon tuskia saa kuulua myös turhanpäiväisempi shoppailu, mikäli se itseä ilahduttaa. 2 euroa halvempien trikoiden perässä jouksemisesta en itse saa mitään tyydytystä, joten sellaiset hulluttelut jätänkin ihan suosiolla muille. Samoin kerskamainen kertakäyttökulutus on aina saanut ohimoni sykkimään ainoastaan ärtymyksestä.

Vaikka ei eläisikään kaikkein jaloimpien ohjenuorien mukaan, ei se silti sulje pois mahdollisuutta pieniin hyviin tekoihin ja harkittuihin valintoihin. Itse muun muassa hankin mahdollisuuksien mukaan tavaroita ja vaatteita kirpputoreilta ja kierrätän myös omat tarpeettomiksi jääneet hankintani aina eteenpäin. Paljon enemmänkin voisi varmasti tehdä, mutta uskoakseni suunta on nyt kuitenkin oikea. Kauhulla muistelen niitä päiviä, kun teini-iässä shoppailemaan lähdettäessä oli yksinkertaisesti aina pakko ostaa jotain. Kymmenessä vuodessa ilmeisesti jonkin verran tullut järkeä ja vastuuta lisää, toivottavasti seuraavan 10 vuoden kuluttua voin taas sanoa samaa.:)

Vasta edeskin lupaan siis harkita jokaista ostosta ja myös aidosti nauttia jokaisesta, joka harkinnan jälkeen mukaani päätyy.:)

Ahdistaa, ahdistua, ahdistella

2008-10-08T20:58:00.010+02:00

Pakko avautua täälläkin, kun yö meni painajaisia nähdessä...yksi eilisen tapahtuma ilmeisesti painaa mieltä ja hämmentää vieläkin. Pariisissa on lukemattomia hyviä puolia ja ihania asioita, mutta luonnollisesti suurkaupungin elämässä on myös kääntöpuolensa. Henkilökohtaisesti kaikki oikeasti ikävät Pariisin muistot liittyvät paikallisten miesten ahdistavaan toimintaan.

Heh, varmasti jokainen Saksan eteläpuolella vieraillut skandinaavi tietää, millaista huomiota miehiltä helposti saa osakseen. Ehkä joku näistä lipevistä kommenteista ja huutelusta pitää, itse koen sen poikkeuksetta epämiellyttävänä. (Kuten epäilemättä suurin osa muistakin!:)) Tällainen harmiton kommentointi ei kuitenkaan minua sen enempää vaivaa, maassa maan tavalla. Normaalisti näistä tapauksista pääsee myös vaivatta eroon tilanteesta riippuen joko välinpitämättömyydellä tai kiittämällä kehuista ja jatkamalla matkaa.

Muutamia kertoja olen kuluneen vuoden aikana kuitenkin myös kokenut miesten käytöksen aidosti uhkaavana. Eilen tuli yksi kerta lisää. Yleensä nämä riesaksi heittäytyjät tunnistaa helposti ennalta, liioiteltu itsevarmuus ja 30-40 vuoden ikä lienevät varmimmat tuntomerkit.:) Ilmeisesti tätä skaalaa täytyy nyt laajentaa reilulla kädellä.

Olin eilen kävelemässä kaupungissa, kun näin vanhemman herrasmiehen huitovan minulle. Ajattelin hänen olevan avun tarpeessa ja pysähdyin. Ennen kuin ehdin edes kuulemaan, mitä hänellä oli sanottavaa, monsieur tarttui tiukasti käsivarteeni. Säikähdin ja yritin riuhtaista kättäni irti välittömästi. Pian monsieur kuitenkin sanoin toivovansa vain, että hän voisi kävellä käsipuolessani läheiselle bussipysäkille. Ehdin jo mielessäni moittimaan itseäni hätäisistä päätelmistä, vanha herra todellakin vain tarvitsi apua.

Sitten monsieur aloitti lipevän kommentoinnin ja tiukensi otettaan entisestään, olo muuttui äärimmäisen epämukavaksi. Pysäkillä selvisi, ettei hän ollut menossa yksin yhtään minnekään. Pyysin ja käskin päästämään minusta irti, turhaan. Tässä vaiheessa iski oikeasti paniikki, enkä enää pystynyt ajattelemaan järkevästi. Lähdin kuitenkin kävelemään ihmisten suuntaan, mies kaksin käsin puristaen käsivarttani (onneksi en muista, mitä hän supisi korvaani). Seuraavalla risteävällä kadulla oli enemmänkin ihmisiä ja lopulta sain itseni riuhtaistua irti korottamalla reilusti ääntä. Tämän jälkeenkin monsieur lähti seuraamaan, mutta lopetti kiristäessäni vauhtia. Selän taakse tuli peloissaan katsottua matkalla varmasti kymmeniä kertoja. Kun sanon, että kyseessä oli vanhempi mies, todellakin tarkoitan vanhempaa miestä. Eipä ennen tätä päivää tullut mieleen, että pitäisi lähemmäs 80-vuotiaita epäillä ahdistelusta. Hullussa maailmassa ei kai koskaan voi olla liian varovainen.

Onko joku muu kokenut ahdistelua täysin odottamattomalta taholta? Siinä hetkessä halusin vain nopeasti mahdollisimman kauas kyseisestä herrasta, mutta kauhukseni huomasin lamaantuvani täysin. Lienee paikallaan miettiä toimintavaihtoehtoja yllättäviin tilanteisiin.

[Näin jälkeenpäin ajateltuna tunnen kyllä myös kevyttä myötätuntoa tätä vanhaa herraa kohtaan. Ihan täysissä sielun ja ruumiin voimissa ei voi olla, jos tällä tavalla toimii. Oletettavasti hänen tarkoituksenaan ei myöskään ollut pelotella, vaikka tilanne uhkaavaksi kehkeytyikin.]

Lauantain loput löydöt

2008-10-08T09:57:00.004+02:00

Sain vihdoin kuvattua loput löytöni viime viikonlopulta. Mikään tuotteista ei maksanut yli 3 euroa, joten aika hyviä kauppoja tuli tehtyä. Rannekoru on mielestäni kauniin syksyinen, väreistä tuli mieleen ympärillä punaruskean ja keltaisen väreissä hehkuvat puut. Laukku puolestaan sopii täydellisesti yksiin saappaisiini, tällaista olen jo ehtinyt etsimään kaupoistakin. (onneksi tuloksetta, nyt mokomalle tuli hintaa 2e)

Keväästä syksyyn olen nähnyt lukemattomilla neidoilla alla olevan tyyppisen rennon "rönttömekon". (tuo ei nyt ole mikään sana, mutta kuvaa mielestäni mekkoa parhaiten:)) Halusin itselleni samanlaisen, mutta monen kympin hinta on saanut minut jättämään mekon kauppaan. Nyt kahdella eurolla otin sen mieluusti mukaani. Lähinnä ajattelin mekkoa koti käyttöön, mutta kai sillä voi uloskin lähteä? Mekko on väriltään kauniin savunharmaa ja päällä vielä mukavampi kuin kuvittelin.

Rusettikengät olen ostanut Suomesta kirpparilta muistaakseni 0,50 eurolla. Todella hyvät jalkaan ja kuntokin oli moitteeton. Nämä tulee usein kiskaistua jalkaan niinä päivinä, kun korkeilla koroilla sipsuttelu ei innosta.

Kuten tuli sanottua, yleisesti ottaen lauantaisella katukirppiksellä oli oikein kohtuullinen hintataso. Kaikilla käytetyn tavaran hinnoittelussa ei kuitenkaan tunnu olevan mitään tolkkua. Tarjolla oli muun muassa muovisia kaulakoruja hintaan 10-15e ja ränsistyneitä h&m laukkuja 8-16e. Lisäksi kokeilin saappaita, joista käytön jäljet olivat todella, todella hyvin esillä, kulumia oli aivan joka puolella. Jo ennen kuin kysyin hintaa, mietin kannataisiko niitä edes ottaa, koska ne pitäisi huollattaa ja ostaa lisäksi jotain väriainetta kotiinkin. Pohdintani katkesi nopeasti, kun myyjätär huikkasi hinnaksi 30 euroa. Oli pakko vielä kysäistä chériltä olinko kuullut ja ymmärtänyt oikein. Kyllä, 30 euroa. Non, merci.

Tulee hyvä kakku

2008-10-07T11:31:00.016+02:00

Anteeksi huonoa suomea edustava otsikko, en mahtanut itselleni mitään.:) Minulla on toisinaan tapana huvittaa itseäni puhumalla muutaman lauseen verran tahallisesti huonoa suomea tai huonoa englantia tyyliin "me likes". Halvat on huvit. Täällä Ranskassa homma ei tosin toimi yhtä hyvin, koska a) oma ranskani on tahattomastikin todella huonoa ja b) kukaan tuntemistani ranskalaisista ei puolestaan huomaa/ymmärrä harkitusti englanniksi tekemiäni virheitä...*huokaus* Olkoon tämä osanottoni blogeissa kiertävään "oudot tapani" -listaukseen. Omalla kohdallani listasta syntyisi helposti kirja.

Mutta asiaan. Mariela kyseli banaani-suklaakakun reseptiä, joten laitan sen nyt tänne näkyville. Resepti on ajan kuluessa muokattu versioni jonkun paremman kokin (anteeksi, mutta ei mitään muistikuvaa kenen) ohjeesta.

Banaani-suklaa(kuiva)kakku

2 munaa

1,5 dl sokeria

vajaa 100g voita

0,75 dl maitoa

reilu 2 dl vehnäjauhoja (itse laitoin osan vehnäjauhoja osan briocheen tarkoitettuja jauhoja)

2 tl leivinjauhetta

3 rkl tummaa kaakaojauhetta

rivi tummaa suklaata rouhittuna

2 pientä banaania

Kuorrute:

1 rkl kuumaa kahvia

2 rkl voita

1 dl tomusokeria

1-2 rkl tummaa kaakaojauhetta

pala tai kaksi tummaa suklaata

(1 tl vaniljasokeria)

koristeleluun esim. kookoshiutaleita

Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sulata rasva. Sekoita maito jäähtyneeseen rasvaan. Jäähdytä ja lisää muna-sokeri -vaahtoon. Viipaloi banaanit o,5-1cm kokoisiksi viipaleiksi. Yhdistä kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan varovasti sekoittaen ("nostellen"). Mikäli et käytä silikonivuokaa, voitele ja korppujauhota vuoka. Kaada taikinaa vuokaan niin että pohja peittyy ja laita banaanisiivuja taikinan pinnalle. Kaada taikinaa banaanien päälle ja taas banaanisiivuja taikinan päälle. Toista. Viimeiseksi pinnalle tulee taikina. Paista kakkua 175 asteessa noin 45 minuuttia. Ota kakku vuoasta ja anna jäähtyä.

Kuorrute: Sulata rasva kattilassa ja lisää siihen kahvi (olen joskus lisännyt pelkkää vettäkin). Sekoita. Lisää kaakaojauhe, tomusokeri ja vaniljasokeri, sekoita tasaiseksi. Sulata suklaa seokseen ja sekoita. Kaada kuorrute kakun päälle ja koristele esim. kookoshiutaleilla. Säilytä jääkaapissa.

Kuten ylemmästä kuvasta näkyy, olen tällä ohjeella tehnyt kakun keskikokoiseen pitkämäiseen silikonivuokaan. Mielestäni kakku on parhaimmillaan sekä vielä hieman lämpöisenä vaniljajäätelön kanssa että päivän jääkaapissa oltuaan, jolloin se on ”kuivakakkumaisempi”. :)

***************

En ole vieläkään saanut hankittua sitä lämpömittaria kotiimme, mikä kostautui taas tänään. Ulkona näytti täsmälleen yhtä hyytävän kylmältä, kuin kahtena edellisenä hyytävän kylmänä päivänä. Pukeuduin siis lämpimästi villahuiviin, neulesukkiksiin ja nahkatakkiin kuvan mukaisesti. (nyt en meinaa päälleni muuta laittaakaan kuin tuon uuden hamosen, huomenna pakotan itseni pukeutumaan johonkin muuhun) Lämmin totuus iski kuitenkin nopeasti kasvoille, ilmeisesti asteita oli yli 20 ja sain taas kanniskella ylimääräisiä vaatteita käsivarsilla pitkin päivää...Parempi kuitenkin näin päin, mielelläni nauttisin lämmöstä tämän syksyn aikana toistekin.:)

Saappaat eivät ole (noin) likaiset, salama temppuili. Lämpimässä villahuivissa on suloisena yksityiskohtana neulekukkaset molemmissa päissä, vaikka niitä ei tuosta kuvasta ikävä kyllä juuri erotakaan...

5 kuvaa viime viikolta

2008-10-06T14:32:00.009+02:00

Alla kuvia menneeltä viikolta. Niin kuin näkyy, painopiste oli suosikkipuuhissani; hyvin syömisessä ja edullisessa shoppailussa.:)

Innostuin lauantain katukirppiksen tunnelmasta niin paljon, että etsin jo kuumeisesti tietoa seuraavasta tapahtumapaikasta. Jos joku tietää, niin vinkatkaa ihmeessä minullekin, kiitos.

Tässä muutama ostos paikan päältä. Olen hieman hurahtanut näihin vanhempiin keksipurkkeihin. Purnukan kaikilla sivuilla on erilainen, vanhanaikainen kuva satamasta. Hanskat ovat todella pehmeää nahkaa, juuri oikean väriset ja istuvuudeltaan täydelliset. Sisällä kevyt villavuori, mikä on todella suuri plussa käsistään aina palelevalle. (<- ihana suomen kieli.:))

Alkuviikosta löysin vihdoin myös oikean värisen huivin mustia ja harmaita asujani piristämään. Suurehkon koon vuoksi sen saa myös kiedottua kymmenillä eri tavoilla. Kokeiltu on.

Leivoin viikolla chérin toivomuksesta kahdesti tätä samaa banaani-suklaakakkua. Kuivakakuksi todella mehevää ja maistuvaa, banaanit sisällä suurempina palasina tuovat mukavaa vaihtelua sekä makuun että rakenteeseen.

Eilen tuli nautittua kyseistä samppanjaa. Hyvää oli, oma budjetti yleensä rajoittaa kuplivien hankinnat cavaan...:)

viimeisen kuvan lähde

Raskaat huvit

2008-10-05T19:19:00.006+02:00

Nyt on maha niiiin täynnä herkkuja, ettei varmaan ole aamullakaan vielä nälkä. Olen kyllä ruuan suuri ystävä ja tunnetusti kova syömään, mutta raja se näköjään on minullakin. Tänään tosiaan lounastimme chérin vanhempien luona, ohjelmassa oli seurustelua sukulaisten kanssa ja lähes kolme tuntia kestävä ruokailu.

Ranskalaisethan tunnetusti rakastavat ruokaa, ja ateriointiin käytetäänkin huomattavan paljon sekä aikaa että rahaa. Onnistuneen kokonaisuuden eteen ollaan myös valmiita näkemään todella paljon vaivaa. Omat kokemukseni tosin rajoittuvan chérin sukulaisten ja tuttavien järjestämiin päivällisiin. Kyseessä on kuitenkin mielestäni ihan tavallinen porukka ranskalaisia, joten oletettavasti muutkin paikalliset harrastavat samanlaista toimintaa.:)

Ensimmäinen asia, johon tulee kiinnitettyä huomiota on kaunis, harkittu kattaus. Esimerkiksi tänään kyseessä oli vain lounas läheisten sukulaisten kesken, mutta silti pöytä koristeltiin tuorein kukkasin, kynttilöin ja muun muassa kattauksen väreihin sopivin käsintehdyin paikkakortein.(!!!) Samoin kaikkien ruokalajien ulkonäköön panostetaan selvästi, minkä vuoksi annokset myös usein kootaan valmiiksi lautaselle.

Ennen pöytään tuloa tarjoillaan aperitiivit olohuoneessa seurustellen. Tänään tuli nautittua hyvää (opiskelijabudjetille sopimatonta:)) samppanjaa erilaisten pikkusuolaisten, kuten pekoni-luumukääröjen ja kasvis-filonyyttien sekä kuivattujen hedelmien kera. Pöytään istuudutaan vasta alkupalan tullessa tarjolle. Tänään lautasella oli suolaisia leivonnaisia vuohenjuusto&aurinkokuivattu tomaatti -täytteellä, kotitekoista metsäsienimuhennosta ja salaattia. Itselläni on yleensä tässä vaiheessa jo pahin nälkä karkoitettuna, vaikka ruokailu onkin vasta aluillaan.

Tänään pääruokana tuli syötyä lammasta yrteillä ja parmesaanilla kuorrutettujen uunitomaattien ja erilaisista pavuista tehdyn lisäkkeen kanssa. Ymmärrettävästi pääruoan jälkeen ei yleensä tee enää suuremmin mieli syödä. Vuorossa oleva juustotarjotin on yleensä kuitenkin niin houkutteleva, ettei siitä voi kieltäytyä. Kuka voi vastustaa valuvaa brietä, chévreä ja goudaa lisäkkeineen? En minä ainakaan.:) Kuten olettaa saattaa, juustojen jälkeen tekee ainoastaan mieli avata ylin nappi ja käydä makuulle.

Kun pöytään tuodaan houkutteleva jälkiruoka, unohtuu täpötäysi maha hetkellisesti. Tänään jälkiruoan sijaan tarjoiltiin kokoelma erilaisia jälkiruokia. Lautaselle oli houkuttelevasti aseteltu briochea muistuttavaa kakkua, sitruuna-marenkitorttu sekä lasiin vadelmista, vaniljajäätelöstä, mangosorbetista ja -kastikkeesta koottu herkku. Aivan taivaallisen hyvää, mutta myönnettäköön, että viimeiset lusikalliset tekivät todella tiukkaa. Tässä vaiheessa maha on yleensä niin ääriään myöten täynnä, että keskittymiskykyni keskusteluihin herpaantuu täysin kaiken energian mennessä ruuan sulatteluun. Aterian loppuun tarjottavan kahvin piristävä vaikutus tulee siis enemmän kuin tarpeeseen.:) Luonnollisesti kahvillekin löytyy aina kaveri, ja naisena käsintehdystä suklaakonvehdeista yksinkertaisesti ei vain voi kieltäytyä. Ei vaikka aivot viimeisillä voimillaan viestittävät, että herkuttelu olisi pitänyt lopettaa jo tunti sitten...

Viiden-kuuden ruokalajin jälkeen mieleeni mahtuu vain yksi kysymys; kuinka ihmeessä nämä ranskattaret voivat pysyä hoikkina?!

En kehdannut zoomailla ruokia kameralla, kun paikalla oli itselleni ennestään tuntematon sukulainen. Kuvia ei siis ikävä kyllä ole nyt tarjolla. Mutta kyllä, kaikki oli juuri niin hyvää ja houkuttelevaa kuin kuulostaakin.:)

*siirtyy yön yli kestävälle ruokalevolle*

Katujen kirpputorimyyjät

2008-10-04T13:36:00.006+02:00

Johan on taas ihana aamupäivä takana.:) Lähdettiin chérin kanssa kävelylle nauttimaan auringon paisteesta ja syksyn kirpeydestä hyvissä ajoin aamiaisen jälkeen. Määränpäänä oli eräänlainen katukirppis, josta olin nähnyt lehdessä ilmoituksen. Kyseinen katukirppis ei onneksi muistuttanut millään tavalla näitä Pariisin tunnettuja "kirppiksiä", vaan tavalliset ranskalaiset myivät tarpeettomia tavaroitaan edullisesti eteenpäin. Ihmiset olivat hyvällä mielellä ja hinnat suurimmaksi osaksi kohdallaan. Juuri niin kuin kirppiksellä kuuluukin. Mukaan tarttui muutama hyvä löytö, niistä lisää kunhan saan kuvat otettua. Alla kuvaa paikan päältä, myyjiä oli kyseisestä risteyksestä neljään suuntaan.

Tekisi mieli kertoa heti enemmänkin, mutta nyt on taas jo kiire. Hyvä ystävämme on tullut viikonlopuksi Italiasta Pariisiin, joten kuulumisten vaihtoon täytyy varata reilusti aikaa.:) Huomenna ohjelmassa on chérin suvun sunnuntailounas, mutta ehkäpä illalla pääsen taas koneelle asti. Oikein mukavaa viikonloppua kaikille! :)

Syksy ja Sisäkengät

2008-10-03T18:30:00.010+02:00

Tänään tuntui ensimmäistä kertaa kunnon syksyltä. Kunnon syksyllä tarkoitan siis sitä ihanan harmaata tulee-sataa-masentaa -ilmaa, joka Etelä-Suomessa on viime vuosina vallinnut yleensä syyskuusta huhtikuuhun. Itseäni ei kyllä masentanut (perjantai! :)), mutta vettä tihutteli vähän väliä ja kaulahuivia sai jatkuvasti olla kiskomassa tiukemmalla. Ulkona ei tosin tullut oltuakaan kuin ehkä viitisen minuuttia, kiitos Pariisin julkisen liikenteen kattavuuden.

Eilen meillä oli kaikin puolin oikein onnistunut ilta. Tosin ihanat ystävät ja herkuttelu lienee aina hyvä yhdistelmä.:) Kuten arvelinkin, hirveä kiirehän siinä tuli, mutta sain kuin sainkin kaikki tehtyä ennen vieraiden tuloa. Pukeutumista en tosin ehtinyt miettimään minuuttia kauempaa, ovikello soi kun olin vasta hameeseen päässyt. Tuli sitten kiireessä laitettua vain kevyesti rypytetty t-paita hameen kaveriksi ja ensimmäiset käteen osuvat kengät jalkaan. Alla kuvaa uudesta hameesta ja sen eilisistä seuralaisista.

Täällä tosiaan on tapana pitää kenkiä sisällä aina(kin) vieraiden läsnä ollessa. Itse edelleen hieman oudoksun tätä tapaa, vaikka onhan se ainakin pukeutumisen kannalta mukavampaa. Ja kyllähän Suomessakin aina juhlissa ollaan kengät jalassa, mutta tuskin kovin moni kavereiden kanssa oleillessaan. Varsinkin vieraiden vaaleilla matoilla kävellessään tulee lievästi vainoharhaiseksi. Alan väkisinkin aina miettimään, missä olen aiemmin päivällä tepastellut ja katselen epäluuloisena taakseni nähdäkseni mahdollisesti jättämäni jäljet...Very classy.:D

Päivä jonossa

2008-10-02T18:04:00.003+02:00

Huh, mikä päivä. Jos haluat käyttää 15 minuuttia kassajonoon, jossa on lisäksesi kaksi ihmistä ja 5 tuotetta, tule Pariisiin. Ei nimittäin ole mitenkään tavatonta, että kassaneidit ja -rouvat (miksei herratkin:)) päättävät pitää välillä pienen tauon. Tai paremminkin välissä. Jokaisen asiakkaan välissä.

Vuodessa olen jo täysin tottunut siihen, että osa kassaneideistä ei reagoi asiakkaaseen millään tavalla, ennen kuin olet latonut viimeisenkin tuotteesi hihnalle. Tämä tarkoittaa sekä tervehtimisen että tuotteiden "lukemisen" viivästyttämistä. Eli kun edellinen asiakas on lähtenyt, henkilökunta saattaa hyvinkin tuijotella kaukaisuuteen, kunnes esimerkiksi yskimällä osoitat korisi olevan tyhjä. Tämä siis tuntuu olevan täysin normaalia, enkä jaksa siitä enää stressata. Tuskinpa heidän tuntipalkkansa päätä huimaa, joten mitäpä sitä suotta ainakaan urakoimaan. :)

Uudessa lähikaupassamme osa myyjistä on kuitenkin mennyt astetta pidemmälle. Esimerkiksi tänään jonotteluun meni kolminkertainen aika, koska kassarouva päätti muun muassa viilata kyntensä siinä edellisen asiakkaan ja minun välissäni. Ja kyllä, kaikki kymmenen. Huoh. Totta puhuen meni kyllä jo huvittavuuden puolelle. :)

Mutta nyt täytyy rientää tekemään viimeiset leipomukset. Meille on illalla tulossa muutama ystäväpariskunta lasilliselle ja tarkoituksena olisi tekaista vielä suklaa-banaanikakku ja vuohenjuustopiirakka hunajamarinoiduilla pinjansiemenillä. Nam. (toivottavasti:))

Niin ja tietysti ennen kaikkea päättää, mitä sitä päällensä laittaisi.:) Kiire.

à demain!

Hamekaupoilla

2008-10-01T20:36:00.006+02:00

Vastoin alkuperäistä suunnitelmaa, tänään tuli käytyä pikaisesti hamekaupoilla Camaieussa. Tarkoituksena oli hankkia uusi villakankainen syys-/talvihame, sillä puolet viime talvesta meni käytännössä yhdessä ja samassa tummanharmaassa villahameessani. Kyse on siis todellakin tarpeesta, harmaa hamoseni kaipaa auttamattomasti vierelleen mustaa tuuraajaa. Ikävä kyllä yhtään sopivaa villahametta ei pikaisella kierroksella näköpiiriini osunut, mutta yksi kevyempi tapaus tarttui kuitenkin mukaan. Itse asiassa musta siistimpi hame on ollut myös pitkään haussa, joten mistään heräteostelusta ei siis ollut kyse.:) Hame pääseekin varmaan heti huomenna edustamaan ja ehkä saan jopa kuvia kamerasta koneelle asti lähitulevaisuudessa.

Hieman kyllä harmittaa, kun en edellisellä viikolla ehtinyt kyseisessä putiikissa vierailemaan. Täällä oli/on nimittäin parhaillaan "mid-season" ale menossa, mutta camaieussa ne olivat jo ehtineet loppumaan. Yleensä teen hyviä hankintoja kyseisillä päivillä, jolloin melko suuri osa tuotteista myydään 20-50% alennuksella. Nyt ne pääsivät siis ikävä kyllä livahtamaan ohi, mutta eipä liikkeen hinnat muutenkaan päätä huimaa. Paitoja en sieltä ole koskaan ostanut, mutta ainakin kaikki ostamani hameet ovat myös pysyneet pitkään hyvinä. Aiemmin mainittu viime talven uniformuni on siis myös kyseisestä putiikista peräisin.:)

Yksi asia, missä monet Suomen vaatekaupat voisivatkin ottaa mallia, ovat nämä välikauden alennusmyynnit. Varmasti kiertäisi tavara paremmin, kun se pyrittäisiin myymään heti sesongin päätyttyä (vaikka sitten pienemmällä) alennuksella. Vai innostuuko joku oikeasti niistä rytkyistä, jotka nimeltä mainitsematon ketju aina raahaa 5 vuoden takaisista varastoistaan siihen aletankoon roikkumaan...?

Le Roi Lion <3

2008-10-01T11:13:00.003+02:00

Yksi mukavimmista asioista Pariisissa on loputon tekemisen tarjonta. Aika usein itseeni kuitenkin iskee rehellisesti laiskuus ja suunnitellut menot siirtyvät hamaan tulevaisuuteen. Yleensä siihen asti, kun on jo liian myöhäistä. Toissa viikonloppuna chéri oli kuitenkin järjestänyt mitä ihanimman yllätyksen; liput Le Roi Lion -musikaaliin. :) Kyseessä on siis Théâtre Mogador'sa pyörivä Broadway musikaali iki-ihanasta Leijona Kuninkaasta. Olin toki nähnyt mainoksia kyseisestä spektaakkelista metroissa ja busseissa, mutta en ollut asiaan sen enempää perehtynyt.

Odotin esityksen olevan viihdyttävän erilainen ja täytyy sanoa, ettei se kuvaa näytöstä millään tasolla. Olen kyllä muutenkin melko herkkää sorttia, mutta kyseinen esitys sai kyllä kyyneleet liikutuksesta silmiin useammin kuin kerran. Sainkin huomaamattomasti (yeah, right) pyyhkiä silmäkulmiani (itse asiassa naamaani, koska en osaa tirauttaa herkän naiselliseti yhtä kyyneltä, vaan alun jälkeen ei henki kulje eikä loppua näy) sekä näytöksessä että sen jälkeen ulkona ja vielä metrossakin. Ja nyt tietysti vielä tuota alla olevaa linkkiä metsästäessä. Että näin. No, onneksi en sentään ole vielä alkanut kyynelehtimään mainosten kiitäessä bussien kyljessä ohitseni.

Lienee siis selvää, että näytös oli sanalla sanoen UPEA. Tanssi, laulu/musiikki, puvustus ja lavastus olivat mielestäni kaikki omaa luokkaansa. Suosittelen esitykseen menoa kaikille, joille se vain on mahdollista. Paikalla oli kaiken ikäistä porukkaa, perjantai-illan ollessa kyseessä lapsia kuitenkin melko vähän. Lippujen hinnat lienevät 30 ja 100 euron välimaastossa, ja show on kyllä jokaisen euron arvoinen.:)

Pala esityksestä:

http://www.youtube.com/watch?v=S0gw4PluZd8&feature=related

Huiveja ja hämmennystä

2008-09-30T18:38:00.005+02:00

Olipahan loistava idea lähteä metsästämään sitä uutta sateenvarjoa sateella. Tarve tuli kyllä todistetuksi syyssateen kaunistaessa olemustani unohtumattomasti. Hmph.

Ja eihän sitä oikeaa tietenkään löytynyt, kun hakemalla haki. Löysin kuitenkin täydellisen sävyisen violetin syyshuivin kokoelmiini, joten turhaa reissua ei onneksi tullut tehtyä. Kerrankin väri oli kotona sama kuin kaupassa ja onnistuin jopa muistamaan violetin syyshameeni sävyn täysin nappiin. Parfait! :) Jeps, kerta se on ensimmäinenkin.

Samalla reissulla tuli käytyä paikallisessa ihmetykseni aiheessa, ruokakaupassa nimeltä Picard. Kyllä, hämmennyin ja innostuin oikeasti kuullessani moisesta ruokakauppaketjusta ensimmäistä kertaa, nyt tosin vierailen putiikissa sulavasti ja suu kiinni. En tiedä, missä muualla ketju toimii, mutta ainakin Ranskassa asuneet tietänevät mistä puhun.

Kyseessä on ketju, josta saa käytännössä kaikkea hedelmistä lettuihin ja eksoottisista alkupaloista kastikkeisiin. Pakastettuna. Koko kauppa on siis yhtä kylmäkaappia käytävä toisensa perään. Tiettyjä tuotteita sieltä tulee hankittua ihan mielellään, mutta toistaiseksi olen kuitenkin tyytynyt pitämään pakasteet pakasteina ja mangot mangoina. Vai miltä kuulostaisi raparperilla höystetty hanhenmaksapatee suoraan pakkasesta?

Puhutaan säästä

2008-09-30T11:49:00.004+02:00

Juuri kun sain hehkutettua Pariisin vallannutta lämpöaaltoa, niin tänään tietysti heräsin sateen ropinaan. Lämpöä on kuitenkin onneksi vielä varmaan 15 astetta, täydellinen sää syypukeutumiseen ja -fiilistelyyn siis.:) Meillä ei tosin ole lämpömittaria, joten näppituntumalla mennään. Nyt kun asiaa ajattelen, niin yhdelläkään tutullani ei täällä taida olla mittaria kotonaan. Ei edes omakotitaloissa asuvilla perheillä. Tiedä sitten, tunnenko vain niin poikkeuksellisen kuuma- ja kylmäverisiä ranskalaisia, ettei heitä pienet virhearviot heilauta, vai onko tämä joku laajempikin ilmiö Eiffelin varjoissa.

Sääkeskusteluiden luvatussa maassa kun on pienen elämänsä asunut, niin lähes hämmentää tällainen piittaamattomuus keleistä. Ostoslistalle lämpömittari ja hillityn hurmaava sateenvarjo.

À bientôt!

Takana täydellinen viikonloppu

2008-09-29T18:02:00.004+02:00

Tänään on ollut harvinaisen mukava maanantai. Hymyilyttää, kun mietin miten elämä heittelee. Takana täydellinen viikonloppu chérin kanssa ihan kahdestaan. Aurinko paistoi täydeltä terältä koko viikonlopun houkutellen ihmisiä nauttimaan pysäyttävän kauniista syyspäivästä ja huolettomasta elämästä.

Lauantai-iltana löydettiin sattumalta viihtyisän oloinen intialainen ravintola Montparnassella kävellessämme ja huumavien tuoksujen perässä mentiinkin maistelemaan talon menuta. Uunituore naan-leipä oli juuri niin hyvää kun muistelinkin ja lammas oli mehevämpää kuin koskaan. Kolmen ruokalajin illallisesta viineineen selvittiin alle 70 eurolla, ehkä joku kerta uusiksi siis. Kynttilän valosta ja ripeästä, ystävällisestä palvelusta vielä paikalle plussaa.

Sunnuntaina mentiin tapamme mukaan aamutorille. Eloisat, monimuotoiset torit ja ruokamarkkinat ovatkin yksi mukavimmista tavoista ranskalaiselämässä. Kirpeän raikas, auringon myötä lämpenevä aamu torilla ihmisiä ihmetellen ja tuoreita herkkuja brunssille tai päivälliselle hankkien on aina varma aloitus hyvälle päivälle.:) Koska sunnuntai oli liian kaunis sisällä istumiseen, lähdettiin päiväseltään vielä uudestaan kävelylle. Olin kyllä varautunut lämpöön pukemalla hameen kaveriksi kesätakin alle vain t-paidan, mutta huomasin hyvin pian ilokseni olevani ylipukeutunut. Olin kuitenkin liian laiska palaamaan kotiin, joten päädyin roikottamaan takkia koko reissun käsipuolessa...Tyhmästä päästä ja niin edelleen.

Odotettavasti muutkin oli huomanneet päivän kesäisyyden, koska kaikki nurmikot oli täynnä perheitä ja porukoita pic-nicillä tai muuten vaan palloilemassa. Parc Floral de Paris'sa oli joku puisto-tapahtuma, jonne lopulta eksyttiin itsekin. Vaikkei omaisikan pientä puutarhuria sisällään, mutta muuten arvostaa kauneutta, niin suosittelen visiittiä kyseiseen puistoon. Tuhannet kukkalajikkeet ja kauniit istutukset ihastuttavat varmasti. Itselleni tosin tuli kukka-ähky jo muutaman tunnin jälkeen, mutta johan siinä ajassa ehti näkemään yhtä jos toista.

Tällaisia päiviä lisää, kiitos. :)

Täällä ollaan!

2008-09-29T12:31:00.000+02:00

Toinen vuosi Pariisissa on nyt käynnissä, tulevaisuudesta ei vielä mitään tietoa. Sinne mennään, mikä parhaalta tuntuu siis. Toistaiseksi elämä Pariisissa on ollut niin viehättävää, että Suomeen mentäessä tulee aina hankittua Finskiltä meno-paluu. Elämää rikastuttamassa täällä päässä oma chéri sekä muutama läheinen ystävä.

Innostun elämän pienistä iloista, hullaannun kaikesta kauniista ja hämmennyn ranskan pettämättömästä systeemistä. Vaikka en erityisen puheliasta sorttia olekaan, toisinaan tunnen ylitsevuotavaa tarvetta ihmetellä ja paasata äänen. Tapanani on myös ikävä kyllä jankata, joten chérin kärsivällisyyttä säästääkseni, koitan löytää muitakin kanavia ajatusten purkuun... Tulee (toivottavasti) kätevästi samalla sitten kuulumiset kerrottua ja päiväkirjaa pidettyä.:)