Esimerkiksi yksi suuren yrityksen rekrytoinnista vastaava henkilö kertoi ystävälleni katsovansa hakemuksista tasan kaksi asiaa; koulun nimen ja kasvokuvan. Jos kumpikaan ei miellytä, hakemus lentää välittömästi roskakoriin. Riviäkään ei siis lueta. Jep, kyllähän noilla perusteilla ne parhaat ehdokkaat löytyy hyvinkin tehokkaasti... Not. No, tiedänpähän ainakin mihin firmaan en koskaan tule hakemusta lähettämään.
Pari haastattelua olen täysin kolutustani vastaavista hommista kuitenkin saanut sovittua. Erityisen hyvältä tilanne ei toistaiseksi vaikuta, sillä ainakin toisen haastattelun seuraava kierros pidetään ajankohtana, jolloin olen jo lomalla Suomessa. Projektia täytynee siis jatkaa (lue: aloittaa alusta) Joulunvietosta palattua. Mielenkiintoisia ja arvokkaita nämä kokemukset kuitenkin ovat, vaikka eivät vielä paikkaan johdakaan. Jotain uutta niistä aina oppii, eikä harjoittelu liene muuenkaan koskaan pahaksi.
Esimerkiksi ennen eilistä haastatteluani kuvittelin, että tunti on jo pitkä aika haastatteluun, johon ei sisälly mitään testejä tai tehtäviä. Niin, ennen eilistä. Perjantain kunniaksi tuli nimittäin istuttua yhden henkilön (firman omistaja&johtaja) kanssa kasvotusten kysymyksiin vastaillen tarkalleen 4 tuntia. Siis neljä tuntia! Ja tämän jälkeen minun tuli vielä puolessa tunnissa kirjoittaa mutu-tuntumalla pari-kolme sivua suoria kehitysehdotuksia firman toimintaan. Voin sanoa, että 4,5 tunnin syynin jälkeen ei paljoa päässä veri enää kiertänyt, ja itse asiassa heikottaa vähän vieläkin. :) Mutta tulipahan sekin koettua eikä perushaastattelu enää ainakaan liikoja jännitä!
Nyt täytyy suunnata pienelle ostoskierrokselle ja sen jälkeen matka jatkuukin chérin vanhempien luokse viikonlopun viettoon. Bon week-end à tous!
5 kommenttia:
Maassa kismittää juuri tuo eliittikoulujen ylivoimaisuus ; jopa 10v työkokemuksen lyö laudalta joku tahvo jolla on "oikea" diplomi.
Pffffffffff !
Onnea hakuun... =)
4,5 tunnin haastattelu vie varmaan voimat. (Minulta ainakin veisi..)
Onnea kovasti työnhakuun! ..ja voimia myös! :)
Maurelita: Niinpä. Toki Ranskassa kouluissa on huomattaviakin tasoeroja, jotkut tuntuvat vasta viimeisenä vuotena hipaisevan asioita, jotka itse on oppinut jossain peruskurssilla. Mutta eipä sillä suurellakaan rahalla ole kaikkien päähän saatu järkeä taottua.
En kyllä haluaisikaan työskennellä yritykselle, jolle kokemuksella ja persoonalla ei ole mitään merkitystä, ainoastaan koulun nimelllä. Turhauttaa vain, kun näitä firmoja ei tiedä ennalta.:)
Itse olen varsinaisen tutkintoni suorittanut Suomessa, joten sehän ei sano työnantajille yhtään mitään... Ja kiitos.:)
Ninnu: 4,5 tuntia meni yllättävän nopeasti, mutta oli loppua kohden todellakin jo melko väsyttävää.
Seuraavan vuorokauden ajan mieleen tuli jatkuvasti vielä välähdyksiä käydystä haastattelusta, ei kuitenkaan onneksi enää.:)
Suurkiitos.:)
toihan kuulostaa hyvältä, et oot päässyt jo haastatteluihinkin, niistä kun tosiaan saa hyvää kokemusta, vaikkei pidemmälle johtaisikaan. ja tsemppiä joka tapauksessa työnhakuun, koska on se raskasta, vaikka haku hoituisi ihan suomen kielelläkin.. saati sitte ranskaksi!!
Juanita: Kiitos.:) Työnhaku on kyllä harvinaisen väsyttävä prosessi, ulkomaalaisena varmasti vielä vaikeampi.
Niin, onhan se oikeasti hyvä, että joku kutsuu edes siihen haastatteluun. Hyvin menneet haastattelut kasvattavat aina itsevarmuutta, toivottavasti se joskus vielä johtaa töihinkin.:)
Lähetä kommentti