keskiviikko 31. joulukuuta 2008

Year 2008

Kulunut vuosi on hurahtanut taas vauhdilla ohi. Välillä tuntuu, ettei vuoden aikana ehtinyt juuri mitään tehdä. Kuvien läpikäynti palautti mieleen kuitenkin lukuisia ihania muistoja menneiltä kuukausilta.

Päätös jatkaa elämää Pariisissa. Keväällä ja loppuvuodesta päässä risteili pelko, että joutuisin olosuhteiden pakosta palaamaan pitkäaikaisesti Suomeen. Tuskanhiki nousee otsalle, kun mietinkin sitä tunnetta. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Luulenpa, että kotiinpaluusta tulee selvästi kivuttomampi, kun se (joskus sitten) tapahtuu aidosta halusta.


Koti. Muutto Pariisin keskustasta Pariisin reunalle. Metro kulkee vielä uuteenkin osoitteeseen, mutta talot ovat puolta matalampia ja tilaa hengittää kymmenkertaisesti. Voin nähdä sinisen taivaan ja kävellä turvalisin mielin metsikössä ja kauniissa puistoissa. Ei koskaan takaisin turistien kansoittamaan keskipisteeseen.


Ystävät. Uusia tuttavuuksia on tullut solmittua kuluneen vuoden aikana lukuisia. Osa läheisistä on siirtynyt kokemusten ja haasteiden perässä muille maille, mutta pitävät silti paikkansa sydämessä. Myös vanhojen ystävien ja läheisten tapaamiset ja vierailut luonani kuuluvat ehdottomasti vuoden kohokohtiin. Lähipiiriin syntyi myös uusi pieni prinsessa, jonka hurmaavasta seurasta ei voi koskaan saada tarpeekseen. Uusia jälleennäkemisiä suunnitellessa ja odotellessa! :)


Matkat. Vuoden aikana tuli lomailtua Suomessa kolmesti, joista jokainen oli mieleenpainuva ja tärkeä. Perheen kanssa vietettyjä hetkiä ei korvaisi mikään.



Lisäksi nenät suunnattiin kuluneiden kuukausien aikana muutaman kerran Länsi-Ranskan rannikolle, Latviaan, Brysseliin, Italiaan (joista kaikissa asuu väli- tai kokoaikaisesti tuttuja) Onnistuneita reissuja kaikki, uudet matkasuunnitelmat pyörivät jo mielessä kiivaasti.



Siinä taisi olla vuosi kaikessa lyhykäisyydessään. Ensi vuonna odottaakin siirtyminen työelämään ja monta muutakin mukavaa asiaa on jo vireillä. Toivottavasti mukaan mahtuu myös pari ennalta arvaamatonta yllätystä.

Nyt valmistautumaan vuoden vaihteeseen palaillaan ensi vuoden puolella.

OIKEIN MUKAVAA UUTTA VUOTTA KAIKILLE! :)

maanantai 29. joulukuuta 2008

Back in Paris

Ihana, ihana loma Suomessa läheisten ympäröimänä on nyt ohi ja paluu arkeen kolkuttelee ovella. Lähteminen on aina vaikeaa, vaikka aina etäisyyteen nopeasti taas tottuukin. Huonoin puoli ulkomailla asuessa onkin ehdottomasti rakkaiden ihmisten sijoittuminen eri maihin. Lentokentällä alkaa edelleenkin aina väkisin alahuuli väpättämään ja silmät kostumaan. Onneksi on kuitenkin mieli täynnä kauniita hetkiä ja sydän pullollaan läheisistä imettyä lämpöä.

En muutoin ole mikään perinteiden vankkumattomin kannattaja, mutta joulun suhteen asia on juurikin päinvastoin. Voin hyvin elää ilman valkeita kinoksia, mutta tietyt perinteet läheisten kanssa kuuluvat ehdottomasti jokaiseen jouluun. Joulusauna, lukuisat herkut, yhdessä oleilu ja pelailu kuuluivat tähänkin jouluun ja toivottavasti vielä lukuisiin tuleviinkin. Tällä hetkellä on vaikea kuvitella, että viettäisin joulun ulkomailla, mutta todennäköisesti tulevaisuudessa sekin vielä tulee eteen. Chéri tarjoutui tänä vuonna viettämään joulun vanhmpieni luona, joten tulevana viikonloppuna vietämmekin vielä myöhäisjoulua hänen sukulaistensa kanssa. :) Uusivuosikin juhlineen ja päivällisineen ehtii vielä tähän väliin, joten sinänsä ihan mukava laskeutuminen arkeen tiedossa.

Toivottavasti muillakin oli onnistunut ja rauhaisa joulu! :)

keskiviikko 17. joulukuuta 2008

Tilitystä

Johan kuluukin aika huomaamatta ohitse. Näin kai siinä käy, kun pitää aina puolen vuoden asiat hoitaa ja läheisten kanssa viettää aikaa kuluneiden kuukausien edestä yhden pienen loman aikana.

On kyllä ollut hassu huomata, miten tottunut sitä jo onkin uusiin tapoihinsa. Enpä taida edes uskaltaa ajatella, millaista on/olisi palata Suomeen vaikkapa kymmenen ulkomailla vietetyn vuoden jälkeen. Vaikka kai sitä taas tottuisi tähänkin menoon. Eri asia sitten haluaako sitä ihan kaikkiin piirteisiin ja tapoihin itseään uudestaan totuttaa.

Jo CDG kentällä Suomen konetta odotellessa tuli ensimmäiset muistutukset enemmän ja vähemmän rakkaista kansallispiirteistä. Konetta odoteltiin erillisessä aulassa, paikalla oletettavasti lähinnä vain suomalaisia. Ensin iski hämmennys, jokin tässä kuvassa on pielessä. Muutama perhe, toistakymmentä pariskuntaa ja kourallinen yksin matkustavia. Ja puolen tunnin täydellinen hiljaisuus. :) Kaiken hälyn ja hölinän jälkeen tämä tuntui kyllä mukavalle, hassun kaukaisesti kodikkaalle.

Jonottaessani käsimatkatavaroiden kontrolliin tuli kyllä toditetuksi toinen vähemmän miellyttävä tottumus. Oman vuoroni lähestyessä aloin ottamaan läppäriä laukusta ja huivia kaulasta. Edessäni oleva nainen vielä laitteli omia tavaroitaan joten rauhallisesti siirryin linjalla eteenpäin. Ilmeisesti jollakulla muulla oli tuhoton kiire odottamaan, sillä yhtäkkiä kolmen ihmiseen takaa jonosta 35-40 -vuotias mies päätti kiilata eteeni omine tavaroineen. Ilmeisesti häntä ahdisti se puolen metrin lovi pöydällä joka jäi omieni ja edessäni olevan naisen laatikon väliin. Ei voinut kuin suu auki ihmetellä herran touhuja, luonnollisesti hämmästynyt ilmeenikään ei saanut vastakaikua, pahoitteluista nyt puhumattakaan. Samaa konetta olimme kaikki menossa odottamaan, joten teki kyllä vahvasti mieli vihjaista, ettei herra ole yhtään sen aikaisemmin Suomessa vaikka kuinka törkeästi jonossa etuilisi.

Pidän Suomesta ja suomalaisista monessa mielessä, joskus ulkomailla taitaa pieni kansallisylpeyskin nostaa tietyissä tilanteissa päätään. Aika kultaa muistot (vai miten se meni), sillä monesti Suomeen saapuessa huomaa saavansa saavillisen loskaa niskaansa jo ennen kotiovelle pääsyä. Ja ei, en puhu vain säästä.

Ranskalaisten kohteliaisuuteen tottuneena, kiitoksen, anteeksi pyynnön ja olehyvän totaalinen puuttuminen, (yleisestä huomaavaisuudesta kuten ovien auki pitämisestä nyt puhumattakaan!) saa ensimmäisenä liikenteessä kaikki karvat pystyyn. Totta kai suomalaisistakin löytyy yksilöitä, joiden sanavarastoon moiset pikkusanat kuuluvat. Ei vaan ole tullut vielä yhtään yksilöä viikon aikana vastaan. Millähän sitä selviää liikenteessä joulun ollessa päivääkään lähempänä?

Joskus muistan lukeneeni mielipiteestä, jossa ranskalaisten ystävällisyys ja kohteliaisuus nähtiin teennäisenä teeskentelynä. Itse en ole samoilla linjoilla, mutta sanottakoon kuitenkin, että kyllä se ruutinillakin tuleva kiitos ja anteeksi tekee ihmeitä ilmapiirille. Ja kannatan myös muun muassa oven auki pitämistä seuraaville, täysin motiiveistakin välittämättä.

Mutta nyt nauttimaan niistä hyvistä puolista; läheisten seurasta, hillitystä hiljaisuudesta ja tunnelmallisesta hämärästä. Mukavaa joulunodotusta kaikille! :)

sunnuntai 14. joulukuuta 2008

Joulukysely

Juanita lähetti mukavan joulumeemin Madridista. Tämä olikin ihkaensimmäinen blogiini tupsahtanut kysely ja vastailin siihen oikein mielellään. :)


Kehoitan tasapuolisesti kaikkia innokkaita tekemään samoin.

pidätkö joulusta? miksi?

Joulu on ehdottomasti suosikkiaikaani. Parasta joulussa on se erityinen tunnelma, mukavat perinteet ja rauhallinen ajanvietto läheisten kanssa. Joulusauna, herkuttelu, kauniit joululaulut, kuusen koristelu, kynttilän valossa rentoutuminen ja yhdessä pelailu kuuluvat kaikki erottamattomasti omaan jouluuni.

miten tahtoisit viettää joulusi? kenen kanssa? missä?

Tahdon viettää joulun kaikkien läheisten kanssa Suomessa. Toistaiseksi kaikki joulut ovatkin kuluneet vanhempieni luona, mutta ikävä kyllä ei aina kaikkien rakkaiden seurassa. Kun tärkeitä ihmisiä asuu eri maissa, asia lienee tulevaisuudessakin hankala. Tänä vuonna kuitenkin myös chéri viettää joulun kanssamme Suomessa, mistä olen todella, todella iloinen. :)

onko sinulla joulukalenteria? minkälainen?

Varmaan pariin viime vuoteen minulla ei ole ollut minkäänlaista kalenteria, sitä ennen kalenterina toimi veikkauksen arpakalenteri.

pelkäsitkö pienenä joulupukkia?

Koko päivänhän sitä jännitti, mutta en usko koskaan pelänneeni. Lauloin pukille joka joulu, mutta en muista sitä etukäteen suuremmin jännittäneeni.

mikä on ensimmäinen muistamasi joulu?

Muistan hetkiä monista lapsuuden jouluista, mutta en kyllä yhtään osaa arvioida, mikä niistä olisi ensimmäinen. Pukki vieraili luonamme joka joulu, kerran mukana oli tonttu ja kerran joulumuori. Yhtenä vuonna muistan ihmetelleeni joulupukun iän muuttumista. Edellisvuonna hän oli sanonut olevansa monta sataa vuotta vanha ja seuraavana 110. Varhaisimmalta muistolta mielessä tuntuu hetki, jolloin hiljaa ihailin kaunista kynttilä/enkelikelloa (se hiljaa pyörivä ja kilisevä juttu =)) olohuoneemme pöydällä.

missä vietät joulusi tänä vuonna?

Tänä vuonna vietän jouluni Suomessa vanhempieni luona siskoni, hänen miehensä sekä chérin seurassa.

oletko ollut tuhma vai kiltti tänä vuonna?

Kiltti, tietysti. :)

mitä toivot eniten jouluksi?

Oikeasti en ole toivonu lahjaksi mitään muuta kuin yhden kaulahuivin. Tuntuu, että en juuri tarvitse mitään, enkä mitään kummempaa haluakaan taas pakollisten juttujen lisäksi raahata mukanani takaisin Ranskaan. Joku pieni yllätys on mielestäni muutenkin mukavampi kuin suoraan listalta valitut lahjat.

nimeä mieluisin jouluruokasi:

Olen muuten kaikkiruokainen, mutta suomalaiset joululaatikot ovat ainoa ruoka, josta en pidä yhtään. (Lipeäkalaa meillä ei onneksi myöskään tarjoilla.) Graavilohi ja poronkäristys ovat jouluruuista parhaimmat. Kynttilän valossa hyvän viinin kanssa nautittu runsas juustotarjotin kruunaa illan.

oletko kenties jo ostanut/saanut valmiiksi kaikki aikomasi lahjat?

En ole vielä kaikkia lahjoja ostanut, mutta tiedän kyllä jo mitä aion antaa. Aloitin joululahjojen hankkimisen marraskuun lopussa ja pari juttua on edelleen ostamatta. Joululahjojen ostaminen on todella mukavaa, jos on hyvä idea mielessä. Päämäärätön kaupoissa kirtely taas saa tuskan nousemaan otsalle.

mikä on sinun kaunein joululaulusi?

Suomalaisista joululauluista ehdottomat suosikkini ovat 1) Varpunen jouluaamuna ja 2) Sydämeeni joulun teen. Ulkomaisista vertaansa vailla on Walking in the Air. Ja kyllä, Lumiukko on pakko katsoa joka joulu siskon kanssa.

paras jouluaiheinen leffa?

Mieleen ei tule mitään hyvää joululeffaa. Jouluna telkkarista ei tule katsottua kuin tuo aiemmin mainitsemani animaatioelokuva Lumiukko. (ja joulupuun koristelun taustalla tietysti kuuluu joulupukin kuuma linja:))

paras joulumuistosi?

Lapsuuden joulut olivat kaikki satumaisella tavalla erityisiä. Parhaimmat muistot liittyvät kuitenkin viime vuosiin, yhdessä tunnelmasta nauttimiseen ja omiin perinteisiin. Tulevaa joulua odotan erityisesti, sillä aiemmin olemme chérin kanssa viettäneet joulun omilla tahoillamme.
mitä joulussa odotat eniten?

Läheisten näkemistä, rauhallista yhdessäoloa, hyviä ruokia ja lämmintä, kiireetöntä tunnelmaa. Ulkosuomalaisena lumivalkea maisema tietysti kruunaisi kaiken.

minkälainen joulukuusi teillä on?


Kuusi allergisoi muun muassa itseäni, joten joulupuun virkaa on monena jouluna toimittanut mänty...

osallistutko salaiseen pikkujoululahjojen vaihtoon koulussa tai työpaikalla?

En ole pikkujoululahjojen vaihtoon osallistunut varmaan viimeiseen 15 vuoteen. Ranskassa ei moista ainakaan tietääkseni pahemmin harrasteta.

onko sinulla pikkujouluja tiedossa?

Pariisissa ei pikkujouluja pahemmin ole tapana järjestellä, mutta ystävien kanssa tuli kyllä muuten vietettyä iloisia iltoja... :) Pipareita yritin leipoa, mutta ainoastaan yritykseksi se sitten jäikin.

kuinka monta joulukorttia lähetät?

Itse lähetän 4-5 perinteistä joulukorttia, muutaman sähköisen ja lisäksi useamman toivotuksen tekstiviestillä. Tänä vuonna kirjoitin joulukortit myös vanhempieni puolesta, niitä taisi olla arviolta 40 kpl...Itse en usko koskaan vastaavaan rumbaan lähteväni.

joulutoiveesi?

Joululta toivon ennen kaikkea mukavaa yhdessäoloa läheisten kanssa. Ulkosuomalaisena kaikkien rakkaiden kanssa oleminen on sen verran harvinainen ilo, että sitä osaa arvostaa joka vuosi entistäkin enemmän.


torstai 11. joulukuuta 2008

Uutisia

Sydän hakkaa vimmatusti ja kädet tärisee, itkettää ja naurattaa.

Mieleen hiipii epäilys; Ymmärsinköhän kaiken kuitenkin väärin?

Pakko kai se on uskoa, joskus jokaisella on onni matkassa.

Vaihtoehdoista ehdottomasti paras; haastava ja palkitseva.

Heikon ranskan vuoksi mielessä mahdottomaksi luokiteltu.

Kerrankin oli suuri onni ja rajaton riemu olla väärässä.

Uusi vuosi alkaa paremmin kuin uskalsin toivoakaan.

tiistai 9. joulukuuta 2008

Viimeinen viikonloppu

Viimeinen viikonloppu ennen lomaa Suomessa meni nopeasti, niin kuin aina. Perjantaina tuli käytyä Galeries Lafayetten ruokapuolella ostamassa tuliaisherkkuja läheisille. Jos yhtään ruuasta välittää niin vierailu kyseisellä osastolla tai vastaavasti Le Bon Marchen ruokapuolella kannattaa kyllä. Tällä kertaa lähdin ostamaan äidilleni Mariage Frères’n teetä ja pakkohan sieltä huumaavista tuoksuista oli jotain poimia omaankin kassiin… :)


Sunnuntaina tuli käveltyä Champs Elyseellä turistimeressä. Hieman liikaa porukkaa, mutta todella kaunistahan siellä iltavalaistuksessa kuitenkin on. Kadun jatkeena oli myös jonkinlaiset ”joulumarkkinat”, joista jäi kyllä poikkeuksellisen paljon rahastuksen maku. Kadulla oli pieniä kojuja vierivieressä, jokaisen päällä jonkun maan lippu. Ensin luulin, että kojut myyvät kyseisten maiden tuotteita. Totuus valkeni kuitenkin nopeasti, sillä esimerkiksi ruotsin lipun alla myytiin pelkkiä kiina-nukkeja ja kimonoita. Eivät olleet oikeita joulumarkkinoita nähneetkään, myynnissä oli lähinnä jos jonkinlaista ylihinnoiteltua roinaa. Ja silti tietysti hirveät määrät turisteja tekemässä ostoksia. Viime vuonna tuli muistaakseni käytyä La Défencen tienoilla joulumarkkinoilla, olivat kyllä ehdottomasti paljon paremmat.

Lähden Suomeen jo huomenna, joten tänään täytyy vielä tehdä viimeiset hankinnat ja tietysti pakata. Laukku on odottanut täyttymistään jo varmaan viikon, mutta lahjakkaasti olen silti onnistunut välttämään pakkauksen aloittamisen. Hiphei, huomasin juuri, että Suomeen on luvattu lumisateita pitkin viikkoa! Ihanaa.:) Jos ei hiljainen lumisade, kynttilät, takka ja loma läheisten kanssa luo joulutunnelmaa, niin ei sitten mikään.

perjantai 5. joulukuuta 2008

Hôtel Bohême

Jos mielii hieman uniikimpaa pakettia kuusen alle tai muuten itseään ilahduttamaan, kannattaa nyt viikonloppuna piipahtaa kantsastamassa Hôtel Bohêmen tarjonta (6 Rue Beauregard, Paris 2ème).

Kuten kuvat kertovat, tarjolla koruja, vaatteita ja muuta pientä kivaa itselle/kotiin hieman pienemmiltä nimiltä. Käsintehtyä, ekologista ja ennen kaikkea kaunista. En ole vielä paikan päälle itse ehtinyt, mutta vierailemani nettisivut lupaat ainakin hyvää ja suosiollisia kommenttejakin on tullut jo kuultua. Lisää tietoa löytyy täältä.



torstai 4. joulukuuta 2008

Piparit

Eilen päätin alkaa viimein leipomaan omin pikkukätösin joulupipareita. Viimeiset 23 vuotta onkin tullut osallistuttua pipareiden tekoon lähinnä jonkun muun tekemää taikinaa syömällä.

Viime joulun alla päätin ryhdistäytyä ja lähdin kiertämään kauppoja vain todetakseni, ettei puolia aineksista normaalin kaupan hyllyltä löydy. Piparimausteet tulivat kuitenkin pikaisesti postissa Suomesta, mutta siirapin löytäminen osoittautui mahdottomasti tehtäväksi. Leipomatta jäi siis sillä kertaa. Tammikuussa chéri sitten oli vihdoin löytänyt siirappia jostain luontaistuotekaupasta, mutta koska joulupipareita ei voi tehdä kuin joulukuussa, on lasipurkki kiltisti odottanut vuoroaan kaapin perällä aina eiliseen asti.

Eilen pakotin itseni taikinan tekoon huomatakseni, että ranskalaisten siirappi ei ole sitä samaa. Olihan sekin siirappia, mutta selvästi tummempaa ja vielä paljon pahemman ja voimakkaamman hajuista. Maistamaan en uskaltautunut, vaan jatkoin projektia ohjetta orjallisesti noudattaen.

Jep, nyt on sitten kulhollinen pahan makuista piparitaikinaa jääkaapissa. Maistuu lähinnä sille ranskalaisten siirapille, mutta kyllä sitä silti täytyi maistella useampaan kertaan. Ei taida paisto tätä sotkua pelastaa, mutta eiköhän se silti uuniinkin pääse…Jää sitten ainakin Jouluna oikeita pipareita enemmän itselle, kun nyt luo chérille kunnon traumat suomalaista joulupipareista! :)

Ovatko muut onnistuneet löytämään Ranskasta sitä perinteistä siirappia tai vaihtoehtoisesti onnistuneet tuolla ranskisten yty-siirapilla? (toistaiseksi kieltäydyn uskomasta, että vika olisi ollut kokissa, mutta hyviä vinkkejä paremmilta leipureilta otetaan kuitenkin vastaan...)

keskiviikko 3. joulukuuta 2008

Girls night out

Eilen tuli lähdettyä pitkästä aikaa muutaman ystävän kanssa ulos. Suuntana oli Champs Elyseen lähettyvillä sijaitseva paikka Les Sens. Harmitti oikein, kun tullut kamera mukaan, sillä paikka oli kovinkin viihtyisä ja muutamilla tyylikkäillä yksityiskohdilla varustettu. Eilen illan järjestäjinä toimi Internationals in Paris joten tuttavuutta tuli tehtyä lukuisten samanhenkisten eri kansalaisuuksien kanssa. Kaiken kaikkiaan oikein onnistunut ilta siis.:)

Olen joitakin kertoja aiemminkin käynyt saman porukan järjestämissä tapahtumissa, ja voin lämpimästi suositella niitä muillekin. Kyse ei ole mistään opiskelijaporukasta tai -toiminnasta, vaan hieman vanhemmasta (25-30/35) kv-väestä. Muihin suomalaisiin en ole noissa tapahtumissa oikeastaan törmäillyt, mutta toisaalta en erityisen ahkera kävijäkään ole. Ilmapiiri on mielestäni todella rento ja porukka muuttaa joka tapahtumassa muotoaan, joten uutena on helppo mennä mukaan tapahtumiin.

***

Kävin eilen päiväseltään myös yhden ystäväni luona. Poikkesin kukkakaupan kautta, kauniita kimppuja kun on aina yhä kiva antaa tai saada. Kaupassa oli kyllä niin ranskalainen myyjä kuin olla voi. Myyjä kysyi, tulevatko kukat kenties itselleni vai lahjaksi. Kerroin kukkien olevan ystävälle, ja maksoin ostokseni.

Kävellessäni ovelle myyjä kiiruhti edelleni ja ovella välttämättä halusi antaa myös minulle ruusun. (niin äklö-ranskalaista toimintaa, että en tiennyt olisiko pitänyt nauraa ääneen vai vajota maan alle) Poika oli kuitenkin sen verran herttainen, että en kehdannut kieltäytyä, vaikka melko lipevän ranskalaiselta tuo ele tuntuikin. Lähtiessäni toinen myyjä päätti vielä hihkua asiasta kovaan ääneen…Huh, niin liian ranskalaista menoa omaan makuuni. Kyllä, taidan vaihtaa kukkakauppaa...

tiistai 2. joulukuuta 2008

Tunteen paloa

Ainakin suomalaisiin verrattuna ranskalaiset ovat suhteellisen eläväistä (niin hyvässä kuin pahassakin) kansaa. Eivät he ehkä eteläisille naapureilleen vedä vertoja, mutta kyllä täälläkin saa suomityttö toisinaan pyöritellä silmiään ja hymyillä hiljaa itsekseen kaulahuivin uumenissa. Sekä ilon että ärtymyksen tunteet näytetään usein avoimesti, ajasta ja paikasta riippumatta. Vaikka ranskalaiset ovatkin keskimäärin hyvinkin kohteliasta porukkaa, tietyissä tilanteissa sitä ei kuitenkaan muistella.

Ulkopuolisin silmin tarkasteltuna, liikenne taitaa olla yksi suurimmista tunteiden kuohuttajista ranskalaisten arjessa. Harvassa ovat ne päivät, jolloin en olisi kuullut kadullisen autoja hakkaavaan torviaan, koska joku on päättänyt purkaa kuorman keskellä yksisuunaista katua. Ja luonnollisesti yhden aloittaessa muut yhtyvät tööttäilyyn välittömästi. Ja siten sitä torven hakkaamista vain jatketaan yhdessä. Ja jatketaan. Ja jatketaan, kunnes lopulta tie on taas auki. Todellissudessa se tukkiva auto lähtee tööttäilystä huolimatta tasan silloin, kun kuorma on purettu tai asia on hoidettu. Ilmeisesti tuo väliajan tööttäily kuuluu siis vain Pariisilaisten huvituksiin ja harrastuksiin.

Yhtään epätodennäköisempää ei myöskään ole risteyksessä jättää autoaan siihen paikkaan ja nousta ulos huutamaan kommenttejaan toiselle törttöilijälle. Myös tässä tapauksessa muu liikenne seisahtuu ja pian huuto hukkuukin muiden autoilijoihin kasvavaan tööttäilyyn...



Useimmiten kiivastuksensa avoimesti näyttävät tapaukset tuntuvat olevan 30-50 -vuotiaita herrasmiehiä. Eilen oli ilmeisesti huono päivä muutamalla muullakin (maanantai), tai sitten olin vain onnekas. Kävin vain pikaisesti asioilla, mutta siinäkin ajassa tuli todistettua painokas mielenilmaus jos toinenkin. Ensimmäinen tapaus alkoi bussin saapuessa pysäkille. Muutan muun matkaajan tavoin linja-autoa odotteli myös yksi 70-80 -vuotias herrasmies. Ilmeisesti herralla oli kiire ehtiä kyytiin ensimmäisenä, sillä hän kiiruhti jo keskelle ajokaistaa bussin vasta lähestyessä pysäkkiä. Kuski ei tästä ilahtunut, vaan huitoen kehotti herraa palaamaan pysäkille.

Heti oven auettua alkoikin kiivas väittely, joka jatkui koko matkan äänekkäänä, sillä herra siirtyi penkille purkamaan mieltään auton lähdettyä liikkeelle."Ette voi tulla keskelle tietä bussia vastaan – Älkää huitoko minulle nuori mies- Teidän todellakin pitäisi odottaa pysäkillä – Ei mitään tapoja teillä kuskeilla - … – Nykyään mikään ei ole niin kuin ennen – Antakaa jo olla - Nykyään kahvikin on niin kallista..." Hmm, ilmeisesti herralla oli siis muutama muukin asia harmittamassa mieltä. Hyvä kuitenkin, että tuli kaikki purettua kerralla, niin ei tarvitse erikseen lähteä kahvilaan ärhentelemään.:)

Toinen hieman hämmentävä tapaus sattui kaupan kassalla. Kassarouva oli ilmeisesti pyytänyt kanta-asiakas korttia ennen loppusumman lyömistä. Asioiva herra havahtui kaivelemaan korttiaan kuitenkin vasta maksaessaan. Ilmeisesti rouvalla oli päivän kompromissi-kiintiö jo täynnä, sillä keskustelu äityi puolessa minuutissa suoranaiseksi huutamiseksi ja ilkeilyksi. Rouvan ei kuulemma tarvinnut asiakkaan pillin mukaan tanssia, ja herran mielestä rouvan tehtävänä oli yksinomaan palvella hänen tarpeitaan. (kyse oli siis normaalista ruokakaupan kassasta) Keskustelun kiivastuessa herra heittämällä heitti rahat tiskiin, jolloin rouva kieltäytyi koskemasta rahoihin ja ilmoitti, että ei aio palvella herraa millään tavalla. Siinä sitä sitten seistiin hetkellisen hiljaisuuden vallassa, kunnes rouva nousi ylös, toisti, että hän ei miestä aio palvella ja poistui kylmästi takahuoneeseen…

Huh. Toisinaan sitä on ihan tyytyväinen, että kuuluu niihin tasaisen harmaisiin suomalaisiin ja voi vain sivusta seurata toisten tunteiden paloa hiljaa hymyillen.:)

*****

p.s. Kannattaa yleensä kommentoida muutamaan viimeisimpään postaukseen, vaikka asia koskisin jotakin vanhempaa tekstiä. Harmittaa huomata jälkikäteen jonkun odottaneen vastausta luvattoman pitkään. (Vanhoihin kirjoituksiin tulleita kommentteja tulee harvemmin käytyä läpi jälkikäteen.)

kuva

lauantai 29. marraskuuta 2008

Työnhakua

Niin kuin aiemmin tuli mainittua, itselläni on parhaillaan työnhaku menossa. Jos maailmanlaajuinen taantuma ei ole se paras aika työnhakuun, niin asiaa ei helpota varsinaisesti myöskään työnhaku ulkomailla, jossa tilanne on täsmälleen sama. Muita hakijoita (jotka luonnollisesti puhuvat ranskaa äidinkielenään) on aina älytön määrä, mutta lisäksi monien kriteerit tuntuvat täysin käsittämättömiltä.

Esimerkiksi yksi suuren yrityksen rekrytoinnista vastaava henkilö kertoi ystävälleni katsovansa hakemuksista tasan kaksi asiaa; koulun nimen ja kasvokuvan. Jos kumpikaan ei miellytä, hakemus lentää välittömästi roskakoriin. Riviäkään ei siis lueta. Jep, kyllähän noilla perusteilla ne parhaat ehdokkaat löytyy hyvinkin tehokkaasti... Not. No, tiedänpähän ainakin mihin firmaan en koskaan tule hakemusta lähettämään.

Pari haastattelua olen täysin kolutustani vastaavista hommista kuitenkin saanut sovittua. Erityisen hyvältä tilanne ei toistaiseksi vaikuta, sillä ainakin toisen haastattelun seuraava kierros pidetään ajankohtana, jolloin olen jo lomalla Suomessa. Projektia täytynee siis jatkaa (lue: aloittaa alusta) Joulunvietosta palattua. Mielenkiintoisia ja arvokkaita nämä kokemukset kuitenkin ovat, vaikka eivät vielä paikkaan johdakaan. Jotain uutta niistä aina oppii, eikä harjoittelu liene muuenkaan koskaan pahaksi.

Esimerkiksi ennen eilistä haastatteluani kuvittelin, että tunti on jo pitkä aika haastatteluun, johon ei sisälly mitään testejä tai tehtäviä. Niin, ennen eilistä. Perjantain kunniaksi tuli nimittäin istuttua yhden henkilön (firman omistaja&johtaja) kanssa kasvotusten kysymyksiin vastaillen tarkalleen 4 tuntia. Siis neljä tuntia! Ja tämän jälkeen minun tuli vielä puolessa tunnissa kirjoittaa mutu-tuntumalla pari-kolme sivua suoria kehitysehdotuksia firman toimintaan. Voin sanoa, että 4,5 tunnin syynin jälkeen ei paljoa päässä veri enää kiertänyt, ja itse asiassa heikottaa vähän vieläkin. :) Mutta tulipahan sekin koettua eikä perushaastattelu enää ainakaan liikoja jännitä! (ainakaan chérin mukaan tuo ei siis ole mikään tavallinen tapa, olin siis vain onnekas)

Nyt täytyy suunnata pienelle ostoskierrokselle ja sen jälkeen matka jatkuukin chérin vanhempien luokse viikonlopun viettoon. Bon week-end à tous!

tiistai 25. marraskuuta 2008

Kun huomaa päivä toisensa jälkeen haikeana katselevansa kauniin lumisia kuvia yhdestä jos toisestakin blogista, on asialle nopeasti tehtävä jotain. Apu löytyy omasta päästä, asennemuutoksella pääsee jo pitkälle. Lunta ei Pariisissa ole omiin silmiini osunut, mutta kyllä se aika näissäkin maisemissa vierii...




Hmm…Itse asiassa en vielä talveen olisi valmiskaan, aurinkoa ja kirpeän kauniita myöhäissyksyn päiviä lisää siis! Ja mikä olisikaan mielekkäämpää kuin hypätä näistä tunnelmista suoraan siihen valkeaan, tai ainakin kynttilöiden valaisemaan, tunnelmalliseen Jouluun? :)

***

Blogissa on ollut ja tulee vielä ainakin viikon tai pari olemaan hiljaisempaa, johtuen älyttömästä kiireeestä ja stressistä. Gradun viimeiset vaiheet ja työnhaku maailmanlaajuisessa lamassa eivät ole se kaikkein rentouttavin yhdistelmä.

P.S. Jos jollakulla on hyviä vinkkejä työnhakuun Ranskassa, niin otan kaikki huomiot ilolla vastaan...

sunnuntai 23. marraskuuta 2008

And the days go by

Jotkut päivät vaan vilahtavat ohitse toisia nopeammin. Yleensä tietysti kaikista kivoimmat; viikonloput, lomat ja sen sellaiset. Eilen ei tullut tehtyä oikeastaan mitään ihmeempiä. Nukuttiin univelkoja pois kymmeneen asti, nautittiin rauhallisesta aamupäivästä pitkään syömisen ja kuuman kylvyn muodossa. Lounaan jälkeen suuntasimme Pariisin ulkopuoliseen ostoskeskukseen katselemaan mahdollisia joululahjoja ja tekemään suuremmat ruokaostokset.

Johan oli porukkaa liikkeellä, voin vain kuvitella, miten täynnä keskustan ostoskeskukset ovat. Loput lahjaostokset suunnittelinkin tekeväni viikolla päiväsaikaan, säästynee ajan lisäksi myös hermot. Löysin eilen itse asiassa aivan täydelliset korkeakorkoiset harmaat saappaat pitkällä ja rennolla varrella sekä muutamalla hurmaavalla yksityiskohdalla. Juuri sellaiset, joista olen jo kuukausikaupalla unelmoinut. Ikävä kyllä kaikki harmaat 37 oli myyty loppuun, joten ei siitä sen enempää. Vieläkin kyllä harmittaa.

Ihan turhaa reissua ei kuitenkaan tullut tehtyä, sillä löysimme sentään chérin äidille todella kauniin ja lämpimän huivin lahjaksi. Itse asiassa ihastuin kyseiseen huiviin niin paljon, että lopulta chéri kävi ostamassa niitä kaksin kappalein. Heh, ollaan sitten tekstiili-samikset hänen äitinsä kanssa joulun jälkeen...:)

Yhtäkkiä suureksi hämmästyksekseni huomasin kauppojen hinaavan rautaverhojaan alas. Ihmettelin, miksi ne jo viideltä ovensa sulkevat. Pariisissahan kaupat ovat lauantaisin usein yhtä myöhään auki kuin viikollakin. Vilkaisu kelloon kuitenkin osoitti, että aika oli hiipinyt totaaisesti ohitseni, kaupat sulkivat ovensa kellon lyödessä KAHDEKSAN! Huomaamatta hujahti sekin päivä siis, illalla herkuteltiin vielä ranskalaisittain racletella. Sopii hyvin viileään syysiltaan ja kahdenkeskiseen illanviettoon viinilasin kaveriksi. :)


perjantai 21. marraskuuta 2008

Ikävän lievitystä

Eilen se iski. Koti-ikävä. Kuuntelin kokkaillessa SMG:tä ja jossain vaiheessa huomasin lauleskelun muuttuvan herkistymiseksi. Järjettömällä stressillä ja loputtomalla kiireellä saattaa olla asian kanssa paljonkin tekemistä, mutta kai siellä taustalla oikea kaipuukin piileskeli.

Oikeastaan tunnen kyllä olevani juuri nyt kotona ja aina ulko-oven avatessa tai kotikulmilla kävellessä tulee poikkeuksetta sellainen mukavan lämmin, kotoinen olo. Ja ihan oikeasti en tällä hetkellä todellakaan haluasi muuttaa takaisin Suomeen. Kyse on siis ehkä enemmän mielikuvista ja ikävä liittyy tiettyihin yksittäisiin asioihin, tilanteisiin ja perinteisiin. Ja tietysti koti-Suomessa oleviin rakkaisiin ihmisiin.

Tarkemmin asiaa mietittyäni huomasinkin ikävöiväni perhettä, ystäviä, valkoisena hohtavaa lunta, Joulun viettoa läheisten kesken, tunnelmallisia iltoja takan loisteessa, pitkään saunomista ja kotimaista ruokaa. Melko kliseisellä linjalla mennään siis. (Ja totuuden nimissä lista asioista joita En kaipaa olisi varmasti monin verroin pidempi, mutta näin Joulun alla on mukavampi keskittyä iloisiin asioihin.:))

Matkaan vanhempieni luokse jo joulukuun puolivälissä, mikä varmasti osaltaan vaikuttaa ajatuksiin ja tunteisiin. Koska Suomen reissuun on enää kolmisen viikkoa, saatoin hyvillä mielin kaivaa viimeisen kätköni keittiön ylähyllyltä mieltä piristämään. Ja mikä positiivinen yllätys siellä odottikaan!




Jokapäiväinen paikallisten herkkujen syöpöttely on pitänyt hankalasti saatavilla olevat herkut yllättävän hyvin rauhassa. :) Not for long. Tarkkasilmäinen huomaa, että turkinpippurit ja salmiakit eivät selvinneet koskemattomina edes kuvausvaiheeseen…

****

hah, itsehillintä olematon. Otin laatikon esille eilen illalla ja jäljellä on alle puolet kuvan tuotteista. Ja vahvasti epäilen, että loota menee paikalleen sisuksissaan pelkät jenkit.:$

sunnuntai 16. marraskuuta 2008

Comon kauniissa maisemissa

Yksi päivä hujahti Como-järven ympäristössä ajellen. Pohjois-Italian järvistä on usein puhetta, Garda taitaa olla turistien suurimmassa suosiossa. Odotin maisemien olevan kauniit, mutta päivän mittaan huomasin olleeni väärässä. Paikka oli kerrassaan upea! Järveä ympäröi mahtava vuoristo, osa vuorista täyttyi kauniiden talojen rykelmistä, osan huiput olivat lumen ja jään peitossa.




Matkan varrella oli myös pieniä, viehättäviä kyliä, joissa toki täytyi välillä pysähtyä nauttimaan tunnelmasta ja niistä kuuluisista italialaisista jäätelöistä. Ovat kyllä vähintäänkin maineensa veroisia.:) Ensimmäinen pidempi paussi pidettiin Comon kylässä. Tunnelma oli todella viehättävä ja keskusta kaunis vanhoine rakennuksineen ja pienine kujineen.




Comosta matka jatkui kohti Bellargion kylää. Autolla liikkuessaan alueesta saa epäilemättä eniten irti, sillä vuorenrinnettä kiemurtelevilta teiltä oli ehdottomasti parhaat näkymät alas järvelle. Kapeaakin kapeammat serpentiini-tiet tosin aiheuttivat myös toisenlaista sydämentykytystä. Italiassa nopeusrajoituksia ei taida noudattaa kukaan, eikä asia ilmeisesti ole toinen vaarallisillakaan reiteillä. Onneksi oma kuskimme oli suhteellisen maltillinen ja matkan varrella pysähtelimme ihastelemaan muun muassa alle aukeavia maisemia ja vuoren rinnettä kohisevia vesiputouksia.




Bellargio on kuulemma yksi alueen viihtyisimmistä paikoista, enkä hetkeäkään epäile. Perillä meitä odotti auringonlasku näissä maisemissa.


Illan hämärtyessä kavelimme pitkin rantaa ja hurmaavia pikkukujia...





Kunnes rannalla sijaitsevan viihtyisän kahvilan terassi houkutteli matkalaiset levähtämään ja nauttimaan upeista maisemista ja illan sinisistä hetkistä.




Tänne voisi mennä toistekin.

Viikonlopun kuulumiset

Hip-hei, viikonloppu on hujahtanut vaihteeksi liian nopeasti. Yksi lähimmistä ystävistäni joutuu työn vuoksi muuttamaan todella lyhyellä varoitusajalla Pariisista Wieniin. Lähtö on jo ensi tiistaina, joten viikonloppu meni lähinnä ystävien kanssa juhliessa. Ja yksi pakollinen matkakohde on siis jälleen lisätty kevään kalenteriin. Onneksi etäisyys on sen verran lyhyt ja lisäksi edullinen matkata, että ystävää tulee varmasti nähtyä vielä monesti. :)

Toinen hyvä ystäväni oli tällä viikolla saanut oman lähetystönsä kautta hankittua maksutta laatikollisen tavaroita kotimaastaan. Yksi kuljetetuista tuotteista oli pullollinen heille perinteistä Absinttia. (heh, itse juoma oli kyllä tehty alunperin Ranskassa, mutta täältä sitä ei sellaisenaan saa kuitenkaan ostettua…smart) En todellakaan ole kyseisen tuotteen ystävä, mutta suureksi yllätyksekseni liekitetty sokeri muutti maun täysin. (ja toivottavasti laimensi tuotetta siinä sivussa!)




Vahvasti epäilen, että ei taida Suomen lähetystö harrastaa vastaavaa hyväntekeväisyyttä, mutta korjatkaa ihmeessä, jos olen väärässä. Finlandiaa en niinkään himoitse, mutta olisihan se kiva jos voisi syötäviä herkkuja saada kuljetettua ilman postin harjoittamaa ylihinnoittelua. Taitaapi kuitenkin jäädä haaveeksi.

Jos puolet viikonlopusta kului juhlien, niin loppuaika onkin sitten mennyt toipuessa. Huomaan tulleeni vanhaksi, kun aamuun asti juhlimisesta saa maksaa koko seuraavan päivän kestävällä kärsimyksellä. Jep, kaukana ovat ne opiskelun alkuajat, kun parit-kolmet pirskeet kuuluivat jokaiseen viikkoon.

Tänään pitäisi loppujen Italian kuvien ilmestyä koneelle, toivottavasti huomenissa ehdin laitamaan niitä tännekin…Nyt todella pienelle happihyppelylle ja sitten valmiiksi katettuun pöytään herkuttelemaan…Chéri hoitaa meillä kaikki hyvät pihviruuat, joten tänään on minun vuoroni vain olla ja nauttia hemmottelusta. Sopii paremmin kuin hyvin. :)

À demain!

torstai 13. marraskuuta 2008

Turistin Milano

Niin kuin jo aiemmin tuli sanottua, kaupunkina Milano oli verraten pieni, mutta kuitenkin paljon viihtyisämpi kuin kuvittelin. Keskustassa sijaitseva goottilainen katedraali, Duomo, oli todella kaunis, sitä olisi voinut katsella vaikka kuinka pitkään. Yksityiskohtien määrä on kerrassaan huikea ja muutenkin suuri vaaleasävyinen kirkko näyttää vaikuttavalta sekä sinistä taivasta että yön pimeyttä vasten.




Samaiselta aukiolta (Piazza del Duomo) löytyy myös monista kuvista löytyvä lasikattoinen kauppakeskus Galleria Vittorio Emanuele II. Paikalta lähtee myös ostoskatuja useampaan suuntaan, hintaluokat vaihtelevat reilusti, kävellen löytänee helposti suosikkinsa. Suhteellisen edullisia ostoskatuja ovat Via Dante (kävelykatu), Corso Buenos Aires ja Via Torino. Kalliimmat merkkiliiikkeet puolestaan sijaitsevat Via Monte Napoleonilla. Itsellä shoppailu jäi todella vähille, johtuen lähinnä siitä ettei Pariisista löytymättömiä liikkeitä tai tuotteita juuri näköpiiriin osunut. Suomen tarjontaan verrattuna asia on luonnollisesti toinen.



Kaunista arkkitehtuuria ja yllättäviä rakennuksia löytyy toki aukion ulkopuoleltakin, mutta ei kuitenkaan kovin kaukaa. Jos tykkää kävellä ympäriinsä niin keskusaukiolta voi vaikka suunnata läheiselle museona toimivalle 1300-luvulta peräisin olevalle linnoitukselle, Castello Sforzescolle, jonka jälkeen alkaakin mukava, suurehko puisto. Kävelimme sillä suunnalla ainoastaan illan hämärissä ja yön pimeydessä, joten kuvista ei ikävä kyllä saa mitään tolkkua.

Milanon julkinen liikenne vaikutti kaupungin kokoon nähden melko kattavalta, metro oli todella selkeä ja oranssit raitiovaunut liikkuivat kaduilla tiheään tahtiin. Hyppäsinkin huvikseni yhteen vaunuun parin pysäkin pituiselle kokeilupyrähdykselle, kun Pariisissa ei moista menopeliä oikein tapaa. :) En tiedä taksien kilomeritaksoja, mutta suhteellisen edulliselta sekin kyyti ainakin Suomen hintoihin verrattuna vaikutti.









Ystävämme asusti suuressa arviolta 60 neliön "yksiössä" Milanon ulkopuolella sijaitsevassa kylässä. En tiedä, millaisia Italian asunnot yleensä ovat, mutta kyseinen yksilö hurmasi ainakin minut. Valkoiset kalkkiseinät, tumma puu ja avara tila näyttävät niin hyvältä yhdessä. Kämppä oli lisäksi talon ylimmässä kerroksessa ja asunnossa oli neljä suurta kattoikkunaa. Jopa suihkun yläpuolella oli yksi kattoikkuna! Oli kyllä aika veikeä olo peseytyä siinä auringon paisteessa kirkkaan sinisen taivaan alla. :)


Kaupunki oli muutenkin viihtyisän oloinen ja luonnollisesti mukavan erilainen Milanoon verrattuna. Kauniiden talojen värit vaihtelivat tiheään, mutta kokonaiskuva säilyi kuitenkin yhtenäisenä. Keskustan pienet liikkeet, kahvilat ja jäätelöpuodit houkuttelivat sympaattisuudellaan sisälleen ja aamun torilla kävi vilkas kuhina paikallisten tehdessä ruoka- ja vaateostoksia. Tuonne voisi hyvin suunnata toisenkin kerran...