Au revoir!

Johan on taas viikko hujahtanut nopeasti. Hetken päähänpistosta päätettiin katsella eilen Indiana Jones and the Kingdom of the Crystal Skull. Voin suositella leffaa ainoastaan unettomuudesta kärsiville. Nukahdettiin molemmat varmaan puolen tunnin jälkeen. Sitten herättiin ja aloitettiin keskeltä uudelleen. Ei varmaan mennyt kuin vartti, niin nukahdettiin taas kesken. Enkä ollut edes väsynyt. Loppu saa nyt minun puolesta jäädä selvittämättä, kolmatta kertaa en noin tylsää leffaa ala katsomaan.:) Vaikka itse asiassa olisi kyllä eilen pitänyt jatkaa leffan pyörittämistä, sillä koneen sammuttamisen jälkeen ei sitten enää uni tullutkaan…

Tänään olisi suunnitelmissa käydä chérin kanssa syömässä ja sen jälkeen olisi tiedossa yhden ystävän läksiäiset. Tyyppi on lähdössä vuodeksi Amsterdamiin, joten keväällä varmaan tulee piipahdettua sielläkin. Kavereiden lähteminen ei tietysti koskaan ole mukavaa, vaikka on kai siinäkin puolensa. Ennen kaikkea sitä on tietysti iloinen ystävien innosta ja tulevista uusista kokemuksista. Ja toisaalta saahan siinä samalla loistavan syyn lähteä itsekin reissuun.:) Mikä voikaan olla parempi syy uuden kaupungin tutkimiseen, kuin paikan päällä odottava ystävä?

En tiedä onko kyseessä vain kaveripiirini ilmiö, mutta yhä useampi ja useampi tuntuu elävän osan elämästään poissa kotimaastaan. Nyt kun asiaa ajattelen, niin ainoastaan muutama ystävistäni ei ole missään vaiheessa elämäänsä asunut ulkomailla. Vaihto-opiskelu lienee jo melko tavallista, mutta myös opiskelujen jälkeinen elämä, työskentely tai muuten pysyvä elo muilla mailla tuntuu yleistyneen huomattavasti. Esimerkiksi chérin tiiviimmästä kaveriporukasta työskentelee tällä hetkellä puolet Ranskan ulkopuolella. Yksi Milanossa, yksi Lontoossa, yksi Afrikassa (heh, en muista maata saati kaupunkia) ja ensi viikolla vielä yksi siis Amsterdamissa. Lähimmät täkäläiset ystäväni ovat puolestaan kaikki kotoisin muualta kuin Ranskasta, joten ulkomailla työskentelevien prosenttiosuus omassa tuttavapiirissä nousee kyllä huikeaksi…

Nyt iltaan valmistautumaan, niin voidaan olla taas ainoina ajoissa.

Mukavaa viikonloppua kaikille! :)

Paljon parempi päivä

Eilinen suunnitelma osoittautui oikein toimivaksi, kynttilän valossa nautittu pizza ja punaviini kohensi mielialaa kummasti. Jos muuten joku osaa suositella pikkupulloissa myytäviä viinejä, niin kaikki ehdotukset ja mielipiteet otetaan aidolla ilolla ja kiitollisuudella vastaan. Tuntuu nimittäin suurelta haaskaukselta ostaa se 0,75 l, juoda siitä o,2 l ja kaataa lopulta se huonoksi mennyt 0,5 l pois. (Myös hyvät ja huonot ideat lopun jatkokäytölle tervetulleita) Harmittaa tällainen tuhlaus, mutta 0,75 nauttiminen ruuan seurana ei taida myöskään olla se päivän paras ajatus.:D

Käytin pizzan pohjaan tätä Pastanjauhajilta löytynyttä reseptiä, oman ohjeen ollessa karkuteillä. Ilmeisesti eilen oli vaikea muistaa tämä maaginen yhdistelmä vesi + jauhot + hiiva + öljy ilman ohjetta. Sovelsin tosin Jauhajien ohjetta hieman omaan makuuni, eli käytin taikinaan muutamia erilaisia jauhoja ja heitin sekaan ainakin oreganoa ja valkosipulia. Täytteenä tällä kertaa tomaattikastikkeen päällä jauhelihaa, sipulia, tomaattia, chorizoa, oliiveja ja ananasta. Pohjasta tuli ohjeella oikein rapea ja tuolla määrällä itselle mieluisia täytteitä ei kokonaisuus voi epäonnistua. :P

Kaiken lisäksi chéri yllätti tuomalla piristykseksi suurinta herkkuani, lajitelman Comptoir du Cacaon suklaita. Kyllähän minulle kaikki suklaa maistuu, mutta näiden veroista ei toistaiseksi ole vielä tullut vastaan. Varsinkin lajitelmat yksi ovat maanpäällinen suklaataivas. Kyseessä on pieni yksityinen yritys Pariisin laidalta, nettisivuille pääsee tästä. Tuotteita voi heidän oman putiikkinsa lisäksi ostaa ainakin Le Bon Marchésta. (Voi olla myynnissä monessa muussakin paikassa, itse olen törmännyt BM:ssa.)

*****

Tänään ruokakaupassa eräs herttainen vanha herra tuli kyselemään minulta neuvoa makeutusaineen valinnassa. Kuuntelin musiikkia, joten en ensimmäisellä kerralla kuullut kysymystä. Aksenttini lienee edelleen perin suomalainen, sillä pelkkä ”Pardon, Monsieur?” sai herran hämilleen. Seuraavaksi tulikin perinteinen: ”Anteeksi, ette olekaan Ranskalainen. Mistä te olette? Pohjoisesta?” Yleensä nämä kysymyksen lähinnä väsyttävät, enkä välitä aiheesta sen pidempää tuntemattomien kanssa keskustella. Pappa oli kuitenkin niin suloinen ja aidosti kiinnostuneen oloinen, että jäin vaihtamaan hänen kanssaan muutaman sanasen. Kannatti, tulin oikein itsekin hyvälle tuulelle herrasmiehen hyväntuulisuudesta.:)

Poistuessani kaupasta, pappa odotteli minua vielä ovella. Halusi kuulemma vain tulla kertomaan, kuinka mukava on, että Ranskaankin tulee ystävällisiä ja hymyileviä ulkomaalaisia. Voih, kuinka iloiseksi noista pienistä sanoista tulikaan.:) Toisen päivän pelastamiseen ei todellakaan kovin paljon vaadita, voisi itsekin harjoittaa moista toimintaa hieman useammin…

Maanantai + perjantai 13. = tiistai 28.10.2008

Eilen, toissapäivänä ja vähän vielä tänäänkin on ollut kevyttä väsymystä ilmassa. Liekö syynä syksy vai aamusta iltaan kotona työskentely, mutta normaalia alavireisissä tunnelmissa on menty. Olenkin pysynyt kaksi viimeistä päivää koneen kanssa sängyssä kirjoitellen, joten armoton niskakipu kuulunee lähitulevaisuuden seuraavin huoliin. Eilen aamupäivästä kävin kyllä hoitamassa yhtä asiaa. Parempi, jos olisin vain pysynyt koko päivän peiton alla. Eilen oli nimitäin niin huono päivä kun vaan olla voi. Ensin metro jumitteli, ja odotin normaalin 2 minuutin sijaan lähemmäs vartin. (voikohan sitä vielä joskus sopeutua Suomen bussien loputtomaan odotteluun...? ja vielä ulkona räntäsateessa?)

Metromatkan jälkeen suhailin jättiläisasemalla eksyneenä lähemmäs puolituntia, en vieläkään voi ymmärtää, miten se on mahdollista. (joku on varmasti siirtänyt yleensä käyttämääni uloskäyntiä, sillä viimeksi löysin tieni parissa minuutissa) Olin jo myöhästymässä tapaamisesta, joten viimeiset 10 minuuttia juoksin asemaa ympäri korkkarit kopisten. Juoksin, kunnes kaaduin rappusissa.

Yllätyksekseni vihdoin ehdin kuin ehdinkin oikeaan junaan juuri ovien sulkeutuessa. Linjan määränpää kuulosti hieman tuntemattomalta, mutta en ehtinyt asiaa ajattelemaan, vaan tunkeuduin sisään summereiden jo huutaessa sulkeutuvista ovista. En suosittele, ovat melko kovaa tekoa. Voitonriemukin katosi nopeasti, kun liikkeelle lähdettyä huomasin olevani matkalla väärään suuntaan. Niinpä tietysti.

Loppureissu menikin sitten yllättävän leppoisasti, hetken jo luulin onneni kääntyneen. Kotiin päästyäni huomasin kuitenkin jääkaapin oven jääneen koko aamupäiväksi auki. Maito- ja lihatuotteet ovat siis ainakin entisiä, muut pääsenevät ainakin kokeilukierrokselle. Ja tässä oli vasta aamupäivän kohellukset. Päivän aikana sain kuulla muun muassa koulun ja KELAn epäonnistuneesta tiedonkulusta, jonka vuoksi pitäisi nyt uudelleen selvitellä ja lähetellä suoritusotteita opinnoista. Loppuillan hämärissä tiputin sitten vielä chérin kotiteatteri-setin tärkeimmän osan lattialle. Ei liene tarpeen sanoa, että rikkihän se meni lopullisesti. Argh. Kai näitäkin päiviä vain pitää välillä olla. Ja tänään ei kyllä ainakaan voi olla enää huonompi päivä.:)

Olo ei taida murehtimalla kuin pahentua, joten täytynee varmaan marisemisen sijaan oikeasti tehdä asialle jotain. Ulkona ei ainakaan sada, joten ensimmäisenä listalla voisi olla happihyppely ruskanpunaisissa lehdissä. Vielä jos saa askeleensa kulkemaan kauppaan asti, niin voisi hankkia herkkuja illaksi…(varmaan pakko saada, kun puolet jääkaapin sisällöstä on pilaantunut:D) Pizza-aineet ja joku herkullinen jälkkäri voisivat hyvinkin muuttaa tämän viikon suunnan…Ei näillä keinoilla välttämättä masentavasta syysväsymyksestä eroon pääse, mutta kyllä niillä ainakin illan mittaisen tauon saa aikaan.

Edit: Kiitos kaikille ihanille bloggareille, joiden omat kirjoitukset ja kommentit ovat kyllä jo tämän viikon pelastaneet.:)

Tunnustus

Sain Ninnulta tälläisen tunnustuksen. Kaunis kiitos, piristi ihan oikeasti päivääni. Varsinkin nyt, kun en kiireiltäni ole ehtinyt liioiksi päivittelemään pieni piristys teki todella hyvää...Lämmin kiitos.:)

Maininnan eteenpäin jakamisen sääntöjä ovat:

1) Valitse viisi blogia, joita arvostat luovuuden, kuvituksen, mielenkiintoisen sisällön ja/tai blogosfääriin tehdyn panostuksen johdosta millä tahansa maailman kielellä.

2) Jokainen annettu palkinto on henkilökohtainen ja sitä annettaessa mainitaan blogin kirjoittajan nimi sekä linkitetään palkittavaan blogiin.

3) Palkinnonsaaja panee palkinnon logon blogiinsa.

4) Logo tulisi linkittää alkuperäispalkinnon osoitteeseen.
5) Palkinnonsaaja julkaisee säännöt omassa blogissaan.

Olen viime aikoina siirtynyt entistä enemmän seurailemaan muiden ulkosuomalaisten blogeja, joista jokainen ansaitsisi tunnustuksen mielenkiintoisesta sisällöstä. Yksi vanhimmista suosikeista sillä saralla lienee myöskin Pariisissa asustava Maurelita. Muuttaessani edellissyksynä Ranskaan tuli ahmittua kaikki tieto, mikä vähänkään liittyi Pariisissa elämiseen ja blogi tarjosi pienen kurkistureiän elämään Ranskassa. Uusia tuttavuuksia ovat muun muassa Provencen auringon alla, Kosminen kotinurkka, Tiramisua Milanossa ja Madrid meno & paluu, jotka kaikki ansaitsevat tunnustuksen.

Niinä päivinä, kun tuntuu että on täysin yksin kaukana kotoa, muiden ulkosuomalaisten elämästä lukeminen on varma tapa piristää itseään. On myös hauska huomata kuinka erilaisia tai samanlaisia kokemuksia ja ajatuksia samantyyppisessä tilanteessa elävillä on. Kiitos kaikille heille. :)

Lisäksi tunnustus kauniisti arkea kuvittavalle Kuvitellaanko, että ollaan postikortissa? -blogille. Kyseistä blogia lukiessa tulee myös jotenkin kotoinen olo, vaikka melkoisen erilaisessa elämäntilanteessa olenkin.

Täyttävä viikonloppu

Viikonloppu oli taas yhtä hulinaa, teki kyllä hyvää viikon ahertamisen päätteeksi. Lauantaina käytiin tyttöjen kanssa syömässä ja sitten lyöttäydyttiin miesten seuraan pelailemaan. Naisten kaksoisvoitto sai aikaan päätöksen, että ensi kerralla pelaillaan taas euroista.:)

Lauantaina lounastimme vaihteeksi chérin perheen luona pitkän kaavan mukaan. Alkupalana oli taivaallisia pesto-aurinkokuivattu tomaatti-ricotta -piirasia sekä verigreippi-avocado terriiniä jättikatkaravuilla. Pääruokana hyvän pihvin seurana oli gratin dauphinois sekä kesäkurpitsagratiinia. Gratin dauphinois on kyllä suositteltavan maukas ja epäterveellinen lisäke kaikelle (punaiselle) lihalle.:) Resepti lienee samantyyppinen kuin valkosipulikermaperunoille juustokuorrutuksella. Mausteena on suolan ja pippurin lisäksi yksi valkosipulin kynsi, mahdollisesti salottisipuli ja muskottipähkinää.

Juustojen jälkeen jälkkärinä meni vielä suklaakakkua ja anascarpaccioa jäätelöllä. Tällä kertaa päätimme yöpyä chérin vanhempien luona, joten sulatteluun oli kerrankin riittävästi aikaa. Hienoiseksi järkytykseksi kolmisen tuntia ruokamaratoonin jälkeen syötiin kyllä vielä neljän ruokalajin illallinen. Huh. Ja chérin mielestä Suomessa syödään paljon... Onneksi oli mekko päällä, niin ei alkanut vyötärö puristamaan.:)

Niin paljon kun näistä sukulounaista pidänkin, niin yksi jännityksen aihe niihin aina liittyy. Oma puhuttu ranskani on edelleen melkoisen heikoilla, varsinkin stressaavissa tilanteissa alkaa kielipäässä lyömään valitettavan usein tyhjää. Ja jos jostain syystä pöytään tulee hiljainen hetki, niin aina joku päättää käyttää tilanteen hyväkseen ja kysyä minulta jotain Suomesta...Aiheet vaihtelevat ulkopolitiikasta ja lainojen korkotason kehityksestä aina mummojen yksinkertaisiin mutta hyvinkin epäselviin ”Onko teillä tällaisia puita?” -kysymyksiin. Nykyisin sentään ymmärrän kaikki kysymykset, mutta vastaukset pysyvät vielä melko suppeina. Tosin nämä ”onko teillä näitä ”tällaisia” puita Suomessa?” tyyppiset kompakysymykset jättänevät hiljaiseksi vielä pitkään...

Valmis viikonloppuun

Nyt on ollut muutama päivä niin kiirettä, etten ole millään koneelle ehtinyt. Tai siis koneella olen kyllä ollut pari päivää aamukahdeksasta ilta yhteentoista, mutta ainoastaan hommia tehden. Muutamaa blogia olen silmäillyt teetä juodessa, mutta kaikesta muuta elämästä onkin tullut karsittua täysin. En suosittele kenellekään yhdistelmää rasittavaa aivotyötä 15 tuntia/päivä + liian lyhyet yöunet työstä unelmoiden…Yhteen asentoon jumittuneiden niskojen lisäksi bonuksena tulee keskittymis- ja normaalin ajattelukyvyn yllättävän nopea katoaminen. Eilen tuli epähuomiossa muun muassa heitettyä muroja pannulle kanoja paistaessani…Täysi katkos siis, en ollut oikeasti tekemässä kanoille suklaamysli-kastiketta.

Saan kyllä itseäni syyttää, sillä tein hommia tähän tahtiin täysin omasta käskystäni. Olen jääräpää. Ja jos päätän saada jotain valmiiksi kolmessa päivässä, niin sehän valmistuu kolmessa päivässä. (Sillä, että tiedän homman vaativan reilun viikon täyden työskentelyn, ei siinä vaiheessa ole mitään merkitystä…) Jäärästä päästä ja niin edelleen.

No, nyt se on ohi ja voin taas palata normaaliin työskentelyrytmiin. Onneksi ensin on viikonloppu, tulee kyllä enemmän kuin tarpeeseen. Tänään on suunnitelmissa lähteä tyttöjen kanssa ensin ulos syömään ja viettää sitten loppuilta kavereiden kanssa pelaillen. Edelliset voittorahat ovat edelleen tuhlaamatta, joten voisi huomenna ruokaostosten lomassa katsoa, josko löytäisi jotain kivaa tai hyvää itselleen palkinnoksi. Yleensä laitan kaikki ylimääräiset rahat säästöön (joita ei paljon opintotuesta tosin kerry :D), mutta nyt voisi pieni itsensä hemmottelu olla paikallaan. Aivot on jo lomalla ja ilmeisesti omatunto haluaa liittyä seuraan.

Mutta nyt kuumaan vaahtokylpyyn ja sitten rentoutuneena iltaan valmistautumaan. Mukavaa viikonloppua! :)

*****

Elien kävin pikaisesti ulkona tuulettamassa ylikuumentunutta päätä. Uskomatonta, mutta totta; alla olevat kuvat on otettu samaan aikaan lähes samasta paikasta. Välissä kulkee ainoastaan isohko tie. Pakko miettiä, että mitähän muuta...

Not the best photographer

No niin, vihdoinkin sain kamerani kotiin asti. Ikävä kyllä kaikissa kuvissa on iloisia naamoja joka puolella, joten en nyt niitä tänne oikein viitsikään laittaa. Hyvä, että hauskapito kuitenkin välittyi kuviin asti, ja mieluummin sitä ystäviään katselee, kuin juhlia ilman juhlijoita. Ehkä lienee kaikille parempi, että kuvat saksalais-cowboysta ja hennoista ranskalaismiehistä (ei onneksi omastani:)) joraamassa sydämensä kyllyydestä vaaaaanhojen hittien tahdissa pysyvät vain lähipiirin mielessä...

Päällä oli muiden juhlijoiden tavoin mustaa. Totuuden nimissä yksi tytöistä oli kyllä yhdistänyt kevyesti tummanruskeaa muuten kokomustaan asuunsa, mutta You get my point. Vyö näyttäisi epäilemättä paremmalta vyötäröllä, mutta koska helma oli jo lyhyt en halunnut alkaa joka mutkaakin korostamaan. Pötkyläksi pukeutuneena voi myös surutta nauttia kaikesta tarjoilusta ilman epämukavaa tunnetta turpoamiesta.:) Salama hieman innostui tuosta vyöstä, oikeasti se on vain himmeästi hohtava ja luonnonvalkoinen.

*****

Sunnuntaina raahauduttiin ulkoilemaan loputtomasta väsymyksestä huolimatta. Onneksi, sillä tänään on vähän sadetta ja tuulta ilmassa, joten näkymät eivät ole enää yhtä hurmaavat. Ensi syksyä odotellessa.

Täytyy varmaan tänään viedä chéri ulos syömään tai keksiä jotain muuta mukavaa. Toinen odotteli minua la-su yönä toista tuntia viimassa ja vilussa bussipysäkillä, koska tietää, että en tykkää kävellä yöllä yksistäni...Niin, ja koska tein hienoisia virhearvioita saapumisajastani...hmm...melko lukuisia sellaisia.:$

Happy Birthday...night

Eilen vietettiin todella hyvän ystäväni syntymäpäiviä. Itsellä on täällä kaksi oikeasti läheistä tyttöstä ystävinä, joiden kanssa ei voi olla kuin hauskaa. Bileet järjestettiin ranskalaisen ystävämme luona, joka asustaa yksin luvattoman suurta kattohuoneistoa Montparnassella. Hurmaava keittiö, kahden kerroksen korkuinen olohuone, ja kattoikkunasta tuikkiva syystaivas…Ei hullumpi paikka kemujen järjestämiseen.:)

Paikalla oli Ranskan lisäksi edustettuna Italia, Itävalta, Saksa, Belgia, Latvia, Puola ja tietysti Suomi. Tällaisessa porukassa ei mielekäs ja kiinnostava jutun aihe lopu varmasti koskaan. Mielenkiintoisten tarinoiden lisäksi monikulttuurisuus näkyi tarjoilussa; italialaiset esimerkiksi toivat mukanaan taivaallisen hyvää tiramisua. Täytyy sanoa, että ei vedä hyväkään ravintola-annos vertoja heidän tekeleelleen. Nam.

Niin kuin aina, hauskanpidossa aika kului luvattoman nopeasti. Viimeiset Pariisin metrot lopettavat liikenteen klo 2.00 (MIKSI?!), jonka jälkeen matkustus tapahtui yöbusseilla. Jos mahdollista, lähden kotiin aina viimeisillä metroilla, sillä ruuhka ja kuumuus yöbusseissa ovat jotain ennennäkemätöntä. Luonnollisesti takseja ei siihen aikaan todellakaan ole liioiksi tarjolla. Itse olin tälläkin kertaa suunnitellut kotiinpaluuta puoliltaöin, joten bussireiteistä ei ollut mitään tietoa.

Hauskanpidosta hurmaantuneena (ja ehkä ihan pikkuriikkisen maailman parhaasta boolista, hunajaviinistä ja samppanjasta humaltuneena) en kirjoittanut busseja paperille ylös lähtiessäni kotia kohti. "Kyllähän sitä yhden numeron ja pysäkin sijainnin muistaa." Kuten olettaa saattaa, eihän niitä suuntia ja numeroita muista pirukaan puolentunnin jälkeen…yllättäen alkaa kaikki numerot ja katujen nimet näyttämään tutulta.

Onneksi huomasin yhden tyttösen olevan samassa tilanteessa ja lopulta selvis, että suuntakin oli sama. Châtlella kun ei ole suositeltavaa hengailla yksin eksyneen näköisenä naisena aamuyöstä...Ensiksi harkitsimme pyöräilyä, mutta päädyimme kuitenkin metsästämään oikeaa bussia. (ainakin yksi fiksu päätös tuli siis tehtyä) Châtelen kulmilla tulikin sitten seilattua ainakin tunnin verran, kunnes vihdoin pääsin oikeaan bussiin…ja ihan lopulta myös oikeaan suuntaan. Huokaus. No, toivotaan että edes opin tästä jotain.:)

Kuvaa viikonlopusta heti kun kamerani palautuu kotiin, toivottavasti vielä tänään.

Perjantain puroja ja makeja

Eilen tuli käytyä päiväseltään pienellä kävelyllä. Kaikkea sitä löytää, kun lähtee ennakkoluulottomasti uusille poluille. Tuijottelin näkyä kuunellen veden ja tuulen ääniä varmaan vartin. Joskus onnellisenkin on hyvä unohtaa aika ja paikka.

*****

Illalla alkoi tekemään niin paljon mieli makeja, että oli pakko lähteä metsästämään japanilaista. Ollaan muutettu pari kuukautta sitten uuteen paikkaan, joten lähistön ravintolat ovat vielä kokeilukierroksella. Yksi oikein hyvä thai-ravintola on jo löytynyt, jossa tuleekin käytyä keskimäärin kerran viikossa. Ensimmäinen kokeilemamme sushi-paikka sen sijan oli keskinkertainen, joten haluisin kokeilla nyt jotain toista paikkaa. Kannatti, uusi suosikki löydetty!:) Paikka oli todella pieni, palvelu ystävällistä, ruoka hyvää ja annokset selvästi itse alusta asti tehtyjä. (aina näin ei ole, minkä kyllä nopeasti yleensä sekä näkee että maistaa...)

Rentoon paikkaan rento asu. Syömään lähdettäessä vaatteen täytyy olla ennen kaikkea mukava (ts.vatsasta tarpeen tullen venyvä) ja lämpötilan mukaan säädeltävissä ettei herkuttelu häiriinny.

Edellinen sushi-suosikki löytyi Le Bon Marché'n (6. arrondissement) kulmalta ystävän suosituksesta, mutta nyt sinne on vähän turhan pitkä matka...Paikkana sekin on ihan perus japanilainen, mutta ruoka ja palvelu hintaan nähden toimivat keskimääräistä paljon paremmin. Täydellinen arkipäivien herkutteluun.:)

Poker Fever

Eilen tuli yhtäkkiä sellainen fiilis, että vois tehdä muutakin kuin nysvätä chérin kanssa kahdestaan leffoja katsellen. Ilmeisesti kolme iltaa ilman ohjelmaa riitti edellisestä viikonlopusta toipumiseen.:) Päätettiin sitten äkkiseltään järjestää pienimuotoinen pokeri-ilta kavereiden kanssa. Mukava että ystävätkin ovat samanhenkisiä, kukaan ei sanonut sanaakaan seuraavan aamun aikaisesta herätyksestä vaan oli innolla mukana todella lyhyestä varoitusajasta huolimatta.

Tämä onkin yksi asia, josta erityisesti ranskiksissa pidän. Vaikka seuraavana aamuna kaikki olisivatkin menossa 8.00 töihin, niin ilta jatkuu usein vaivatta keskiyöhön. Suomessa yleinen ajastusmalli tuntuu olevan, että vain viikonloppuisin voi pitää hauskaa eikä viikolla töiden jälkeen yleensä olla valmiita tekemään mitään kummempia, sillä "huomennahan pitää mennä töihin". Kansantaloudelle tämä voi ehkä olla hyväksikin, mutta tuskin sosiaaliselle elämälle. (en tarkoita, että viikolla pitäisi lähteä baareihin kännissä riekkumaan:))

En todellakaan ole mikään pokerihai, pelasin ensimmäistä kertaa kuluneena kesänä. Pelinä on tietenkin Texas Holdem ja myönnettäköön, olen koukussa. Niin koukussa. Hauskinta peli on tietenkin hyvien ystävien kanssa, mutta mielestäni on mukava jos pelissä on mukana muutama tuntemattomampikin pelaajia (ts tuttuja, joiden ei ole nähnyt pelaavan aiemmin). Mikäs sen viihdyttävämpää, kuin hiljalleen päästä perille vastapelaajan tyylistä ja taktiikasta. Insinöörin ja ekonomistin yhdistelmä nauttii täysillä aivojumpan, todennäköisyyslaskennan ja eleiden tulkitsemisen kombinaatiosta.:)


Yleensä pelaamme vain huviksemme, ilman minkäänlaisia rahapanoksia. Eilen päätimme kuitenkin laittaa jakoon pienen rahasummankin, mikä luonnollisesti tuo erilaisen vireen peliin. Kenellekään voitto ei kuitenkaan ole tärkeintä, vaan kyse on puhtaasti hauskanpidosta. Jos palkintona on pienikin määrä euroja, niin "hällä väliä" asenne katoaa nopeasti, mikä puolestaan tekee pelistä entistä kiinnostavamman.

Mutta asiaan J'ai gagnée! Yehaa! Kokemattoman on luvattoman helppo käyttää harkittua epävarmuutta pelitakniikkana.;) Suunnitelmana on hassata rahat mustiin syys/talvisaappaisiin, joita kenkähylly on huutanut jo kuukausien ajan. Voiko nainen paremmin itseään palkita yllättävästä voitosta? (osa rahoista täytyy todennäköisesti kyllä laittaa omasta kukkarosta, sillä pelailimme pienillä panoksilla vain)

*****

Shokeerasin ystäviä ja paikallista lähisiwan kassaa pukeutumalla johonkin ihan muuhun kuin pikkumustaan. No, ainakin puoliksi johonkin muuhun. Hiljaa hyvä tulee, jos on tullakseen. Hame ostettu Suomesta, täällä harvemmin moiseen väri-ilotteluun tulee törmättyä.:)

Paidan rinnuksissa on viehättävänä yksityiskohtana laskokset. Tulee kivasti mieleen lapsuuden röyhelöpaidat synttärikutsuilla.:D

P.S.Mikähän piru siinä on, että vatteiden yksityiskohtia ei meinaa saada kirveelläkään kuvaan, mutta jokainen silmälle näkymätön pölyhiukkanen kyllä loistaa kuvassa kuin kuvassa?

Sovituskopissa koettua

Poikkesin eilen ruokaostosten lomassa yhteen ennalta tuntemattomaan vaateliikkeeseen. Näyteikkunat vaikuttivat ulospäin kiinnostavilta ja liike suurelta. Päiväsaikaan liikkeellä ei ollut juuri muita joten sain rauhassa tutkailla tarjontaa. Muutama kokeilemisen arvoinen mekko ja paita löytyi, sovituskopille siis. Sovituskopeissa äheltäminen ei muuten koskaan ole ollut mielipuuhaani; jonottaminen, kuumuus ja huonosti istuvat vaatteet. Do i need to say more?

Täällä Ranskassa asia on kuitenkin pahentunut pahentumistaan. Ennen kuvittelin, että liian pienessä kopissa rumasti istuvien peilailu 30 asteessa ja huonossa valaistuksessa olisi painajainen. Pariisissa nopeasti huomasin olevani väärässä. Painajaismaista on ensin pukea tuskan hiki otsalla huonosti istuvia vaatteita pienenpienessä kopissa...ja peilata niitä sitten käytävälle asetetusta peilistä myyjän ja muiden asiakkaiden tuijotellessa vieressä. Ja näyn todellista karmeutta ei muuten yleensä tajua ennen kuin seisoo arvosteltavana loisteputkien valossa.

Eilen sovituskopeilla ei ollut kuin muutama asiakas ja myyjä, joten päätin mennä sovittamaan. Kopit olivat myös kohtuullisen suuria ja mikä parasta, niissä oli peilit! Voi sitä riemua.:) Entistä tyytyväisemmäksi asiasta tulin, kun näin mekko-kokelaan ylläni. Ei, ei ja vielä kerran ei. En edes tiennyt omistamani niin monta mutkaa, kuin mekko toi esiin. Juuri kun olin kuoriutumassa tästä kammotuksesta, myyjä riuhtaisi verhon puoliksi auki. Ilmeisesti kyseli istuvuutta, meni hieman ohi siinä järkytyksessä. Siinä sitä sitten oltiin, suu auki hämmennyksestä ja huonosti istuva mekko yläkropan peitteenä. Ei varmaan tarvitse erikseen mainita, että en sovittanut mekkoa farkkujen päälle. Kun aivoissa alkoi taas raksuttamaan, vetäisin verhon kiinni ja ilmoitin pyytäväni apua tarvittaessa.

Uhkarohkeasti jatkoin kuitenkin sovittelua. Virhe. Aloittaessani pukeutumista lopuksi omiin vaatteisiin, näin peilistä jotain sinne kuulumatonta. Myyjätär ei tällä kertaa (onneksi) avannut verhoa, mutta tunki ilmoittamatta päänsä koppiin.:O Häntä ei ilmeisesti puolialastomuuteni vaivannut, vaan hän jatkoi jutteluaan normaalisti pää kopissani. Vaikka olenkin sinut itseni kanssa, niin melko ahdistavalta ja ennen kaikkea todella oudolta tuo tilanne ja myyjättären käytös vaikutti...Ja vaikuttaa edelleen. Taisipa jäädä kohdallani viimeiseksi vierailuksi siinä liikkeessä.

Heh, enää en valita ahdistelevista myyjistä, niin kauan kuin he pysyvät koppien ulkopuolella.

Onko muilla vastaavia/mieleenpainuvia kokemuksia vai olenko taas ainoana ollut väärässä paikassa väärään aikaan?

Lauantain saalis

Lauantaisella kirppiksellä tuli vaihteeksi kartutettua purkkipurnukkavarastoa. Kolmatta hipelöidessäni chéri ensimmäistä kertaa totesi, että "näitähän meillä alkaa oleen jo aikas paljon..." Oletettavasti ei jäänyt viimeiseksi kerraksi, ei huomauttelu eikä varsinkaan purkkien hamstraaminen. Toistaiseksi olen kyllä löytänyt käyttöä ihan jokaiselle, joten ei niitä ainakaan vielä liikaa voi olla.:) Pienempään metalliseen laitoin snapsilasit säilöön ja lasipurkki saa puolestaan luvan toimia toffeevarastona. Punaisessa purkissa ihastuin nupilliseen kanteen, en korniin "tanssit heinäpellolla" -kuvaan. Ihan varmasti sillekin löytyy pian oma tarkoituksensa. Ostin myös suuren sydämen muotoisen kaulakorun. Todennäköisesti alunperin jostain henkkamaukasta, mutta kaunis joka tapauksessa.

Lisäksi ostin kahdet kengät yhteishintaan 7e. Toiset ovat kohtuullisella korolla varustetut peruskengät. Ostin ne farkkujen kanssa pidettäväksi, sillä edelliset sanoivat jo keväällä sopimuksensa lopullisesti irti. Lähes puolivuotta on siis hyvin pärjännyt ilmankin, mutta viilenevät säät muuttanevat tilanteen nopeasti. Toiset kengät hurmasivat minut lähinnä ulkoisilla ominaisuuksillaan; täydellinen väri, hyvä kunto ja pehmeä materiaali tekivät hetkessä vaikutuksen. Nykyisin käytössäni ei taida lenkkareiden lisäksi olla kuin kahdet täysin korottomat kengät, yhdet kesälle ja toiset talvelle. (Ja tietysti nämä talvikengät majailevat tällä hetkellä Suomessa) Nämä pitkävartiset korottomat saappaat siis paitsi ihastuttivat niin tulivat myös ihan todelliseen tarpeeseen.

Mustat kengät osoittautuivat mahdottomaksi kuvattavaksi. Varsi on kaksinkertainen ja sitä saa siis hieman muotoiltua haluamallaan tavalla.

Lisäksi löysin hurmaavat mustista ja punaisista tilkuista tehdyt nahkasaappaat, mutta joku pirulainen osti ne suoraan nenäni edestä. Toinen saapas oli jo/vielä jalassani, kun joku löi myyjälle rahat tiskiin. En tiedä oliko hän käynyt aiemmin niitä kokeilemassa vai ostiko sokkona. Olisi varmaan pitänyt avata suunsa, mutta hämmennyin niin koko tilanteesta että tyydyin mulkoiluun. Vieläkin harmittaa, olisivat olleet mukava piriste muuten mustanharmaaseen pukeutumiseeni. Suuret on murheet.

Kaunis syksy

Pariisi lienee tunnettu lähinnä kauniista, monipuolisesta arkkitehtuuristaan, taiteesta, kulttuurista...pariisilaiselämästä. Viime päivinä olen kuitenkin lumoutuneena ihastellut vain luonnon väripalettia. Siitä täytyy nauttia nyt, huomenna voi olla jo liian myöhäistä.

Nämä puut oikein houkuttelevat picnicille suojaansa. Todellisesta koosta saa käsityksen vilkaisemalla puun takana näkyviä ihmisiä...



Tällainen hämärtyvä, hiljainen syysmaisema saa minut aina juokseman kotiin kynttilöitä sytyttämään...Yksinkertaisesti kaunista ja rauhoittavaa.

Syksyn väreistä inspiroituneena sain jopa päälleni jotain muuta kuin mustaa ja harmaata. Viime kerrasta onkin aikaa...Olikohan siinä myös syksyn viimeiset päivät, kun ulkona tarkeni ilman takkia?

Viikonlopusta väsynyt

Huh, taas yksi viikonloppu takana. Miten voikin oleilu ja seurustelu väsyttää näin paljon! Tekisi mieli vaan käpertyä peiton alle ja nukkua yhden päivän yli. Nyt suunnitelmissa onkin viettää seuraavat viisi päivää ilman mitään ylimääräisiä menoja, välillä tarvitsee olla vain. Väsymyksestä huolimatta oli kyllä oikein onnistunut viikonloppu kaiken kaikkiaan.

Chéri huomasi lauantai-aamuna, että ihan jossain lähistöllä oli lauantaiksi ilmoitettu vastaavanlainen katukirppis. Tapahtumapaikka ei kuitenkaan sanonut kummallekaan mitään, mutta kolmea eri karttapalvelua hyväksi käyttäen löysimme sijainnin. Kaikki näyttivät hieman eri paikkaan, mutta kuitenkin suhteellisen lähelle toisiaan. Yllättäen perillä ei ollutkaan yhtään mitään, kiertelimme kaikki kadut varmaan kilometrin säteellä, turhaan. Lopulta oli pakko luovuttaa ja palata kotiin. Olin kuitenkin jo ehtinyt innostumaan kirppiksestä, joten aloin etsiä paikkaa perinteisesti kartalta. Pian selvisikin, että osoite sijaitsi noin 3 km ilmoitetusta. Kiitos mappy, google ja kumppanit.

Onneksi kuitenkin lähdimme, perillä oli hyvä tunnelma, sopivasti ihmisiä ja melko monipuolista tavaraa. Itse ahdistun kirppiksellä, jos siellä ei ole tarpeeksi porukkaa. Onhan se toisaalta kiva, että pääsee vaivatta tutkailemaan tarjontaa, mutta en vaan yksinkertaisesti halua olla pöydän ainoa asiakas. Tuntuu, ettei mihinkään voi vilkaistakaan ilman että myyjä alkaa heti tuputtamaan. Tämä ongelma todennäköisesti sijaitsee lähinnä oman pään sisällä, eivätkä myyjät oikeasti ole hyökkääviä. Mutta ei auta, jos ahdistaa niin ahdistaa. Mukaan lähti hyvän mielen lisäksi muutama löytö, niistä lisää kunhan saan kuvat otettua.

Illalla lähdimme vielä juhlistamaan ystävän vanhenemista. Tunsimme entuudestaan ainoastaan isäntäpariskunnan, joten tuli samalla tutustuttua uusiin ihmisiin. Yksi ranskiksista oli viettänyt kuusi vuotta jenkeissä PhD-opintojen parissa, joten pääsin pitkästä aikaa puhumaan kunnolla englantiakin. Paikalla oli juhlakalun ystäviä sekä lapsuudesta, koulusta että töistä. Oli mukava huomata, kuinka erilaisia tyyppejä ihan pieneenkin kaveriporukkaan mahtuu.:)

Kotiutuminen tapahtui joskus yöllä...Jotain ajasta kertoo se, että olin liian väsynyt katsoakseni kelloa. Aamun auringonpaistetta ei kuitenkaan voinut jättää hyödyntämättä, joten lähdimme kävelemään torille ja nauttimaan poikkeuksellisesti aamukahvista terassille. Kuuma kahvi, rapea croissant ja kirpeä aamuaurinko on niin hyvä tapa aloittaa päivä, että sitä pitäisi harrastaa useamminkin. Aurinko ei ilmeisesti tule tilauksesta, mutta eiköhän kaksi ensimmäistä hyvässä seurassa jo melko pitkälle vie...

Olimme sopineet lounastavamme chérin veljen luona, joten kovin pitkään aamusta ei ikävä kyllä ehtinyt nytkään nauttimaan. Onneksi ohjelmassa oli vain rentoa olemista, päivä kului leppoisasti fondue-padan äärellä seurustellen. Itse olen aina syönyt fondueta perinteisesti juustoon dippaillen, mutta tällä kertaa juuston tilalla oli jokin punaviinipohjainen liemi. Tämä versio oli paitsi mukavan erilainen niin varmasti myös paljon juustoista kaimaansa terveellisempi. Ja kaiken lisäksi niin hyvää, että täytyy ehdottomasti kaivaa omakin setti kaapin perältä uudelleen käyttöön.:)

Tapastellen

Päätinkin eilen jättää turhaan stressailun väliin ja kasasin illan "tapakset" mahdollisimman helpolla tavalla. Mikään ei varmaankaan täyttänyt oikeiden tapasten kriteereita, mutta hyvää oli kuitenkin. Olimme chérin kanssa kahdestaan, joten ulkonäöllä(kään) ei ollut mitään erityistä merkitystä. Tarjolle päätyi:

• perunamunakasta chorizolla
• herkkusieniä bresaola&brie -täytteellä
• yrttimarinoituja artisokan sydämiä
• grillattua paprikaa valkosipulilla
• manchego-juustoa
• viikunaleivät vuohenjuustolla&hunajalla,
• tomaatti-mozzarellaa pestolla
• oliiveja
• munakoisotahnaa (mutabbel)
  
• coppaa ja serranoa

Lisänä kahta erilaista patonkia, raastetta ja tietysti lasilliset punkkua.:)

Täytetyt herkkusienet, perunamunakas chorizolla sekä viikunaleivät olivat mielestäni aterian parhaimmistoa. Coppa ja serrano kuuluvat ikuisiin suosikkeihini ja artisokka oli parempaa kuin pelkäsin. (tosin odotukset ei kovin korkealla olleetkaan:)) manchego-juusto oli ihan hyvää, mutta ei mitenkän erikoista. Ajattelin kyllä antaa sille vielä toisen mahdollisuuden jälkiruokalautasella. Chérin mielestä artisokka oli kummallista, mutta muut maistuivat senkin edestä... Kuten näkyy, aterian valmistamiseen ei mennyt kauaa, kaupassa sen sijaan sai kulumaan tovin jos toisenkin.

Nyt täytyy lähteä ulkoilemaan, aamuinen pilvipeite on vihdoin kadonnut ja tilalle on tullut se kauan odotettu aurinko.:) Lepo lienee myös paikallaan, illalla pitäisi vielä jaksaa ystävämme synttäri-bileissä...

Mukavaa viikonloppua et à demain!

Luvassa viikonlopun mittainen kesä

Ihana päivä tänään. Ihan kuin olisi kesä tullut takaisin. Kaiken lisäksi vielä perjantai ja mukava viikonloppu kokonaan edessä. Ja mikä parasta, myös kesä näyttäisi viipyvän koko viikonlopun Pariisissa! Sääennustuksen nähtyään ei vaan voi olla huonolla tuulella! :)

Kävin heti aamusella taas torilta ostamassa ruokaa viikonlopuksi, miten kaikki näyttääkin niin paljon houkuttelevammalta ulkona kuin kaupassa? Melkein sama juttu kuin kesällä ulkona syömisen kanssa. Aluksi kyllä epäilin reilusti varsinkin lihojen ja juustojen hygienisyyttä, mutta ilmeisesti turhaan. Jos ruoastaan turhankin tarkat paikalliset hakevat aineksensa sieltä, niin eiköhän ne minullekin sovi. Alla kuvaa aamun ruokatorilta. Näin viikolla keski-ikä huitelee jossain 70 tienoilla, joten aikaa saa varata sekä kapealla kujalla odotteluun että ostosten jonotteluun...

Ajattelin vielä tänään väsäillä illaksi tapaksia, saa nähdä mitä niistä lopulta sitten tulee. Ostin summassa vaan mielestäni hyviä aineksia, mutta ideat ja reseptit toistaiseksi puuttuvat...Pitänee aloittaa välittömästi, ettei siirry syöminen keskiyöhön. Viimeksi mokomiin sai uppoamaan niin paljon aikaa, että melkein jäi viimeiseksi kerraksi.

Harkinnan arvoista

Maurelita vinkkasi Harkitsemaan Joka Ostosta, banneri alunperin Nein käsialaa. Hetken aikaa jopa pohdiskelin, voinko näin hyvän ajatuksen takana aidosti edes olla. Minulle pukeutuminen on jotain paljon turhamaisempaa, kuin lämmikkeen hankkimista ja varsinkin asusteita on tullut keräiltyä reilusti yli todellisten tarpeiden. Toisinaan tulee ostettua jotain myös pelkästään itseään ilahduttaakseen, oli se sitten uusi kenkäpari, hurmaava koru kirpputorilta tai rasiallinen kauneimpia suklaakonvehteja.

Pian kuitenkin havahduin. Kyseessä ei ole kehotus askeettisuuteen tai se, että kuvittelisi olevansa kulutushysteriassa tarpeetonta tavaraa kahmivien yläpuolella. Hyvinvointivaltiossa 2000-luvulla elämään mielestäni ilman oman tunnon tuskia saa kuulua myös turhanpäiväisempi shoppailu, mikäli se itseä ilahduttaa. 2 euroa halvempien trikoiden perässä jouksemisesta en itse saa mitään tyydytystä, joten sellaiset hulluttelut jätänkin ihan suosiolla muille. Samoin kerskamainen kertakäyttökulutus on aina saanut ohimoni sykkimään ainoastaan ärtymyksestä.

Vaikka ei eläisikään kaikkein jaloimpien ohjenuorien mukaan, ei se silti sulje pois mahdollisuutta pieniin hyviin tekoihin ja harkittuihin valintoihin. Itse muun muassa hankin mahdollisuuksien mukaan tavaroita ja vaatteita kirpputoreilta ja kierrätän myös omat tarpeettomiksi jääneet hankintani aina eteenpäin. Paljon enemmänkin voisi varmasti tehdä, mutta uskoakseni suunta on nyt kuitenkin oikea. Kauhulla muistelen niitä päiviä, kun teini-iässä shoppailemaan lähdettäessä oli yksinkertaisesti aina pakko ostaa jotain. Kymmenessä vuodessa ilmeisesti jonkin verran tullut järkeä ja vastuuta lisää, toivottavasti seuraavan 10 vuoden kuluttua voin taas sanoa samaa.:)

Vasta edeskin lupaan siis harkita jokaista ostosta ja myös aidosti nauttia jokaisesta, joka harkinnan jälkeen mukaani päätyy.:)

Ahdistaa, ahdistua, ahdistella

Pakko avautua täälläkin, kun yö meni painajaisia nähdessä...yksi eilisen tapahtuma ilmeisesti painaa mieltä ja hämmentää vieläkin. Pariisissa on lukemattomia hyviä puolia ja ihania asioita, mutta luonnollisesti suurkaupungin elämässä on myös kääntöpuolensa. Henkilökohtaisesti kaikki oikeasti ikävät Pariisin muistot liittyvät paikallisten miesten ahdistavaan toimintaan.

Heh, varmasti jokainen Saksan eteläpuolella vieraillut skandinaavi tietää, millaista huomiota miehiltä helposti saa osakseen. Ehkä joku näistä lipevistä kommenteista ja huutelusta pitää, itse koen sen poikkeuksetta epämiellyttävänä. (Kuten epäilemättä suurin osa muistakin!:)) Tällainen harmiton kommentointi ei kuitenkaan minua sen enempää vaivaa, maassa maan tavalla. Normaalisti näistä tapauksista pääsee myös vaivatta eroon tilanteesta riippuen joko välinpitämättömyydellä tai kiittämällä kehuista ja jatkamalla matkaa.

Muutamia kertoja olen kuluneen vuoden aikana kuitenkin myös kokenut miesten käytöksen aidosti uhkaavana. Eilen tuli yksi kerta lisää. Yleensä nämä riesaksi heittäytyjät tunnistaa helposti ennalta, liioiteltu itsevarmuus ja 30-40 vuoden ikä lienevät varmimmat tuntomerkit.:) Ilmeisesti tätä skaalaa täytyy nyt laajentaa reilulla kädellä.

Olin eilen kävelemässä kaupungissa, kun näin vanhemman herrasmiehen huitovan minulle. Ajattelin hänen olevan avun tarpeessa ja pysähdyin. Ennen kuin ehdin edes kuulemaan, mitä hänellä oli sanottavaa, monsieur tarttui tiukasti käsivarteeni. Säikähdin ja yritin riuhtaista kättäni irti välittömästi. Pian monsieur kuitenkin sanoin toivovansa vain, että hän voisi kävellä käsipuolessani läheiselle bussipysäkille. Ehdin jo mielessäni moittimaan itseäni hätäisistä päätelmistä, vanha herra todellakin vain tarvitsi apua.

Sitten monsieur aloitti lipevän kommentoinnin ja tiukensi otettaan entisestään, olo muuttui äärimmäisen epämukavaksi. Pysäkillä selvisi, ettei hän ollut menossa yksin yhtään minnekään. Pyysin ja käskin päästämään minusta irti, turhaan. Tässä vaiheessa iski oikeasti paniikki, enkä enää pystynyt ajattelemaan järkevästi. Lähdin kuitenkin kävelemään ihmisten suuntaan, mies kaksin käsin puristaen käsivarttani (onneksi en muista, mitä hän supisi korvaani). Seuraavalla risteävällä kadulla oli enemmänkin ihmisiä ja lopulta sain itseni riuhtaistua irti korottamalla reilusti ääntä. Tämän jälkeenkin monsieur lähti seuraamaan, mutta lopetti kiristäessäni vauhtia. Selän taakse tuli peloissaan katsottua matkalla varmasti kymmeniä kertoja. Kun sanon, että kyseessä oli vanhempi mies, todellakin tarkoitan vanhempaa miestä. Eipä ennen tätä päivää tullut mieleen, että pitäisi lähemmäs 80-vuotiaita epäillä ahdistelusta. Hullussa maailmassa ei kai koskaan voi olla liian varovainen.

Onko joku muu kokenut ahdistelua täysin odottamattomalta taholta? Siinä hetkessä halusin vain nopeasti mahdollisimman kauas kyseisestä herrasta, mutta kauhukseni huomasin lamaantuvani täysin. Lienee paikallaan miettiä toimintavaihtoehtoja yllättäviin tilanteisiin.


[Näin jälkeenpäin ajateltuna tunnen kyllä myös kevyttä myötätuntoa tätä vanhaa herraa kohtaan. Ihan täysissä sielun ja ruumiin voimissa ei voi olla, jos tällä tavalla toimii. Oletettavasti hänen tarkoituksenaan ei myöskään ollut pelotella, vaikka tilanne uhkaavaksi kehkeytyikin.]

Lauantain loput löydöt

Sain vihdoin kuvattua loput löytöni viime viikonlopulta. Mikään tuotteista ei maksanut yli 3 euroa, joten aika hyviä kauppoja tuli tehtyä. Rannekoru on mielestäni kauniin syksyinen, väreistä tuli mieleen ympärillä punaruskean ja keltaisen väreissä hehkuvat puut. Laukku puolestaan sopii täydellisesti yksiin saappaisiini, tällaista olen jo ehtinyt etsimään kaupoistakin. (onneksi tuloksetta, nyt mokomalle tuli hintaa 2e)

Keväästä syksyyn olen nähnyt lukemattomilla neidoilla alla olevan tyyppisen rennon "rönttömekon". (tuo ei nyt ole mikään sana, mutta kuvaa mielestäni mekkoa parhaiten:)) Halusin itselleni samanlaisen, mutta monen kympin hinta on saanut minut jättämään mekon kauppaan. Nyt kahdella eurolla otin sen mieluusti mukaani. Lähinnä ajattelin mekkoa koti käyttöön, mutta kai sillä voi uloskin lähteä? Mekko on väriltään kauniin savunharmaa ja päällä vielä mukavampi kuin kuvittelin.

Rusettikengät olen ostanut Suomesta kirpparilta muistaakseni 0,50 eurolla. Todella hyvät jalkaan ja kuntokin oli moitteeton. Nämä tulee usein kiskaistua jalkaan niinä päivinä, kun korkeilla koroilla sipsuttelu ei innosta.

Kuten tuli sanottua, yleisesti ottaen lauantaisella katukirppiksellä oli oikein kohtuullinen hintataso. Kaikilla käytetyn tavaran hinnoittelussa ei kuitenkaan tunnu olevan mitään tolkkua. Tarjolla oli muun muassa muovisia kaulakoruja hintaan 10-15e ja ränsistyneitä h&m laukkuja 8-16e. Lisäksi kokeilin saappaita, joista käytön jäljet olivat todella, todella hyvin esillä, kulumia oli aivan joka puolella. Jo ennen kuin kysyin hintaa, mietin kannataisiko niitä edes ottaa, koska ne pitäisi huollattaa ja ostaa lisäksi jotain väriainetta kotiinkin. Pohdintani katkesi nopeasti, kun myyjätär huikkasi hinnaksi 30 euroa. Oli pakko vielä kysäistä chériltä olinko kuullut ja ymmärtänyt oikein. Kyllä, 30 euroa. Non, merci.

Tulee hyvä kakku

Anteeksi huonoa suomea edustava otsikko, en mahtanut itselleni mitään.:) Minulla on toisinaan tapana huvittaa itseäni puhumalla muutaman lauseen verran tahallisesti huonoa suomea tai huonoa englantia tyyliin "me likes". Halvat on huvit. Täällä Ranskassa homma ei tosin toimi yhtä hyvin, koska a) oma ranskani on tahattomastikin todella huonoa ja b) kukaan tuntemistani ranskalaisista ei puolestaan huomaa/ymmärrä harkitusti englanniksi tekemiäni virheitä...*huokaus* Olkoon tämä osanottoni blogeissa kiertävään "oudot tapani" -listaukseen. Omalla kohdallani listasta syntyisi helposti kirja.

Mutta asiaan. Mariela kyseli banaani-suklaakakun reseptiä, joten laitan sen nyt tänne näkyville. Resepti on ajan kuluessa muokattu versioni jonkun paremman kokin (anteeksi, mutta ei mitään muistikuvaa kenen) ohjeesta.

Banaani-suklaa(kuiva)kakku

2 munaa

1,5 dl sokeria

vajaa 100g voita

0,75 dl maitoa

reilu 2 dl vehnäjauhoja (itse laitoin osan vehnäjauhoja osan briocheen tarkoitettuja jauhoja)

2 tl leivinjauhetta

3 rkl tummaa kaakaojauhetta

rivi tummaa suklaata rouhittuna

2 pientä banaania

Kuorrute:

1 rkl kuumaa kahvia

2 rkl voita

1 dl tomusokeria

1-2 rkl tummaa kaakaojauhetta

pala tai kaksi tummaa suklaata

(1 tl vaniljasokeria)

koristeleluun esim. kookoshiutaleita

Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sulata rasva. Sekoita maito jäähtyneeseen rasvaan. Jäähdytä ja lisää muna-sokeri -vaahtoon. Viipaloi banaanit o,5-1cm kokoisiksi viipaleiksi. Yhdistä kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan varovasti sekoittaen ("nostellen"). Mikäli et käytä silikonivuokaa, voitele ja korppujauhota vuoka. Kaada taikinaa vuokaan niin että pohja peittyy ja laita banaanisiivuja taikinan pinnalle. Kaada taikinaa banaanien päälle ja taas banaanisiivuja taikinan päälle. Toista. Viimeiseksi pinnalle tulee taikina. Paista kakkua 175 asteessa noin 45 minuuttia. Ota kakku vuoasta ja anna jäähtyä.

Kuorrute: Sulata rasva kattilassa ja lisää siihen kahvi (olen joskus lisännyt pelkkää vettäkin). Sekoita. Lisää kaakaojauhe, tomusokeri ja vaniljasokeri, sekoita tasaiseksi. Sulata suklaa seokseen ja sekoita. Kaada kuorrute kakun päälle ja koristele esim. kookoshiutaleilla. Säilytä jääkaapissa.

Kuten ylemmästä kuvasta näkyy, olen tällä ohjeella tehnyt kakun keskikokoiseen pitkämäiseen silikonivuokaan. Mielestäni kakku on parhaimmillaan sekä vielä hieman lämpöisenä vaniljajäätelön kanssa että päivän jääkaapissa oltuaan, jolloin se on ”kuivakakkumaisempi”. :)

***************

En ole vieläkään saanut hankittua sitä lämpömittaria kotiimme, mikä kostautui taas tänään. Ulkona näytti täsmälleen yhtä hyytävän kylmältä, kuin kahtena edellisenä hyytävän kylmänä päivänä. Pukeuduin siis lämpimästi villahuiviin, neulesukkiksiin ja nahkatakkiin kuvan mukaisesti. (nyt en meinaa päälleni muuta laittaakaan kuin tuon uuden hamosen, huomenna pakotan itseni pukeutumaan johonkin muuhun) Lämmin totuus iski kuitenkin nopeasti kasvoille, ilmeisesti asteita oli yli 20 ja sain taas kanniskella ylimääräisiä vaatteita käsivarsilla pitkin päivää...Parempi kuitenkin näin päin, mielelläni nauttisin lämmöstä tämän syksyn aikana toistekin.:)

Saappaat eivät ole (noin) likaiset, salama temppuili. Lämpimässä villahuivissa on suloisena yksityiskohtana neulekukkaset molemmissa päissä, vaikka niitä ei tuosta kuvasta ikävä kyllä juuri erotakaan...

5 kuvaa viime viikolta

Alla kuvia menneeltä viikolta. Niin kuin näkyy, painopiste oli suosikkipuuhissani; hyvin syömisessä ja edullisessa shoppailussa.:)

Innostuin lauantain katukirppiksen tunnelmasta niin paljon, että etsin jo kuumeisesti tietoa seuraavasta tapahtumapaikasta. Jos joku tietää, niin vinkatkaa ihmeessä minullekin, kiitos.

Tässä muutama ostos paikan päältä. Olen hieman hurahtanut näihin vanhempiin keksipurkkeihin. Purnukan kaikilla sivuilla on erilainen, vanhanaikainen kuva satamasta. Hanskat ovat todella pehmeää nahkaa, juuri oikean väriset ja istuvuudeltaan täydelliset. Sisällä kevyt villavuori, mikä on todella suuri plussa käsistään aina palelevalle. (<- ihana suomen kieli.:))

Alkuviikosta löysin vihdoin myös oikean värisen huivin mustia ja harmaita asujani piristämään. Suurehkon koon vuoksi sen saa myös kiedottua kymmenillä eri tavoilla. Kokeiltu on.

Leivoin viikolla chérin toivomuksesta kahdesti tätä samaa banaani-suklaakakkua. Kuivakakuksi todella mehevää ja maistuvaa, banaanit sisällä suurempina palasina tuovat mukavaa vaihtelua sekä makuun että rakenteeseen.

Eilen tuli nautittua kyseistä samppanjaa. Hyvää oli, oma budjetti yleensä rajoittaa kuplivien hankinnat cavaan...:)

viimeisen kuvan lähde