Year 2008

Kulunut vuosi on hurahtanut taas vauhdilla ohi. Välillä tuntuu, ettei vuoden aikana ehtinyt juuri mitään tehdä. Kuvien läpikäynti palautti mieleen kuitenkin lukuisia ihania muistoja menneiltä kuukausilta.

Päätös jatkaa elämää Pariisissa. Keväällä ja loppuvuodesta päässä risteili pelko, että joutuisin olosuhteiden pakosta palaamaan pitkäaikaisesti Suomeen. Tuskanhiki nousee otsalle, kun mietinkin sitä tunnetta. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Luulenpa, että kotiinpaluusta tulee selvästi kivuttomampi, kun se (joskus sitten) tapahtuu aidosta halusta.

Koti. Muutto Pariisin keskustasta Pariisin reunalle. Metro kulkee vielä uuteenkin osoitteeseen, mutta talot ovat puolta matalampia ja tilaa hengittää kymmenkertaisesti. Voin nähdä sinisen taivaan ja kävellä turvalisin mielin metsikössä ja kauniissa puistoissa. Ei koskaan takaisin turistien kansoittamaan keskipisteeseen.

Ystävät. Uusia tuttavuuksia on tullut solmittua kuluneen vuoden aikana lukuisia. Osa läheisistä on siirtynyt kokemusten ja haasteiden perässä muille maille, mutta pitävät silti paikkansa sydämessä. Myös vanhojen ystävien ja läheisten tapaamiset ja vierailut luonani kuuluvat ehdottomasti vuoden kohokohtiin. Lähipiiriin syntyi myös uusi pieni prinsessa, jonka hurmaavasta seurasta ei voi koskaan saada tarpeekseen. Uusia jälleennäkemisiä suunnitellessa ja odotellessa! :)

Matkat. Vuoden aikana tuli lomailtua Suomessa kolmesti, joista jokainen oli mieleenpainuva ja tärkeä. Perheen kanssa vietettyjä hetkiä ei korvaisi mikään.

Lisäksi nenät suunnattiin kuluneiden kuukausien aikana muutaman kerran Länsi-Ranskan rannikolle, Latviaan, Brysseliin, Italiaan (joista kaikissa asuu väli- tai kokoaikaisesti tuttuja) Onnistuneita reissuja kaikki, uudet matkasuunnitelmat pyörivät jo mielessä kiivaasti.

Siinä taisi olla vuosi kaikessa lyhykäisyydessään. Ensi vuonna odottaakin siirtyminen työelämään ja monta muutakin mukavaa asiaa on jo vireillä. Toivottavasti mukaan mahtuu myös pari ennalta arvaamatonta yllätystä.

Nyt valmistautumaan vuoden vaihteeseen palaillaan ensi vuoden puolella.

OIKEIN MUKAVAA UUTTA VUOTTA KAIKILLE! :)

Back in Paris

Ihana, ihana loma Suomessa läheisten ympäröimänä on nyt ohi ja paluu arkeen kolkuttelee ovella. Lähteminen on aina vaikeaa, vaikka aina etäisyyteen nopeasti taas tottuukin. Huonoin puoli ulkomailla asuessa onkin ehdottomasti rakkaiden ihmisten sijoittuminen eri maihin. Lentokentällä alkaa edelleenkin aina väkisin alahuuli väpättämään ja silmät kostumaan. Onneksi on kuitenkin mieli täynnä kauniita hetkiä ja sydän pullollaan läheisistä imettyä lämpöä.

En muutoin ole mikään perinteiden vankkumattomin kannattaja, mutta joulun suhteen asia on juurikin päinvastoin. Voin hyvin elää ilman valkeita kinoksia, mutta tietyt perinteet läheisten kanssa kuuluvat ehdottomasti jokaiseen jouluun. Joulusauna, lukuisat herkut, yhdessä oleilu ja pelailu kuuluivat tähänkin jouluun ja toivottavasti vielä lukuisiin tuleviinkin. Tällä hetkellä on vaikea kuvitella, että viettäisin joulun ulkomailla, mutta todennäköisesti tulevaisuudessa sekin vielä tulee eteen. Chéri tarjoutui tänä vuonna viettämään joulun vanhmpieni luona, joten tulevana viikonloppuna vietämmekin vielä myöhäisjoulua hänen sukulaistensa kanssa. :) Uusivuosikin juhlineen ja päivällisineen ehtii vielä tähän väliin, joten sinänsä ihan mukava laskeutuminen arkeen tiedossa.

Toivottavasti muillakin oli onnistunut ja rauhaisa joulu! :)

Tilitystä

Johan kuluukin aika huomaamatta ohitse. Näin kai siinä käy, kun pitää aina puolen vuoden asiat hoitaa ja läheisten kanssa viettää aikaa kuluneiden kuukausien edestä yhden pienen loman aikana.

On kyllä ollut hassu huomata, miten tottunut sitä jo onkin uusiin tapoihinsa. Enpä taida edes uskaltaa ajatella, millaista on/olisi palata Suomeen vaikkapa kymmenen ulkomailla vietetyn vuoden jälkeen. Vaikka kai sitä taas tottuisi tähänkin menoon. Eri asia sitten haluaako sitä ihan kaikkiin piirteisiin ja tapoihin itseään uudestaan totuttaa.

Jo CDG kentällä Suomen konetta odotellessa tuli ensimmäiset muistutukset enemmän ja vähemmän rakkaista kansallispiirteistä. Konetta odoteltiin erillisessä aulassa, paikalla oletettavasti lähinnä vain suomalaisia. Ensin iski hämmennys, jokin tässä kuvassa on pielessä. Muutama perhe, toistakymmentä pariskuntaa ja kourallinen yksin matkustavia. Ja puolen tunnin täydellinen hiljaisuus. :) Kaiken hälyn ja hölinän jälkeen tämä tuntui kyllä mukavalle, hassun kaukaisesti kodikkaalle.

Jonottaessani käsimatkatavaroiden kontrolliin tuli kyllä toditetuksi toinen vähemmän miellyttävä tottumus. Oman vuoroni lähestyessä aloin ottamaan läppäriä laukusta ja huivia kaulasta. Edessäni oleva nainen vielä laitteli omia tavaroitaan joten rauhallisesti siirryin linjalla eteenpäin. Ilmeisesti jollakulla muulla oli tuhoton kiire odottamaan, sillä yhtäkkiä kolmen ihmiseen takaa jonosta 35-40 -vuotias mies päätti kiilata eteeni omine tavaroineen. Ilmeisesti häntä ahdisti se puolen metrin lovi pöydällä joka jäi omieni ja edessäni olevan naisen laatikon väliin. Ei voinut kuin suu auki ihmetellä herran touhuja, luonnollisesti hämmästynyt ilmeenikään ei saanut vastakaikua, pahoitteluista nyt puhumattakaan. Samaa konetta olimme kaikki menossa odottamaan, joten teki kyllä vahvasti mieli vihjaista, ettei herra ole yhtään sen aikaisemmin Suomessa vaikka kuinka törkeästi jonossa etuilisi.

Pidän Suomesta ja suomalaisista monessa mielessä, joskus ulkomailla taitaa pieni kansallisylpeyskin nostaa tietyissä tilanteissa päätään. Aika kultaa muistot (vai miten se meni), sillä monesti Suomeen saapuessa huomaa saavansa saavillisen loskaa niskaansa jo ennen kotiovelle pääsyä. Ja ei, en puhu vain säästä.

Ranskalaisten kohteliaisuuteen tottuneena, kiitoksen, anteeksi pyynnön ja olehyvän totaalinen puuttuminen, (yleisestä huomaavaisuudesta kuten ovien auki pitämisestä nyt puhumattakaan!) saa ensimmäisenä liikenteessä kaikki karvat pystyyn. Totta kai suomalaisistakin löytyy yksilöitä, joiden sanavarastoon moiset pikkusanat kuuluvat. Ei vaan ole tullut vielä yhtään yksilöä viikon aikana vastaan. Millähän sitä selviää liikenteessä joulun ollessa päivääkään lähempänä?

Joskus muistan lukeneeni mielipiteestä, jossa ranskalaisten ystävällisyys ja kohteliaisuus nähtiin teennäisenä teeskentelynä. Itse en ole samoilla linjoilla, mutta sanottakoon kuitenkin, että kyllä se ruutinillakin tuleva kiitos ja anteeksi tekee ihmeitä ilmapiirille. Ja kannatan myös muun muassa oven auki pitämistä seuraaville, täysin motiiveistakin välittämättä.

Mutta nyt nauttimaan niistä hyvistä puolista; läheisten seurasta, hillitystä hiljaisuudesta ja tunnelmallisesta hämärästä. Mukavaa joulunodotusta kaikille! :)

Joulukysely

Juanita lähetti mukavan joulumeemin Madridista. Tämä olikin ihkaensimmäinen blogiini tupsahtanut kysely ja vastailin siihen oikein mielellään. :)

Kehoitan tasapuolisesti kaikkia innokkaita tekemään samoin.

pidätkö joulusta? miksi?

Joulu on ehdottomasti suosikkiaikaani. Parasta joulussa on se erityinen tunnelma, mukavat perinteet ja rauhallinen ajanvietto läheisten kanssa. Joulusauna, herkuttelu, kauniit joululaulut, kuusen koristelu, kynttilän valossa rentoutuminen ja yhdessä pelailu kuuluvat kaikki erottamattomasti omaan jouluuni.

miten tahtoisit viettää joulusi? kenen kanssa? missä?

Tahdon viettää joulun kaikkien läheisten kanssa Suomessa. Toistaiseksi kaikki joulut ovatkin kuluneet vanhempieni luona, mutta ikävä kyllä ei aina kaikkien rakkaiden seurassa. Kun tärkeitä ihmisiä asuu eri maissa, asia lienee tulevaisuudessakin hankala. Tänä vuonna kuitenkin myös chéri viettää joulun kanssamme Suomessa, mistä olen todella, todella iloinen. :)

onko sinulla joulukalenteria? minkälainen?

Varmaan pariin viime vuoteen minulla ei ole ollut minkäänlaista kalenteria, sitä ennen kalenterina toimi veikkauksen arpakalenteri.

pelkäsitkö pienenä joulupukkia?

Koko päivänhän sitä jännitti, mutta en usko koskaan pelänneeni. Lauloin pukille joka joulu, mutta en muista sitä etukäteen suuremmin jännittäneeni.

mikä on ensimmäinen muistamasi joulu?

Muistan hetkiä monista lapsuuden jouluista, mutta en kyllä yhtään osaa arvioida, mikä niistä olisi ensimmäinen. Pukki vieraili luonamme joka joulu, kerran mukana oli tonttu ja kerran joulumuori. Yhtenä vuonna muistan ihmetelleeni joulupukun iän muuttumista. Edellisvuonna hän oli sanonut olevansa monta sataa vuotta vanha ja seuraavana 110. Varhaisimmalta muistolta mielessä tuntuu hetki, jolloin hiljaa ihailin kaunista kynttilä/enkelikelloa (se hiljaa pyörivä ja kilisevä juttu =)) olohuoneemme pöydällä.

missä vietät joulusi tänä vuonna?

Tänä vuonna vietän jouluni Suomessa vanhempieni luona siskoni, hänen miehensä sekä chérin seurassa.

oletko ollut tuhma vai kiltti tänä vuonna?

Kiltti, tietysti. :)

mitä toivot eniten jouluksi?

Oikeasti en ole toivonu lahjaksi mitään muuta kuin yhden kaulahuivin. Tuntuu, että en juuri tarvitse mitään, enkä mitään kummempaa haluakaan taas pakollisten juttujen lisäksi raahata mukanani takaisin Ranskaan. Joku pieni yllätys on mielestäni muutenkin mukavampi kuin suoraan listalta valitut lahjat.

nimeä mieluisin jouluruokasi:

Olen muuten kaikkiruokainen, mutta suomalaiset joululaatikot ovat ainoa ruoka, josta en pidä yhtään. (Lipeäkalaa meillä ei onneksi myöskään tarjoilla.) Graavilohi ja poronkäristys ovat jouluruuista parhaimmat. Kynttilän valossa hyvän viinin kanssa nautittu runsas juustotarjotin kruunaa illan.

oletko kenties jo ostanut/saanut valmiiksi kaikki aikomasi lahjat?

En ole vielä kaikkia lahjoja ostanut, mutta tiedän kyllä jo mitä aion antaa. Aloitin joululahjojen hankkimisen marraskuun lopussa ja pari juttua on edelleen ostamatta. Joululahjojen ostaminen on todella mukavaa, jos on hyvä idea mielessä. Päämäärätön kaupoissa kirtely taas saa tuskan nousemaan otsalle.

mikä on sinun kaunein joululaulusi?

Suomalaisista joululauluista ehdottomat suosikkini ovat 1) Varpunen jouluaamuna ja 2) Sydämeeni joulun teen. Ulkomaisista vertaansa vailla on Walking in the Air. Ja kyllä, Lumiukko on pakko katsoa joka joulu siskon kanssa.

paras jouluaiheinen leffa?

Mieleen ei tule mitään hyvää joululeffaa. Jouluna telkkarista ei tule katsottua kuin tuo aiemmin mainitsemani animaatioelokuva Lumiukko. (ja joulupuun koristelun taustalla tietysti kuuluu joulupukin kuuma linja:))

paras joulumuistosi?

Lapsuuden joulut olivat kaikki satumaisella tavalla erityisiä. Parhaimmat muistot liittyvät kuitenkin viime vuosiin, yhdessä tunnelmasta nauttimiseen ja omiin perinteisiin. Tulevaa joulua odotan erityisesti, sillä aiemmin olemme chérin kanssa viettäneet joulun omilla tahoillamme.
mitä joulussa odotat eniten?

Läheisten näkemistä, rauhallista yhdessäoloa, hyviä ruokia ja lämmintä, kiireetöntä tunnelmaa. Ulkosuomalaisena lumivalkea maisema tietysti kruunaisi kaiken.

minkälainen joulukuusi teillä on?

Kuusi allergisoi muun muassa itseäni, joten joulupuun virkaa on monena jouluna toimittanut mänty...

osallistutko salaiseen pikkujoululahjojen vaihtoon koulussa tai työpaikalla?

En ole pikkujoululahjojen vaihtoon osallistunut varmaan viimeiseen 15 vuoteen. Ranskassa ei moista ainakaan tietääkseni pahemmin harrasteta.

onko sinulla pikkujouluja tiedossa?

Pariisissa ei pikkujouluja pahemmin ole tapana järjestellä, mutta ystävien kanssa tuli kyllä muuten vietettyä iloisia iltoja... :) Pipareita yritin leipoa, mutta ainoastaan yritykseksi se sitten jäikin.

kuinka monta joulukorttia lähetät?

Itse lähetän 4-5 perinteistä joulukorttia, muutaman sähköisen ja lisäksi useamman toivotuksen tekstiviestillä. Tänä vuonna kirjoitin joulukortit myös vanhempieni puolesta, niitä taisi olla arviolta 40 kpl...Itse en usko koskaan vastaavaan rumbaan lähteväni.

joulutoiveesi?

Joululta toivon ennen kaikkea mukavaa yhdessäoloa läheisten kanssa. Ulkosuomalaisena kaikkien rakkaiden kanssa oleminen on sen verran harvinainen ilo, että sitä osaa arvostaa joka vuosi entistäkin enemmän.

Uutisia

Sydän hakkaa vimmatusti ja kädet tärisee, itkettää ja naurattaa.

Mieleen hiipii epäilys; Ymmärsinköhän kaiken kuitenkin väärin?

Pakko kai se on uskoa, joskus jokaisella on onni matkassa.

Vaihtoehdoista ehdottomasti paras; haastava ja palkitseva.

Heikon ranskan vuoksi mielessä mahdottomaksi luokiteltu.

Kerrankin oli suuri onni ja rajaton riemu olla väärässä.

Uusi vuosi alkaa paremmin kuin uskalsin toivoakaan.

Viimeinen viikonloppu

Viimeinen viikonloppu ennen lomaa Suomessa meni nopeasti, niin kuin aina. Perjantaina tuli käytyä Galeries Lafayetten ruokapuolella ostamassa tuliaisherkkuja läheisille. Jos yhtään ruuasta välittää niin vierailu kyseisellä osastolla tai vastaavasti Le Bon Marchen ruokapuolella kannattaa kyllä. Tällä kertaa lähdin ostamaan äidilleni Mariage Frères’n teetä ja pakkohan sieltä huumaavista tuoksuista oli jotain poimia omaankin kassiin… :)

Sunnuntaina tuli käveltyä Champs Elyseellä turistimeressä. Hieman liikaa porukkaa, mutta todella kaunistahan siellä iltavalaistuksessa kuitenkin on. Kadun jatkeena oli myös jonkinlaiset ”joulumarkkinat”, joista jäi kyllä poikkeuksellisen paljon rahastuksen maku. Kadulla oli pieniä kojuja vierivieressä, jokaisen päällä jonkun maan lippu. Ensin luulin, että kojut myyvät kyseisten maiden tuotteita. Totuus valkeni kuitenkin nopeasti, sillä esimerkiksi ruotsin lipun alla myytiin pelkkiä kiina-nukkeja ja kimonoita. Eivät olleet oikeita joulumarkkinoita nähneetkään, myynnissä oli lähinnä jos jonkinlaista ylihinnoiteltua roinaa. Ja silti tietysti hirveät määrät turisteja tekemässä ostoksia. Viime vuonna tuli muistaakseni käytyä La Défencen tienoilla joulumarkkinoilla, olivat kyllä ehdottomasti paljon paremmat.

Lähden Suomeen jo huomenna, joten tänään täytyy vielä tehdä viimeiset hankinnat ja tietysti pakata. Laukku on odottanut täyttymistään jo varmaan viikon, mutta lahjakkaasti olen silti onnistunut välttämään pakkauksen aloittamisen. Hiphei, huomasin juuri, että Suomeen on luvattu lumisateita pitkin viikkoa! Ihanaa.:) Jos ei hiljainen lumisade, kynttilät, takka ja loma läheisten kanssa luo joulutunnelmaa, niin ei sitten mikään.

Hôtel Bohême

Jos mielii hieman uniikimpaa pakettia kuusen alle tai muuten itseään ilahduttamaan, kannattaa nyt viikonloppuna piipahtaa kantsastamassa Hôtel Bohêmen tarjonta (6 Rue Beauregard, Paris 2ème).

Kuten kuvat kertovat, tarjolla koruja, vaatteita ja muuta pientä kivaa itselle/kotiin hieman pienemmiltä nimiltä. Käsintehtyä, ekologista ja ennen kaikkea kaunista. En ole vielä paikan päälle itse ehtinyt, mutta vierailemani nettisivut lupaat ainakin hyvää ja suosiollisia kommenttejakin on tullut jo kuultua. Lisää tietoa löytyy täältä.

Piparit

Eilen päätin alkaa viimein leipomaan omin pikkukätösin joulupipareita. Viimeiset 23 vuotta onkin tullut osallistuttua pipareiden tekoon lähinnä jonkun muun tekemää taikinaa syömällä.

Viime joulun alla päätin ryhdistäytyä ja lähdin kiertämään kauppoja vain todetakseni, ettei puolia aineksista normaalin kaupan hyllyltä löydy. Piparimausteet tulivat kuitenkin pikaisesti postissa Suomesta, mutta siirapin löytäminen osoittautui mahdottomasti tehtäväksi. Leipomatta jäi siis sillä kertaa. Tammikuussa chéri sitten oli vihdoin löytänyt siirappia jostain luontaistuotekaupasta, mutta koska joulupipareita ei voi tehdä kuin joulukuussa, on lasipurkki kiltisti odottanut vuoroaan kaapin perällä aina eiliseen asti.

Eilen pakotin itseni taikinan tekoon huomatakseni, että ranskalaisten siirappi ei ole sitä samaa. Olihan sekin siirappia, mutta selvästi tummempaa ja vielä paljon pahemman ja voimakkaamman hajuista. Maistamaan en uskaltautunut, vaan jatkoin projektia ohjetta orjallisesti noudattaen.

Jep, nyt on sitten kulhollinen pahan makuista piparitaikinaa jääkaapissa. Maistuu lähinnä sille ranskalaisten siirapille, mutta kyllä sitä silti täytyi maistella useampaan kertaan. Ei taida paisto tätä sotkua pelastaa, mutta eiköhän se silti uuniinkin pääse…Jää sitten ainakin Jouluna oikeita pipareita enemmän itselle, kun nyt luo chérille kunnon traumat suomalaista joulupipareista! :)

Ovatko muut onnistuneet löytämään Ranskasta sitä perinteistä siirappia tai vaihtoehtoisesti onnistuneet tuolla ranskisten yty-siirapilla? (toistaiseksi kieltäydyn uskomasta, että vika olisi ollut kokissa, mutta hyviä vinkkejä paremmilta leipureilta otetaan kuitenkin vastaan...)

Girls night out

Eilen tuli lähdettyä pitkästä aikaa muutaman ystävän kanssa ulos. Suuntana oli Champs Elyseen lähettyvillä sijaitseva paikka Les Sens. Harmitti oikein, kun tullut kamera mukaan, sillä paikka oli kovinkin viihtyisä ja muutamilla tyylikkäillä yksityiskohdilla varustettu. Eilen illan järjestäjinä toimi Internationals in Paris joten tuttavuutta tuli tehtyä lukuisten samanhenkisten eri kansalaisuuksien kanssa. Kaiken kaikkiaan oikein onnistunut ilta siis.:)

Olen joitakin kertoja aiemminkin käynyt saman porukan järjestämissä tapahtumissa, ja voin lämpimästi suositella niitä muillekin. Kyse ei ole mistään opiskelijaporukasta tai -toiminnasta, vaan hieman vanhemmasta (25-30/35) kv-väestä. Muihin suomalaisiin en ole noissa tapahtumissa oikeastaan törmäillyt, mutta toisaalta en erityisen ahkera kävijäkään ole. Ilmapiiri on mielestäni todella rento ja porukka muuttaa joka tapahtumassa muotoaan, joten uutena on helppo mennä mukaan tapahtumiin.

***

Kävin eilen päiväseltään myös yhden ystäväni luona. Poikkesin kukkakaupan kautta, kauniita kimppuja kun on aina yhä kiva antaa tai saada. Kaupassa oli kyllä niin ranskalainen myyjä kuin olla voi. Myyjä kysyi, tulevatko kukat kenties itselleni vai lahjaksi. Kerroin kukkien olevan ystävälle, ja maksoin ostokseni.

Kävellessäni ovelle myyjä kiiruhti edelleni ja ovella välttämättä halusi antaa myös minulle ruusun. (niin äklö-ranskalaista toimintaa, että en tiennyt olisiko pitänyt nauraa ääneen vai vajota maan alle) Poika oli kuitenkin sen verran herttainen, että en kehdannut kieltäytyä, vaikka melko lipevän ranskalaiselta tuo ele tuntuikin. Lähtiessäni toinen myyjä päätti vielä hihkua asiasta kovaan ääneen…Huh, niin liian ranskalaista menoa omaan makuuni. Kyllä, taidan vaihtaa kukkakauppaa...

Tunteen paloa

Ainakin suomalaisiin verrattuna ranskalaiset ovat suhteellisen eläväistä (niin hyvässä kuin pahassakin) kansaa. Eivät he ehkä eteläisille naapureilleen vedä vertoja, mutta kyllä täälläkin saa suomityttö toisinaan pyöritellä silmiään ja hymyillä hiljaa itsekseen kaulahuivin uumenissa. Sekä ilon että ärtymyksen tunteet näytetään usein avoimesti, ajasta ja paikasta riippumatta. Vaikka ranskalaiset ovatkin keskimäärin hyvinkin kohteliasta porukkaa, tietyissä tilanteissa sitä ei kuitenkaan muistella.

Ulkopuolisin silmin tarkasteltuna, liikenne taitaa olla yksi suurimmista tunteiden kuohuttajista ranskalaisten arjessa. Harvassa ovat ne päivät, jolloin en olisi kuullut kadullisen autoja hakkaavaan torviaan, koska joku on päättänyt purkaa kuorman keskellä yksisuunaista katua. Ja luonnollisesti yhden aloittaessa muut yhtyvät tööttäilyyn välittömästi. Ja siten sitä torven hakkaamista vain jatketaan yhdessä. Ja jatketaan. Ja jatketaan, kunnes lopulta tie on taas auki. Todellissudessa se tukkiva auto lähtee tööttäilystä huolimatta tasan silloin, kun kuorma on purettu tai asia on hoidettu. Ilmeisesti tuo väliajan tööttäily kuuluu siis vain Pariisilaisten huvituksiin ja harrastuksiin.

Yhtään epätodennäköisempää ei myöskään ole risteyksessä jättää autoaan siihen paikkaan ja nousta ulos huutamaan kommenttejaan toiselle törttöilijälle. Myös tässä tapauksessa muu liikenne seisahtuu ja pian huuto hukkuukin muiden autoilijoihin kasvavaan tööttäilyyn...

Useimmiten kiivastuksensa avoimesti näyttävät tapaukset tuntuvat olevan 30-50 -vuotiaita herrasmiehiä. Eilen oli ilmeisesti huono päivä muutamalla muullakin (maanantai), tai sitten olin vain onnekas. Kävin vain pikaisesti asioilla, mutta siinäkin ajassa tuli todistettua painokas mielenilmaus jos toinenkin. Ensimmäinen tapaus alkoi bussin saapuessa pysäkille. Muutan muun matkaajan tavoin linja-autoa odotteli myös yksi 70-80 -vuotias herrasmies. Ilmeisesti herralla oli kiire ehtiä kyytiin ensimmäisenä, sillä hän kiiruhti jo keskelle ajokaistaa bussin vasta lähestyessä pysäkkiä. Kuski ei tästä ilahtunut, vaan huitoen kehotti herraa palaamaan pysäkille.

Heti oven auettua alkoikin kiivas väittely, joka jatkui koko matkan äänekkäänä, sillä herra siirtyi penkille purkamaan mieltään auton lähdettyä liikkeelle."Ette voi tulla keskelle tietä bussia vastaan – Älkää huitoko minulle nuori mies- Teidän todellakin pitäisi odottaa pysäkillä – Ei mitään tapoja teillä kuskeilla - … – Nykyään mikään ei ole niin kuin ennen – Antakaa jo olla - Nykyään kahvikin on niin kallista..." Hmm, ilmeisesti herralla oli siis muutama muukin asia harmittamassa mieltä. Hyvä kuitenkin, että tuli kaikki purettua kerralla, niin ei tarvitse erikseen lähteä kahvilaan ärhentelemään.:)

Toinen hieman hämmentävä tapaus sattui kaupan kassalla. Kassarouva oli ilmeisesti pyytänyt kanta-asiakas korttia ennen loppusumman lyömistä. Asioiva herra havahtui kaivelemaan korttiaan kuitenkin vasta maksaessaan. Ilmeisesti rouvalla oli päivän kompromissi-kiintiö jo täynnä, sillä keskustelu äityi puolessa minuutissa suoranaiseksi huutamiseksi ja ilkeilyksi. Rouvan ei kuulemma tarvinnut asiakkaan pillin mukaan tanssia, ja herran mielestä rouvan tehtävänä oli yksinomaan palvella hänen tarpeitaan. (kyse oli siis normaalista ruokakaupan kassasta) Keskustelun kiivastuessa herra heittämällä heitti rahat tiskiin, jolloin rouva kieltäytyi koskemasta rahoihin ja ilmoitti, että ei aio palvella herraa millään tavalla. Siinä sitä sitten seistiin hetkellisen hiljaisuuden vallassa, kunnes rouva nousi ylös, toisti, että hän ei miestä aio palvella ja poistui kylmästi takahuoneeseen…

Huh. Toisinaan sitä on ihan tyytyväinen, että kuuluu niihin tasaisen harmaisiin suomalaisiin ja voi vain sivusta seurata toisten tunteiden paloa hiljaa hymyillen.:)

*****

p.s. Kannattaa yleensä kommentoida muutamaan viimeisimpään postaukseen, vaikka asia koskisin jotakin vanhempaa tekstiä. Harmittaa huomata jälkikäteen jonkun odottaneen vastausta luvattoman pitkään. (Vanhoihin kirjoituksiin tulleita kommentteja tulee harvemmin käytyä läpi jälkikäteen.)

kuva