Työnhakua

Niin kuin aiemmin tuli mainittua, itselläni on parhaillaan työnhaku menossa. Jos maailmanlaajuinen taantuma ei ole se paras aika työnhakuun, niin asiaa ei helpota varsinaisesti myöskään työnhaku ulkomailla, jossa tilanne on täsmälleen sama. Muita hakijoita (jotka luonnollisesti puhuvat ranskaa äidinkielenään) on aina älytön määrä, mutta lisäksi monien kriteerit tuntuvat täysin käsittämättömiltä.

Esimerkiksi yksi suuren yrityksen rekrytoinnista vastaava henkilö kertoi ystävälleni katsovansa hakemuksista tasan kaksi asiaa; koulun nimen ja kasvokuvan. Jos kumpikaan ei miellytä, hakemus lentää välittömästi roskakoriin. Riviäkään ei siis lueta. Jep, kyllähän noilla perusteilla ne parhaat ehdokkaat löytyy hyvinkin tehokkaasti... Not. No, tiedänpähän ainakin mihin firmaan en koskaan tule hakemusta lähettämään.

Pari haastattelua olen täysin kolutustani vastaavista hommista kuitenkin saanut sovittua. Erityisen hyvältä tilanne ei toistaiseksi vaikuta, sillä ainakin toisen haastattelun seuraava kierros pidetään ajankohtana, jolloin olen jo lomalla Suomessa. Projektia täytynee siis jatkaa (lue: aloittaa alusta) Joulunvietosta palattua. Mielenkiintoisia ja arvokkaita nämä kokemukset kuitenkin ovat, vaikka eivät vielä paikkaan johdakaan. Jotain uutta niistä aina oppii, eikä harjoittelu liene muuenkaan koskaan pahaksi.

Esimerkiksi ennen eilistä haastatteluani kuvittelin, että tunti on jo pitkä aika haastatteluun, johon ei sisälly mitään testejä tai tehtäviä. Niin, ennen eilistä. Perjantain kunniaksi tuli nimittäin istuttua yhden henkilön (firman omistaja&johtaja) kanssa kasvotusten kysymyksiin vastaillen tarkalleen 4 tuntia. Siis neljä tuntia! Ja tämän jälkeen minun tuli vielä puolessa tunnissa kirjoittaa mutu-tuntumalla pari-kolme sivua suoria kehitysehdotuksia firman toimintaan. Voin sanoa, että 4,5 tunnin syynin jälkeen ei paljoa päässä veri enää kiertänyt, ja itse asiassa heikottaa vähän vieläkin. :) Mutta tulipahan sekin koettua eikä perushaastattelu enää ainakaan liikoja jännitä! (ainakaan chérin mukaan tuo ei siis ole mikään tavallinen tapa, olin siis vain onnekas)

Nyt täytyy suunnata pienelle ostoskierrokselle ja sen jälkeen matka jatkuukin chérin vanhempien luokse viikonlopun viettoon. Bon week-end à tous!

Kun huomaa päivä toisensa jälkeen haikeana katselevansa kauniin lumisia kuvia yhdestä jos toisestakin blogista, on asialle nopeasti tehtävä jotain. Apu löytyy omasta päästä, asennemuutoksella pääsee jo pitkälle. Lunta ei Pariisissa ole omiin silmiini osunut, mutta kyllä se aika näissäkin maisemissa vierii...

Hmm…Itse asiassa en vielä talveen olisi valmiskaan, aurinkoa ja kirpeän kauniita myöhäissyksyn päiviä lisää siis! Ja mikä olisikaan mielekkäämpää kuin hypätä näistä tunnelmista suoraan siihen valkeaan, tai ainakin kynttilöiden valaisemaan, tunnelmalliseen Jouluun? :)

***

Blogissa on ollut ja tulee vielä ainakin viikon tai pari olemaan hiljaisempaa, johtuen älyttömästä kiireeestä ja stressistä. Gradun viimeiset vaiheet ja työnhaku maailmanlaajuisessa lamassa eivät ole se kaikkein rentouttavin yhdistelmä.

P.S. Jos jollakulla on hyviä vinkkejä työnhakuun Ranskassa, niin otan kaikki huomiot ilolla vastaan...

And the days go by

Jotkut päivät vaan vilahtavat ohitse toisia nopeammin. Yleensä tietysti kaikista kivoimmat; viikonloput, lomat ja sen sellaiset. Eilen ei tullut tehtyä oikeastaan mitään ihmeempiä. Nukuttiin univelkoja pois kymmeneen asti, nautittiin rauhallisesta aamupäivästä pitkään syömisen ja kuuman kylvyn muodossa. Lounaan jälkeen suuntasimme Pariisin ulkopuoliseen ostoskeskukseen katselemaan mahdollisia joululahjoja ja tekemään suuremmat ruokaostokset.

Johan oli porukkaa liikkeellä, voin vain kuvitella, miten täynnä keskustan ostoskeskukset ovat. Loput lahjaostokset suunnittelinkin tekeväni viikolla päiväsaikaan, säästynee ajan lisäksi myös hermot. Löysin eilen itse asiassa aivan täydelliset korkeakorkoiset harmaat saappaat pitkällä ja rennolla varrella sekä muutamalla hurmaavalla yksityiskohdalla. Juuri sellaiset, joista olen jo kuukausikaupalla unelmoinut. Ikävä kyllä kaikki harmaat 37 oli myyty loppuun, joten ei siitä sen enempää. Vieläkin kyllä harmittaa.

Ihan turhaa reissua ei kuitenkaan tullut tehtyä, sillä löysimme sentään chérin äidille todella kauniin ja lämpimän huivin lahjaksi. Itse asiassa ihastuin kyseiseen huiviin niin paljon, että lopulta chéri kävi ostamassa niitä kaksin kappalein. Heh, ollaan sitten tekstiili-samikset hänen äitinsä kanssa joulun jälkeen...:)

Yhtäkkiä suureksi hämmästyksekseni huomasin kauppojen hinaavan rautaverhojaan alas. Ihmettelin, miksi ne jo viideltä ovensa sulkevat. Pariisissahan kaupat ovat lauantaisin usein yhtä myöhään auki kuin viikollakin. Vilkaisu kelloon kuitenkin osoitti, että aika oli hiipinyt totaaisesti ohitseni, kaupat sulkivat ovensa kellon lyödessä KAHDEKSAN! Huomaamatta hujahti sekin päivä siis, illalla herkuteltiin vielä ranskalaisittain racletella. Sopii hyvin viileään syysiltaan ja kahdenkeskiseen illanviettoon viinilasin kaveriksi. :)

Ikävän lievitystä

Eilen se iski. Koti-ikävä. Kuuntelin kokkaillessa SMG:tä ja jossain vaiheessa huomasin lauleskelun muuttuvan herkistymiseksi. Järjettömällä stressillä ja loputtomalla kiireellä saattaa olla asian kanssa paljonkin tekemistä, mutta kai siellä taustalla oikea kaipuukin piileskeli.

Oikeastaan tunnen kyllä olevani juuri nyt kotona ja aina ulko-oven avatessa tai kotikulmilla kävellessä tulee poikkeuksetta sellainen mukavan lämmin, kotoinen olo. Ja ihan oikeasti en tällä hetkellä todellakaan haluasi muuttaa takaisin Suomeen. Kyse on siis ehkä enemmän mielikuvista ja ikävä liittyy tiettyihin yksittäisiin asioihin, tilanteisiin ja perinteisiin. Ja tietysti koti-Suomessa oleviin rakkaisiin ihmisiin.

Tarkemmin asiaa mietittyäni huomasinkin ikävöiväni perhettä, ystäviä, valkoisena hohtavaa lunta, Joulun viettoa läheisten kesken, tunnelmallisia iltoja takan loisteessa, pitkään saunomista ja kotimaista ruokaa. Melko kliseisellä linjalla mennään siis. (Ja totuuden nimissä lista asioista joita En kaipaa olisi varmasti monin verroin pidempi, mutta näin Joulun alla on mukavampi keskittyä iloisiin asioihin.:))

Matkaan vanhempieni luokse jo joulukuun puolivälissä, mikä varmasti osaltaan vaikuttaa ajatuksiin ja tunteisiin. Koska Suomen reissuun on enää kolmisen viikkoa, saatoin hyvillä mielin kaivaa viimeisen kätköni keittiön ylähyllyltä mieltä piristämään. Ja mikä positiivinen yllätys siellä odottikaan!

Jokapäiväinen paikallisten herkkujen syöpöttely on pitänyt hankalasti saatavilla olevat herkut yllättävän hyvin rauhassa. :) Not for long. Tarkkasilmäinen huomaa, että turkinpippurit ja salmiakit eivät selvinneet koskemattomina edes kuvausvaiheeseen…

****

hah, itsehillintä olematon. Otin laatikon esille eilen illalla ja jäljellä on alle puolet kuvan tuotteista. Ja vahvasti epäilen, että loota menee paikalleen sisuksissaan pelkät jenkit.:$

Comon kauniissa maisemissa

Yksi päivä hujahti Como-järven ympäristössä ajellen. Pohjois-Italian järvistä on usein puhetta, Garda taitaa olla turistien suurimmassa suosiossa. Odotin maisemien olevan kauniit, mutta päivän mittaan huomasin olleeni väärässä. Paikka oli kerrassaan upea! Järveä ympäröi mahtava vuoristo, osa vuorista täyttyi kauniiden talojen rykelmistä, osan huiput olivat lumen ja jään peitossa.

Matkan varrella oli myös pieniä, viehättäviä kyliä, joissa toki täytyi välillä pysähtyä nauttimaan tunnelmasta ja niistä kuuluisista italialaisista jäätelöistä. Ovat kyllä vähintäänkin maineensa veroisia.:) Ensimmäinen pidempi paussi pidettiin Comon kylässä. Tunnelma oli todella viehättävä ja keskusta kaunis vanhoine rakennuksineen ja pienine kujineen.

Comosta matka jatkui kohti Bellargion kylää. Autolla liikkuessaan alueesta saa epäilemättä eniten irti, sillä vuorenrinnettä kiemurtelevilta teiltä oli ehdottomasti parhaat näkymät alas järvelle. Kapeaakin kapeammat serpentiini-tiet tosin aiheuttivat myös toisenlaista sydämentykytystä. Italiassa nopeusrajoituksia ei taida noudattaa kukaan, eikä asia ilmeisesti ole toinen vaarallisillakaan reiteillä. Onneksi oma kuskimme oli suhteellisen maltillinen ja matkan varrella pysähtelimme ihastelemaan muun muassa alle aukeavia maisemia ja vuoren rinnettä kohisevia vesiputouksia.

Bellargio on kuulemma yksi alueen viihtyisimmistä paikoista, enkä hetkeäkään epäile. Perillä meitä odotti auringonlasku näissä maisemissa.

Illan hämärtyessä kavelimme pitkin rantaa ja hurmaavia pikkukujia...

Kunnes rannalla sijaitsevan viihtyisän kahvilan terassi houkutteli matkalaiset levähtämään ja nauttimaan upeista maisemista ja illan sinisistä hetkistä.

Tänne voisi mennä toistekin.

Viikonlopun kuulumiset

Hip-hei, viikonloppu on hujahtanut vaihteeksi liian nopeasti. Yksi lähimmistä ystävistäni joutuu työn vuoksi muuttamaan todella lyhyellä varoitusajalla Pariisista Wieniin. Lähtö on jo ensi tiistaina, joten viikonloppu meni lähinnä ystävien kanssa juhliessa. Ja yksi pakollinen matkakohde on siis jälleen lisätty kevään kalenteriin. Onneksi etäisyys on sen verran lyhyt ja lisäksi edullinen matkata, että ystävää tulee varmasti nähtyä vielä monesti. :)

Toinen hyvä ystäväni oli tällä viikolla saanut oman lähetystönsä kautta hankittua maksutta laatikollisen tavaroita kotimaastaan. Yksi kuljetetuista tuotteista oli pullollinen heille perinteistä Absinttia. (heh, itse juoma oli kyllä tehty alunperin Ranskassa, mutta täältä sitä ei sellaisenaan saa kuitenkaan ostettua…smart) En todellakaan ole kyseisen tuotteen ystävä, mutta suureksi yllätyksekseni liekitetty sokeri muutti maun täysin. (ja toivottavasti laimensi tuotetta siinä sivussa!)

Vahvasti epäilen, että ei taida Suomen lähetystö harrastaa vastaavaa hyväntekeväisyyttä, mutta korjatkaa ihmeessä, jos olen väärässä. Finlandiaa en niinkään himoitse, mutta olisihan se kiva jos voisi syötäviä herkkuja saada kuljetettua ilman postin harjoittamaa ylihinnoittelua. Taitaapi kuitenkin jäädä haaveeksi.

Jos puolet viikonlopusta kului juhlien, niin loppuaika onkin sitten mennyt toipuessa. Huomaan tulleeni vanhaksi, kun aamuun asti juhlimisesta saa maksaa koko seuraavan päivän kestävällä kärsimyksellä. Jep, kaukana ovat ne opiskelun alkuajat, kun parit-kolmet pirskeet kuuluivat jokaiseen viikkoon.

Tänään pitäisi loppujen Italian kuvien ilmestyä koneelle, toivottavasti huomenissa ehdin laitamaan niitä tännekin…Nyt todella pienelle happihyppelylle ja sitten valmiiksi katettuun pöytään herkuttelemaan…Chéri hoitaa meillä kaikki hyvät pihviruuat, joten tänään on minun vuoroni vain olla ja nauttia hemmottelusta. Sopii paremmin kuin hyvin. :)

À demain!

Turistin Milano

Niin kuin jo aiemmin tuli sanottua, kaupunkina Milano oli verraten pieni, mutta kuitenkin paljon viihtyisämpi kuin kuvittelin. Keskustassa sijaitseva goottilainen katedraali, Duomo, oli todella kaunis, sitä olisi voinut katsella vaikka kuinka pitkään. Yksityiskohtien määrä on kerrassaan huikea ja muutenkin suuri vaaleasävyinen kirkko näyttää vaikuttavalta sekä sinistä taivasta että yön pimeyttä vasten.

Samaiselta aukiolta (Piazza del Duomo) löytyy myös monista kuvista löytyvä lasikattoinen kauppakeskus Galleria Vittorio Emanuele II. Paikalta lähtee myös ostoskatuja useampaan suuntaan, hintaluokat vaihtelevat reilusti, kävellen löytänee helposti suosikkinsa. Suhteellisen edullisia ostoskatuja ovat Via Dante (kävelykatu), Corso Buenos Aires ja Via Torino. Kalliimmat merkkiliiikkeet puolestaan sijaitsevat Via Monte Napoleonilla. Itsellä shoppailu jäi todella vähille, johtuen lähinnä siitä ettei Pariisista löytymättömiä liikkeitä tai tuotteita juuri näköpiiriin osunut. Suomen tarjontaan verrattuna asia on luonnollisesti toinen.

Kaunista arkkitehtuuria ja yllättäviä rakennuksia löytyy toki aukion ulkopuoleltakin, mutta ei kuitenkaan kovin kaukaa. Jos tykkää kävellä ympäriinsä niin keskusaukiolta voi vaikka suunnata läheiselle museona toimivalle 1300-luvulta peräisin olevalle linnoitukselle, Castello Sforzescolle, jonka jälkeen alkaakin mukava, suurehko puisto. Kävelimme sillä suunnalla ainoastaan illan hämärissä ja yön pimeydessä, joten kuvista ei ikävä kyllä saa mitään tolkkua.

Milanon julkinen liikenne vaikutti kaupungin kokoon nähden melko kattavalta, metro oli todella selkeä ja oranssit raitiovaunut liikkuivat kaduilla tiheään tahtiin. Hyppäsinkin huvikseni yhteen vaunuun parin pysäkin pituiselle kokeilupyrähdykselle, kun Pariisissa ei moista menopeliä oikein tapaa. :) En tiedä taksien kilomeritaksoja, mutta suhteellisen edulliselta sekin kyyti ainakin Suomen hintoihin verrattuna vaikutti.

Ystävämme asusti suuressa arviolta 60 neliön "yksiössä" Milanon ulkopuolella sijaitsevassa kylässä. En tiedä, millaisia Italian asunnot yleensä ovat, mutta kyseinen yksilö hurmasi ainakin minut. Valkoiset kalkkiseinät, tumma puu ja avara tila näyttävät niin hyvältä yhdessä. Kämppä oli lisäksi talon ylimmässä kerroksessa ja asunnossa oli neljä suurta kattoikkunaa. Jopa suihkun yläpuolella oli yksi kattoikkuna! Oli kyllä aika veikeä olo peseytyä siinä auringon paisteessa kirkkaan sinisen taivaan alla. :)

Kaupunki oli muutenkin viihtyisän oloinen ja luonnollisesti mukavan erilainen Milanoon verrattuna. Kauniiden talojen värit vaihtelivat tiheään, mutta kokonaiskuva säilyi kuitenkin yhtenäisenä. Keskustan pienet liikkeet, kahvilat ja jäätelöpuodit houkuttelivat sympaattisuudellaan sisälleen ja aamun torilla kävi vilkas kuhina paikallisten tehdessä ruoka- ja vaateostoksia. Tuonne voisi hyvin suunnata toisenkin kerran...

Home Sweet Home

Reissulta on palattu kotiin, mutta lomasta toipuminen taitaa olla edelleen käynnissä. Kaiken kaikkiaan matka oli erittäin onnistunut ja kapunkina Milano oli viehättävämpi kuin alun perin kuvittelin. Pariisin verrattuna varsinainen keskusta on kyllä todella pieni, mutta kyllä sieltäkin viihtyisiä paikkoja löytyi. Luonnollisesti asiaan vaikutti paikallista elämää pidemmän aikaa seurailleet ystävät, joiden vinkeistä oli huomattava apu ja ilo.

Säät suosivat tällä kertaa matkailijoita, pisaran pisaraa ei saapumisyön jälkeen näkynyt ja aurinkolasejakin sai kaivella esiin useamman kerran. Suunnitelmien mukaan reissu koostui kaupungilla kiertelystä, hyvin syömisestä, ystävien seurasta nauttimisesta ja rentoutumisesta. Milanossa sai helposti kulumaan kolmisen päivää ja puolitoista päivää meni autoillessa Como-järven ympäristöä. (huikeita maisemia ja lähes yhtä huikeita vuoristoteitä!) Lisäksi lomaan sisällytettiin rentouttava ilta italialaisessa Spa –keskuksessa, joka ylitti kyllä kaikki odotukseni reilusti.

En ollut aiemmin Italiassa käynyt, mutta melko hyvin Pohjois-Italia vastasi stereotypisiä kuvitelmiani. Ruoka oli hyvää, luonnon maisemat todella kauniit ja ihmiset suhteellisen tyylikkäitä. Toisaalta myös junat olivat aina myöhässä, ihmiset todella äänekkäitä ja puhkikulutettua (feikki) LV:n monogrammia tuli nähtyä yli yhden elämän kiintiön verran…

Matkan kuvat ovat edelleen kameran uumenissa, mutta purkautunevat pian koneelle asti. :) Ensin pitää kuitenkin purkaa eteisessä majaileva matkalaukku ja keskeyttää loma-fiilistely pakollisten velvollisuuksien hoitamisella...

À bientôt!

Ready, steady...

Kohta pitäisi alkaa pakkailemaan. Päätin ottaa mukaan ainoastaan yhden laukun käsimatkatavaroissa, joten mitään ylimääräistä ei tällä kertaa voi ottaa mukaan. Aloitin fiksusti listauksen teon jo päiviä sitten, mutta pääsin vasta pakolliseen sukat, lääkkeet, meikit -kohtaan. Ja todellisuudessa ne listatut asiatkin ovat edelleen vain listalla, ei laukussa. Taitaa tulla kiire.

Milanon tienoille on viimeisten tietojen mukaan luvattu loman ajaksi puolipilvistä, aurinkoa ja mahdollisesti joitakin sadekuuroja. Lämpötila ilmeisesti heittelee päivisin jossain + 15 tienoilla. Oikein mukava keli kaupunkilomaan, mutta ei mikään helpoin yhdistelmä pakkausten kannalta. Musta-harmaa vaatekaappi on kyllä siinä mielessä hyvä, että lähes kaikki vaatteet sopivat toistensa kanssa. Ei siis ole tarvetta ottaa viittä yläosaa ja viittä alaosaa, kun sekoittelemalla eri ala- ja yläosia keskenään saa aina uuden asukokonaisuuden aikaiseksi. Ja näillä keleillä tietysti plussaa vaatteiden siistin (ei cool -siistin vaan en-ole-koditon -siistin) näköisestä päällekkäin puettavuudeesta.

Kokeilin äsken eri yhdistelmiä päätöksen helpottamiseksi. Tulevasta viiden päivän reissusta ajattelin nyt selvitä yhdellä mustalla hameella, arkisella pikkumustalla, mustalla pitsipaidalla, mustalla perusneuleella, valkoisella kauluspaidalla, harmaalla pitkähihaisella ja violetilla neuleliivillä. Lisäksi tietysti mukaan tulee takki, pari eriväristä huivia ja kahdet mustat saappaat, joista toisia voi käyttää huoletta sateessakin. Vähemmälläkin varmasti selviäisi, mutta ahdistun jo pelkästä ajatuksesta, että en voisi aamulla pukeutua fiiliksen mukaan. Ja fiilistähän ei voi etukäteen suunnitella. Edellä mainituista sai aikaiseksi ainakin 10 toimivaa kokonaisuutta, joten eiköhän niillä 5 päivää mene ilman suurempia traumoja. Vielä jos pakottaisi itsensä ottamaan mukaan yhdet farkut, niin siinä olisi jo kivasti valinnan varaa säähän kuin säähän. Jääköön nähtäväksi.

Mutta nyt täytyy rientää suihkuun ja valmistautumaan, kuten kuvista näkyy silitysrautaakin pitäisi vilautella ennen varsinaista pakkaamista. Lisäksi Pariisin julkinen liikenne on vaihteeksi päättänyt lakkoilla. Tällä kertaa kyse on kuitenkin vain yhdestä linjasta ja yhdestä päivästä. Muuten hyvä, mutta tämä on juurikin se ainoa linja joka vie kentälle ja ainoa päivä kun kyseistä linjaa oikeasti tarvitsisi. Niinpä tietenkin. Mutta eiköhän se tästä, täytyy vain varata reilusti pelivaraa aikatauluun.

Suunnitelmat ovat tuleville päiville täysin auki, todennäköisesti aika hurahtaa joka tapauksessa nopeasti. Saatan joku ilta piipahtaa koneelle päivittelemään kuulumisia, mutta muussa tapauksessa palailen viimeistään keskiviikkona Milanon kuvien ja kertomusten kera. Mukavaa viikonjatkoa kaikille! :)

Skandinaavia Pariisissa

Eilen silmiini osui artikkeli Pariisin skandinaavisista paikoista; ravintoloista, kahviloista sekä joistakin liikkeistä muodin ja muotoilun saralla. Toistaiseksi en ole yhdessäkään mainituista paikoista tainnut käydä, vaikka tiedossa niistä muutama on ollutkin. Voin hyvin elää ilman Marimekkoa ja Mariskooleja, mutta muuten skandinaavinen tyyli, muotoilu ja käsityöt ovat mieleeni. Viime vuonna Pariisissa järjestettiin useampiakin kulttuuritapahtumia yms. Suomeen liittyen, joista osassa tuli vierailtua itsekin. Kaiken kaikkiaan tapahtumista jäi kyllä todella positiivinen kuva mieleen, joten sinänsä voisi moista harjoittaa useamminkin.

Ruokailun suhteen ulkosuomalaisuus ottaa jo kovemmille, vaikka olenkin kaikkiruokainen ja ranskalainen keittiö on todella mieleeni. Kuulun kuitenkin myös vahvasti siihen stereotyyppiseen porukkaan, joka elää ruisleivällä, rakastaa lämpimiä karjalanpiirakoita, korvapuusteja ja suomalaista kahvia. Ja autuaasti ikenet hellinä imeskelee pussin turkinpippureita putkeen, jos sellaisen käsiinsä saa. Toistaiseksi asia on hoitunut suhteellisen säännöllisillä vierailuilla Suomessa ja Pariisin IKEAssa. Ikävä kyllä IKEAsta ei tosin saa ruisleipää, mutta lapinrieskaa, korvapuusteja (vois kyllä tehdä itsekin), Maraboun suklaata sekä suklaa-kaurakeksejä sieltä tulee hamstrattua tasaisin väliajoin.

Maurelitan postaus Les Mille Lacs –ravintolasta herätti koti-ikävän vatsan seudulla siinä määrin, että oli pakko avata sekä viimeinen karjalanpiirakka- että ruisleipäpussi. Eilinen artikkeli johti puolestaan korvapuustien sulatteluun. Kohta alkaa pakkanen olla aarteista tyhjänä ja joululomaan vielä matkaa, joten kierros kotoisten herkkujen ääressä voisi hyvinkin olla paikallaan…

Artikkelin pääsee lukemaan myös tästä (ranskaksi)

*****

Huh, mikä helpotus. Bushin valinta presidentiksi KAHDESTI, romutti totaalisesti uskoni kyseiseen kansakuntaan. HipHei, vihdoinkin oikea mies voitti ja suunta on muuttumassa parempaan päin! :)

Sanoissa on todellakin voimaa, ja Obama lienee yksi parhaista puhujista koskaan. Tarkemmin herran sanoja tarkastellessa huomaa, että hänen taidokkaista ja koskettavista puheistaan on helposti löydettävissä kaikki vaikuttavan viestinnän elementit, ohjenuorat ja tekniikat. Karismasta ei tietysti myöskään ole varsinaista haittaa…

The Talvitakki

Eilinen aamupäivä hujahti kaupoilla talvitakkia metsästäen. Lisäksi haussa oli isänpäiväkortti ja yksi synttärikortti. Etukäteen tiesin tarkalleen, sekä millaisen takin että millaiset kortit haluan ja tarvitsen. Vaatekauppojen tarjonnasta ei etukäteen ollut tietoa, mutta sen sijaan tiesin tarkalleen sen yhden ainoan liikkeen, joka myy juuri haluamiani kortteja. Ajattelin hoitaa helpoimman ensin ja Täydellisten korttien kuvat mielessäni matkasin metroilla lähemmäs 40 minuuttia. Vain huomatakseni perillä, että the korttikauppa oli sulkenut ovensa lopullisesti. Järkytyksestä toivuttuani muistin, että lähistöllä on toinenkin ihan kivoja kortteja myyvä liike. 5 metriä ennen ovelle pääsyä kuitenkin muistin myös, että liike on suljettu aina maanantaisin.

Ihan putkeen ei reissu siis alkanut. Onneksi aurinko paistoi lämpimästi kirkkaalta taivaalta, joten sinänsä ylimääräinen reippailu pienemmillä ja suuremmilla ostoskaduilla ei haitannut. (matkan varrella leipomosta napattu uunituore suklaacroissant saattoi myös osaltaan nostattaa mielialaa...)

Koska mielekkäitä korttikauppoja ei ollut enempää tiedossa, päätin siirtää kaiken energian takkijahtiin. Haussa oli violetti vartalonmyötäinen villakangastakki vyötärövyöllä, pystykauluksilla ja kaksirivinapituksella. Violetteja takkeja oli kyllä yllättävän hyvin tarjolla, mutta yleensä muut kriteerit eivät sitten täyttyneetkään. Hetken jo harkitsin kompromissia, kunnes SE osui silmiini. Täydellinen violetti väri, pystyyn napitettava kaulus, vyötärövyö ja jopa se kaksirivinapitus.

En malttanut edes etsiä kunnon peiliä saati sovituskoppiin jonotella, vaan jännittyneenä kiskaisin takin päälleni välittömästi. Yleensä kaikki takit ovat harteista auttamatta aivan liian suuria tai muuten vain eivät tähän kroppaan istu, joten peruspessimistinä odotukset eivät olleet turhan korkealla. Kerrankin peilistä näkyi positiivinen yllätys, takki istui paremmin kuin yksikään talvitakkini ikinä. Kaiken huipuksi chéri halusi välttämättä kustantaa takin esijoululahjana, joten Milanon budjettiakaan ei tarvitse takki-täydellisyyden vuoksi pienentää.:)

Kovin yhteistyökykyinen tuo takki ei kuitenkaan kameran kanssa ollut, mutta ehkä noista jonkun käsityksen saa. Todellinen väri on jossain eri kuvien välimaastossa. Mukana tuli takin kankaasta tehty vyö, mutta todennäköisesti vielä enemmän takkia tulee käytettyä omien vöiden kanssa. Ainakin musta kiiltonahkavyö sopii mielestäni takin kanssa hyvin yksiin.

À Milan!!

Jippii! :) Nyt tuli asiaan viimeinenkin varmistus, tulevana torstaina suunnataan nenät kohti Milanoa. Luvassa on viiden päivän loma, suunnitelmissa lähinnä hyvin syömistä, seurustelua, ympäriinsä kävelyä, tunnelmien haistelua ja mahdollisesti pikaista shoppailua. Ystävämme asuu tällä hetkellä eräässä pikkukylässä Milanon liepeillä, joten ensisijainen syy lähtöön näin syyskeleillä on tietysti hänen näkemisensä.

En ole koskaan Italiassa käynyt, joten kaikki Pohjois-Italian vinkit ovat enemmän kuin tervetulleita! Käytössämme on paikan päällä auto, mikä tietysti tuo mukanaan jonkin verran uusia mahdollisuuksia. Milano itsessään lienee melko perinteinen teollisuuskaupunki(?), mutta eiköhän sielläkin saa joitakin päiviä hyvässä seurassa ongelmitta kulumaan.:)

Jos jollakulla on nyt kokemuksia alueelta tai mitä tahansa vinkkejä jaettavaksi, (viihtyisiä ravintoloita, kauppakatuja, paikallisen elämän keskuksia, lähiseudun nähtävyyksiä tms.) niin olisin infosta enemmän kuin kiitollinen.

Kuvat täältä ja täältä