Huiveja ja hämmennystä

Olipahan loistava idea lähteä metsästämään sitä uutta sateenvarjoa sateella. Tarve tuli kyllä todistetuksi syyssateen kaunistaessa olemustani unohtumattomasti. Hmph.

Ja eihän sitä oikeaa tietenkään löytynyt, kun hakemalla haki. Löysin kuitenkin täydellisen sävyisen violetin syyshuivin kokoelmiini, joten turhaa reissua ei onneksi tullut tehtyä. Kerrankin väri oli kotona sama kuin kaupassa ja onnistuin jopa muistamaan violetin syyshameeni sävyn täysin nappiin. Parfait! :) Jeps, kerta se on ensimmäinenkin.

Samalla reissulla tuli käytyä paikallisessa ihmetykseni aiheessa, ruokakaupassa nimeltä Picard. Kyllä, hämmennyin ja innostuin oikeasti kuullessani moisesta ruokakauppaketjusta ensimmäistä kertaa, nyt tosin vierailen putiikissa sulavasti ja suu kiinni. En tiedä, missä muualla ketju toimii, mutta ainakin Ranskassa asuneet tietänevät mistä puhun.

Kyseessä on ketju, josta saa käytännössä kaikkea hedelmistä lettuihin ja eksoottisista alkupaloista kastikkeisiin. Pakastettuna. Koko kauppa on siis yhtä kylmäkaappia käytävä toisensa perään. Tiettyjä tuotteita sieltä tulee hankittua ihan mielellään, mutta toistaiseksi olen kuitenkin tyytynyt pitämään pakasteet pakasteina ja mangot mangoina. Vai miltä kuulostaisi raparperilla höystetty hanhenmaksapatee suoraan pakkasesta?

Puhutaan säästä

Juuri kun sain hehkutettua Pariisin vallannutta lämpöaaltoa, niin tänään tietysti heräsin sateen ropinaan. Lämpöä on kuitenkin onneksi vielä varmaan 15 astetta, täydellinen sää syypukeutumiseen ja -fiilistelyyn siis.:) Meillä ei tosin ole lämpömittaria, joten näppituntumalla mennään. Nyt kun asiaa ajattelen, niin yhdelläkään tutullani ei täällä taida olla mittaria kotonaan. Ei edes omakotitaloissa asuvilla perheillä. Tiedä sitten, tunnenko vain niin poikkeuksellisen kuuma- ja kylmäverisiä ranskalaisia, ettei heitä pienet virhearviot heilauta, vai onko tämä joku laajempikin ilmiö Eiffelin varjoissa.

Sääkeskusteluiden luvatussa maassa kun on pienen elämänsä asunut, niin lähes hämmentää tällainen piittaamattomuus keleistä. Ostoslistalle lämpömittari ja hillityn hurmaava sateenvarjo.

À bientôt!

Takana täydellinen viikonloppu

Tänään on ollut harvinaisen mukava maanantai. Hymyilyttää, kun mietin miten elämä heittelee. Takana täydellinen viikonloppu chérin kanssa ihan kahdestaan. Aurinko paistoi täydeltä terältä koko viikonlopun houkutellen ihmisiä nauttimaan pysäyttävän kauniista syyspäivästä ja huolettomasta elämästä.

Lauantai-iltana löydettiin sattumalta viihtyisän oloinen intialainen ravintola Montparnassella kävellessämme ja huumavien tuoksujen perässä mentiinkin maistelemaan talon menuta. Uunituore naan-leipä oli juuri niin hyvää kun muistelinkin ja lammas oli mehevämpää kuin koskaan. Kolmen ruokalajin illallisesta viineineen selvittiin alle 70 eurolla, ehkä joku kerta uusiksi siis. Kynttilän valosta ja ripeästä, ystävällisestä palvelusta vielä paikalle plussaa.

Sunnuntaina mentiin tapamme mukaan aamutorille. Eloisat, monimuotoiset torit ja ruokamarkkinat ovatkin yksi mukavimmista tavoista ranskalaiselämässä. Kirpeän raikas, auringon myötä lämpenevä aamu torilla ihmisiä ihmetellen ja tuoreita herkkuja brunssille tai päivälliselle hankkien on aina varma aloitus hyvälle päivälle.:) Koska sunnuntai oli liian kaunis sisällä istumiseen, lähdettiin päiväseltään vielä uudestaan kävelylle. Olin kyllä varautunut lämpöön pukemalla hameen kaveriksi kesätakin alle vain t-paidan, mutta huomasin hyvin pian ilokseni olevani ylipukeutunut. Olin kuitenkin liian laiska palaamaan kotiin, joten päädyin roikottamaan takkia koko reissun käsipuolessa...Tyhmästä päästä ja niin edelleen.

Odotettavasti muutkin oli huomanneet päivän kesäisyyden, koska kaikki nurmikot oli täynnä perheitä ja porukoita pic-nicillä tai muuten vaan palloilemassa. Parc Floral de Paris'sa oli joku puisto-tapahtuma, jonne lopulta eksyttiin itsekin. Vaikkei omaisikan pientä puutarhuria sisällään, mutta muuten arvostaa kauneutta, niin suosittelen visiittiä kyseiseen puistoon. Tuhannet kukkalajikkeet ja kauniit istutukset ihastuttavat varmasti. Itselleni tosin tuli kukka-ähky jo muutaman tunnin jälkeen, mutta johan siinä ajassa ehti näkemään yhtä jos toista.

Tällaisia päiviä lisää, kiitos. :)

Täällä ollaan!

Toinen vuosi Pariisissa on nyt käynnissä, tulevaisuudesta ei vielä mitään tietoa. Sinne mennään, mikä parhaalta tuntuu siis. Toistaiseksi elämä Pariisissa on ollut niin viehättävää, että Suomeen mentäessä tulee aina hankittua Finskiltä meno-paluu. Elämää rikastuttamassa täällä päässä oma chéri sekä muutama läheinen ystävä.

Innostun elämän pienistä iloista, hullaannun kaikesta kauniista ja hämmennyn ranskan pettämättömästä systeemistä. Vaikka en erityisen puheliasta sorttia olekaan, toisinaan tunnen ylitsevuotavaa tarvetta ihmetellä ja paasata äänen. Tapanani on myös ikävä kyllä jankata, joten chérin kärsivällisyyttä säästääkseni, koitan löytää muitakin kanavia ajatusten purkuun... Tulee (toivottavasti) kätevästi samalla sitten kuulumiset kerrottua ja päiväkirjaa pidettyä.:)