Poikkesin eilen ruokaostosten lomassa yhteen ennalta tuntemattomaan vaateliikkeeseen. Näyteikkunat vaikuttivat ulospäin kiinnostavilta ja liike suurelta. Päiväsaikaan liikkeellä ei ollut juuri muita joten sain rauhassa tutkailla tarjontaa. Muutama kokeilemisen arvoinen mekko ja paita löytyi, sovituskopille siis. Sovituskopeissa äheltäminen ei muuten koskaan ole ollut mielipuuhaani; jonottaminen, kuumuus ja huonosti istuvat vaatteet. Do i need to say more?
Täällä Ranskassa asia on kuitenkin pahentunut pahentumistaan. Ennen kuvittelin, että liian pienessä kopissa rumasti istuvien peilailu 30 asteessa ja huonossa valaistuksessa olisi painajainen. Pariisissa nopeasti huomasin olevani väärässä. Painajaismaista on ensin pukea tuskan hiki otsalla huonosti istuvia vaatteita pienenpienessä kopissa...ja peilata niitä sitten käytävälle asetetusta peilistä myyjän ja muiden asiakkaiden tuijotellessa vieressä. Ja näyn todellista karmeutta ei muuten yleensä tajua ennen kuin seisoo arvosteltavana loisteputkien valossa.
Täällä Ranskassa asia on kuitenkin pahentunut pahentumistaan. Ennen kuvittelin, että liian pienessä kopissa rumasti istuvien peilailu 30 asteessa ja huonossa valaistuksessa olisi painajainen. Pariisissa nopeasti huomasin olevani väärässä. Painajaismaista on ensin pukea tuskan hiki otsalla huonosti istuvia vaatteita pienenpienessä kopissa...ja peilata niitä sitten käytävälle asetetusta peilistä myyjän ja muiden asiakkaiden tuijotellessa vieressä. Ja näyn todellista karmeutta ei muuten yleensä tajua ennen kuin seisoo arvosteltavana loisteputkien valossa.
Eilen sovituskopeilla ei ollut kuin muutama asiakas ja myyjä, joten päätin mennä sovittamaan. Kopit olivat myös kohtuullisen suuria ja mikä parasta, niissä oli peilit! Voi sitä riemua.:) Entistä tyytyväisemmäksi asiasta tulin, kun näin mekko-kokelaan ylläni. Ei, ei ja vielä kerran ei. En edes tiennyt omistamani niin monta mutkaa, kuin mekko toi esiin. Juuri kun olin kuoriutumassa tästä kammotuksesta, myyjä riuhtaisi verhon puoliksi auki. Ilmeisesti kyseli istuvuutta, meni hieman ohi siinä järkytyksessä. Siinä sitä sitten oltiin, suu auki hämmennyksestä ja huonosti istuva mekko yläkropan peitteenä. Ei varmaan tarvitse erikseen mainita, että en sovittanut mekkoa farkkujen päälle. Kun aivoissa alkoi taas raksuttamaan, vetäisin verhon kiinni ja ilmoitin pyytäväni apua tarvittaessa.
Uhkarohkeasti jatkoin kuitenkin sovittelua. Virhe. Aloittaessani pukeutumista lopuksi omiin vaatteisiin, näin peilistä jotain sinne kuulumatonta. Myyjätär ei tällä kertaa (onneksi) avannut verhoa, mutta tunki ilmoittamatta päänsä koppiin.:O Häntä ei ilmeisesti puolialastomuuteni vaivannut, vaan hän jatkoi jutteluaan normaalisti pää kopissani. Vaikka olenkin sinut itseni kanssa, niin melko ahdistavalta ja ennen kaikkea todella oudolta tuo tilanne ja myyjättären käytös vaikutti...Ja vaikuttaa edelleen. Taisipa jäädä kohdallani viimeiseksi vierailuksi siinä liikkeessä.
Heh, enää en valita ahdistelevista myyjistä, niin kauan kuin he pysyvät koppien ulkopuolella.
Onko muilla vastaavia/mieleenpainuvia kokemuksia vai olenko taas ainoana ollut väärässä paikassa väärään aikaan?
Uhkarohkeasti jatkoin kuitenkin sovittelua. Virhe. Aloittaessani pukeutumista lopuksi omiin vaatteisiin, näin peilistä jotain sinne kuulumatonta. Myyjätär ei tällä kertaa (onneksi) avannut verhoa, mutta tunki ilmoittamatta päänsä koppiin.:O Häntä ei ilmeisesti puolialastomuuteni vaivannut, vaan hän jatkoi jutteluaan normaalisti pää kopissani. Vaikka olenkin sinut itseni kanssa, niin melko ahdistavalta ja ennen kaikkea todella oudolta tuo tilanne ja myyjättären käytös vaikutti...Ja vaikuttaa edelleen. Taisipa jäädä kohdallani viimeiseksi vierailuksi siinä liikkeessä.
Heh, enää en valita ahdistelevista myyjistä, niin kauan kuin he pysyvät koppien ulkopuolella.
Onko muilla vastaavia/mieleenpainuvia kokemuksia vai olenko taas ainoana ollut väärässä paikassa väärään aikaan?
2 kommenttia:
Tuo on raivoa ! Alusvaateputiikeissa on moista tapahtunut, mutta onneksi kysyvät saako kurkata - ja kopit ovat strategisesti niin ettei sinne näy putiikin puolelta.
Eilen ja toissapäivänä kolusin varmaan 20 putiikkia (2x lounastunti) ja oi sitä sovituskoppien ahtautta, loistevalojen hehkuvaa kuumuutta ja kamalaa loistoa - ja mekkojen outoja ryppyjä, vetoketjujen jumitusta ja epäistuvia malleja.
Shoppailu on rankkaa työtä, siitä pitäisi saada parempaa palkkaa !!!
Heh, ihan samaa mieltä. Juuri tästä syystä asusteiden ostaminen onkin niin paljon mukavampaa.:)
Alusvaateostoksilla on tosiaan tultu minuakin luvan kanssa kurkkimaan. Sekin tosin oli mielestäni melko hämmentävää, tunnen kyllä itse istuvatko liivit vai ei, yömekosta nyt puhumattakaan.
Lähetä kommentti