Treffailua

Eilen tuli vietettyä iltaa perinteisin treffailumenoin, leffan ja ulkona syömisen merkeissä siis. Jälkimmäinen menikin aika myöhäiseksi, mutta hyvää italialaista kannatti odottaa. Alkupalana toimi lautasellinen houkuttelevia antipastoja; leikkeleitä, juustoja, marinoituja kasviksia, pääruokana gorgonzola-pastaa ja loppuun suklaafondant vaniljajäätelöllä. Onneksi oli nälkä. :)

Leffa ei myöskään jäänyt herkkujen varjoon, Slumdog Millionaire on ehdottomasti katsomisen arvoinen. Todennäköisesti useammankin kerran. Suuresti suosittelen siis.



Muutamaa leffateatteria lukuunottamatta Ranskassa ei tietääkseni istumapaikkoja saa valita, vaan jokainen istuu sinne mistä vapaan penkin löytää. Jonottaessamme ovien aukaisua valtavan ihmislauman takana, nousi mieleen pieni huoli paikan saamisesta. Vartin odottelun ja sisäänryntäyksen jälkeen kuitenkin selvisi, että meidät oli ohjattu väärän salin jonoon. Uuden salin ja ihmismassan metsästämiseen oli tuon mokan jälkeen 7 minuuttia ennen elokuvan alkua. Paikalle löydettyämme ihmetys kasvoi entisestään, ovella odotteli lisäksemme tasan 2 ihmistä. Paikan pääsi siis valitsemaan hyvinkin vapaasti..:) Sali oli kuitenkin täyteen myyty, joten nähtävästi ja todistetusti KAIKKI ranskikset saapuvat paikalle keskimäärin viisi sekuntia ennen elokuvan alkua tai 5 minuuttia sen jälkeen...

En tiedä, mikä on meno muualla Ranskassa, mutta luojan kiitos ainakin Pariisissa saa leffansa sentään katsoa OV:na, dubbaus kun pilaa yleensä hyvänkin leffan.

Mukavaa viikonloppua ja hyvää ystävänpäivää kaikille! :)

Kuulumisia

Viikot kuluu entistä nopeammin, päivistä nyt puhumattakaan. Töiden jälkeen on yleensä mielessä vain oma sänky, mutta muutaman lounastunnin olen onnistunut hyödyntämään työkaverin kanssa viimeisissä aleissa shoppaillen. (Kun kauniista ja laadukkaista kengistä saa 70% alennusta, itsehillintä ilmeisesti muuttuu olemattomaksi.)

Ranskalaisten lounastunti –käsite on niitä harvoja asioita, jotka paikallisessa työrytmissä oikeasti miellyttävät. Tunti tai pari hyvästä ruuasta tai lähikauppojen tarjonnasta nauttien katkaisee päivän mukavasti. Tai ehkä kyse ei ole niinkään ajasta vaan asenteesta; lounaasta nautitaan rauhassa, meni siihen sitten jonain päivänä 40 minuuttia tai pari tuntia. Sen sijaan kerran viikossa suhteellisen reilujen viiniannosten nauttiminen lounaan yhteydessä tuntuu edelleen hieman hämmentävältä. Mutta maassa maan tavalla. :) Onneksi tapa ei ainakaan omassa työpaikassa silti kuulu jokaiseen päivään.

Ja jos jotain hyvää (liian) pitkistä työpäivistä haluaa löytää, niin ainakin viikonloput todella tuntuvat viikonlopuilta. Kotona töitä tehdessä ja opiskellessa viikonloput olivat toki mukavia, mutta ensimmäistä kertaa elämässä nautin hymyssä suin jokaisesta perjantaista. Ja mukava työ takaa sen, että sunnuntaina ei silti iske ahdistus lähenevästä maanantaista ja uudesta viikosta. Päinvastoin. :)

Nyt harrastamaan sunnuntai-leipomista, uudelleen kokeilussa nämä browniet, joihin lisätään vielä oman maun mukaan erilaisia suklaapaloja lisämakua tuomaan…Ja kaverina tietysti sopivasti sulanutta vaniljajäätelöä. Nam.

(Lienee sanomatta selvää, että kaloreista ei puhuta viikonloppuisin)

Hengissä

Viikko on hurahtanut nopeammin kuin aikoihin. Uusi työ vaikuttaa olevan kaikkea sitä mitä toivoinkin: jokainen päivä on erilainen, sovellan käytännössä opiskelemiani asioita ja opin joka päivä uutta. Aika kuluu siivillä, mutta todellisuudessa työpäivä ovat pitkiä ja myös suhteellisen raskaita.

Kun työpäivän pituus on vähintään 10 tuntia ja siihen lisätään pari tuntia työmatkoja, vapaa-aikaa työltä ja nukkumiselta jää 2-3 tuntia/ päivä. Kyseisestä syystä bloggailuni vähenee nyt huomattavasti, sillä nuo pari hassua tuntia tulee varmasti yleensä vietettyä läheisten kanssa koneella istumisen sijaan. Viikonloppuisin koitan kuitenkin jatkaa kirjoittelua ja tietysty käydä aina kurkkimassa suosikkieni viikon päivitykset.:)

Nyt täytyy kuitenkin siirtyä kaivelemaan raclette-masiina kaapin perältä, pari ystävää tulee vielä tänään nauttimaan kyseisestä terveysruuasta kanssamme. Huomenna suuntana les soldes, todennäköisesti muutaman tuhannen muun shoppaajan kanssa.

Shopping with the second hand

Pariisin vilkkaat, tunnelmalliset katukirppikset ovat voittaneet sydämeni, mutta päivittäin auki pysyviä kirppiksiä on silti kuluneiden kuukausien aikana tullut ikävä. Jos joku tietää oikeasti hyvän säännöllisesti auki olevan kirppiksen Pariisista, informoikoon ihmeessä minuakin. (varastettu tai kiinasta tuotu muoviroina ei varsinaisesti kuulu suosikkeihin, joten tunnetuimmat kirppikset ovat omien kokemusten mukaan heti pois laskuista)

Edellä mainistusta syystä johtuen Suomen vierailluilla on aina pakko päästä kiertelemään tutut paikat -ja mielellään jokunen uusikin tuttavuus. Lienikö syynä vauhdilla lähestyvä joulu, mutta kovin monia hyviä löytöjä ei yrityksistä huolimatta haaviin osunut. Ehkä ihan hyvä niin, tavaraa on pienoissessa asunnossammr jo yli säilytysmahdollisuuksien. Pari edullista ostosta on sentään tarttui päivien kuluessa mukaan.



Lämmin, hillitty, kauniin harmaa kaulahuivi strassikoristein lähti mukaan 0,5 eurolla.




Pohjista päätellen täysin käyttämättömät kotimaiset nahkaa ja kiiltonahkaa yhdistelevät kengät kustansivat 2 euroa.




Aaltosen mustat nahkasaappaat uskomattoman hyvässä kunnossa. Koroilla väsytetyt jalat kiittävät pelkästä ajatuksesta. Hintaa järkevillä kengillä taisi olla 3 euroa.



Vaalean harmaa kotimainen nahkalaukku muistuttaa kovasti pitkään käytössäni olleita mustia tovereitaan. Kunto on uudenveroinen, mutta positiivisin yllätys laukussa oli sen hinta; 0 euroa. Todellakin 0 euroa - "ota tästä ilmaiseksi". Kyllä, kiitos! :)

Year 2008

Kulunut vuosi on hurahtanut taas vauhdilla ohi. Välillä tuntuu, ettei vuoden aikana ehtinyt juuri mitään tehdä. Kuvien läpikäynti palautti mieleen kuitenkin lukuisia ihania muistoja menneiltä kuukausilta.

Päätös jatkaa elämää Pariisissa. Keväällä ja loppuvuodesta päässä risteili pelko, että joutuisin olosuhteiden pakosta palaamaan pitkäaikaisesti Suomeen. Tuskanhiki nousee otsalle, kun mietinkin sitä tunnetta. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Luulenpa, että kotiinpaluusta tulee selvästi kivuttomampi, kun se (joskus sitten) tapahtuu aidosta halusta.

Koti. Muutto Pariisin keskustasta Pariisin reunalle. Metro kulkee vielä uuteenkin osoitteeseen, mutta talot ovat puolta matalampia ja tilaa hengittää kymmenkertaisesti. Voin nähdä sinisen taivaan ja kävellä turvalisin mielin metsikössä ja kauniissa puistoissa. Ei koskaan takaisin turistien kansoittamaan keskipisteeseen.

Ystävät. Uusia tuttavuuksia on tullut solmittua kuluneen vuoden aikana lukuisia. Osa läheisistä on siirtynyt kokemusten ja haasteiden perässä muille maille, mutta pitävät silti paikkansa sydämessä. Myös vanhojen ystävien ja läheisten tapaamiset ja vierailut luonani kuuluvat ehdottomasti vuoden kohokohtiin. Lähipiiriin syntyi myös uusi pieni prinsessa, jonka hurmaavasta seurasta ei voi koskaan saada tarpeekseen. Uusia jälleennäkemisiä suunnitellessa ja odotellessa! :)

Matkat. Vuoden aikana tuli lomailtua Suomessa kolmesti, joista jokainen oli mieleenpainuva ja tärkeä. Perheen kanssa vietettyjä hetkiä ei korvaisi mikään.

Lisäksi nenät suunnattiin kuluneiden kuukausien aikana muutaman kerran Länsi-Ranskan rannikolle, Latviaan, Brysseliin, Italiaan (joista kaikissa asuu väli- tai kokoaikaisesti tuttuja) Onnistuneita reissuja kaikki, uudet matkasuunnitelmat pyörivät jo mielessä kiivaasti.

Siinä taisi olla vuosi kaikessa lyhykäisyydessään. Ensi vuonna odottaakin siirtyminen työelämään ja monta muutakin mukavaa asiaa on jo vireillä. Toivottavasti mukaan mahtuu myös pari ennalta arvaamatonta yllätystä.

Nyt valmistautumaan vuoden vaihteeseen palaillaan ensi vuoden puolella.

OIKEIN MUKAVAA UUTTA VUOTTA KAIKILLE! :)

Back in Paris

Ihana, ihana loma Suomessa läheisten ympäröimänä on nyt ohi ja paluu arkeen kolkuttelee ovella. Lähteminen on aina vaikeaa, vaikka aina etäisyyteen nopeasti taas tottuukin. Huonoin puoli ulkomailla asuessa onkin ehdottomasti rakkaiden ihmisten sijoittuminen eri maihin. Lentokentällä alkaa edelleenkin aina väkisin alahuuli väpättämään ja silmät kostumaan. Onneksi on kuitenkin mieli täynnä kauniita hetkiä ja sydän pullollaan läheisistä imettyä lämpöä.

En muutoin ole mikään perinteiden vankkumattomin kannattaja, mutta joulun suhteen asia on juurikin päinvastoin. Voin hyvin elää ilman valkeita kinoksia, mutta tietyt perinteet läheisten kanssa kuuluvat ehdottomasti jokaiseen jouluun. Joulusauna, lukuisat herkut, yhdessä oleilu ja pelailu kuuluivat tähänkin jouluun ja toivottavasti vielä lukuisiin tuleviinkin. Tällä hetkellä on vaikea kuvitella, että viettäisin joulun ulkomailla, mutta todennäköisesti tulevaisuudessa sekin vielä tulee eteen. Chéri tarjoutui tänä vuonna viettämään joulun vanhmpieni luona, joten tulevana viikonloppuna vietämmekin vielä myöhäisjoulua hänen sukulaistensa kanssa. :) Uusivuosikin juhlineen ja päivällisineen ehtii vielä tähän väliin, joten sinänsä ihan mukava laskeutuminen arkeen tiedossa.

Toivottavasti muillakin oli onnistunut ja rauhaisa joulu! :)

Tilitystä

Johan kuluukin aika huomaamatta ohitse. Näin kai siinä käy, kun pitää aina puolen vuoden asiat hoitaa ja läheisten kanssa viettää aikaa kuluneiden kuukausien edestä yhden pienen loman aikana.

On kyllä ollut hassu huomata, miten tottunut sitä jo onkin uusiin tapoihinsa. Enpä taida edes uskaltaa ajatella, millaista on/olisi palata Suomeen vaikkapa kymmenen ulkomailla vietetyn vuoden jälkeen. Vaikka kai sitä taas tottuisi tähänkin menoon. Eri asia sitten haluaako sitä ihan kaikkiin piirteisiin ja tapoihin itseään uudestaan totuttaa.

Jo CDG kentällä Suomen konetta odotellessa tuli ensimmäiset muistutukset enemmän ja vähemmän rakkaista kansallispiirteistä. Konetta odoteltiin erillisessä aulassa, paikalla oletettavasti lähinnä vain suomalaisia. Ensin iski hämmennys, jokin tässä kuvassa on pielessä. Muutama perhe, toistakymmentä pariskuntaa ja kourallinen yksin matkustavia. Ja puolen tunnin täydellinen hiljaisuus. :) Kaiken hälyn ja hölinän jälkeen tämä tuntui kyllä mukavalle, hassun kaukaisesti kodikkaalle.

Jonottaessani käsimatkatavaroiden kontrolliin tuli kyllä toditetuksi toinen vähemmän miellyttävä tottumus. Oman vuoroni lähestyessä aloin ottamaan läppäriä laukusta ja huivia kaulasta. Edessäni oleva nainen vielä laitteli omia tavaroitaan joten rauhallisesti siirryin linjalla eteenpäin. Ilmeisesti jollakulla muulla oli tuhoton kiire odottamaan, sillä yhtäkkiä kolmen ihmiseen takaa jonosta 35-40 -vuotias mies päätti kiilata eteeni omine tavaroineen. Ilmeisesti häntä ahdisti se puolen metrin lovi pöydällä joka jäi omieni ja edessäni olevan naisen laatikon väliin. Ei voinut kuin suu auki ihmetellä herran touhuja, luonnollisesti hämmästynyt ilmeenikään ei saanut vastakaikua, pahoitteluista nyt puhumattakaan. Samaa konetta olimme kaikki menossa odottamaan, joten teki kyllä vahvasti mieli vihjaista, ettei herra ole yhtään sen aikaisemmin Suomessa vaikka kuinka törkeästi jonossa etuilisi.

Pidän Suomesta ja suomalaisista monessa mielessä, joskus ulkomailla taitaa pieni kansallisylpeyskin nostaa tietyissä tilanteissa päätään. Aika kultaa muistot (vai miten se meni), sillä monesti Suomeen saapuessa huomaa saavansa saavillisen loskaa niskaansa jo ennen kotiovelle pääsyä. Ja ei, en puhu vain säästä.

Ranskalaisten kohteliaisuuteen tottuneena, kiitoksen, anteeksi pyynnön ja olehyvän totaalinen puuttuminen, (yleisestä huomaavaisuudesta kuten ovien auki pitämisestä nyt puhumattakaan!) saa ensimmäisenä liikenteessä kaikki karvat pystyyn. Totta kai suomalaisistakin löytyy yksilöitä, joiden sanavarastoon moiset pikkusanat kuuluvat. Ei vaan ole tullut vielä yhtään yksilöä viikon aikana vastaan. Millähän sitä selviää liikenteessä joulun ollessa päivääkään lähempänä?

Joskus muistan lukeneeni mielipiteestä, jossa ranskalaisten ystävällisyys ja kohteliaisuus nähtiin teennäisenä teeskentelynä. Itse en ole samoilla linjoilla, mutta sanottakoon kuitenkin, että kyllä se ruutinillakin tuleva kiitos ja anteeksi tekee ihmeitä ilmapiirille. Ja kannatan myös muun muassa oven auki pitämistä seuraaville, täysin motiiveistakin välittämättä.

Mutta nyt nauttimaan niistä hyvistä puolista; läheisten seurasta, hillitystä hiljaisuudesta ja tunnelmallisesta hämärästä. Mukavaa joulunodotusta kaikille! :)