Maanantai + perjantai 13. = tiistai 28.10.2008

Eilen, toissapäivänä ja vähän vielä tänäänkin on ollut kevyttä väsymystä ilmassa. Liekö syynä syksy vai aamusta iltaan kotona työskentely, mutta normaalia alavireisissä tunnelmissa on menty. Olenkin pysynyt kaksi viimeistä päivää koneen kanssa sängyssä kirjoitellen, joten armoton niskakipu kuulunee lähitulevaisuuden seuraavin huoliin. Eilen aamupäivästä kävin kyllä hoitamassa yhtä asiaa. Parempi, jos olisin vain pysynyt koko päivän peiton alla. Eilen oli nimitäin niin huono päivä kun vaan olla voi. Ensin metro jumitteli, ja odotin normaalin 2 minuutin sijaan lähemmäs vartin. (voikohan sitä vielä joskus sopeutua Suomen bussien loputtomaan odotteluun...? ja vielä ulkona räntäsateessa?)

Metromatkan jälkeen suhailin jättiläisasemalla eksyneenä lähemmäs puolituntia, en vieläkään voi ymmärtää, miten se on mahdollista. (joku on varmasti siirtänyt yleensä käyttämääni uloskäyntiä, sillä viimeksi löysin tieni parissa minuutissa) Olin jo myöhästymässä tapaamisesta, joten viimeiset 10 minuuttia juoksin asemaa ympäri korkkarit kopisten. Juoksin, kunnes kaaduin rappusissa.

Yllätyksekseni vihdoin ehdin kuin ehdinkin oikeaan junaan juuri ovien sulkeutuessa. Linjan määränpää kuulosti hieman tuntemattomalta, mutta en ehtinyt asiaa ajattelemaan, vaan tunkeuduin sisään summereiden jo huutaessa sulkeutuvista ovista. En suosittele, ovat melko kovaa tekoa. Voitonriemukin katosi nopeasti, kun liikkeelle lähdettyä huomasin olevani matkalla väärään suuntaan. Niinpä tietysti.

Loppureissu menikin sitten yllättävän leppoisasti, hetken jo luulin onneni kääntyneen. Kotiin päästyäni huomasin kuitenkin jääkaapin oven jääneen koko aamupäiväksi auki. Maito- ja lihatuotteet ovat siis ainakin entisiä, muut pääsenevät ainakin kokeilukierrokselle. Ja tässä oli vasta aamupäivän kohellukset. Päivän aikana sain kuulla muun muassa koulun ja KELAn epäonnistuneesta tiedonkulusta, jonka vuoksi pitäisi nyt uudelleen selvitellä ja lähetellä suoritusotteita opinnoista. Loppuillan hämärissä tiputin sitten vielä chérin kotiteatteri-setin tärkeimmän osan lattialle. Ei liene tarpeen sanoa, että rikkihän se meni lopullisesti. Argh. Kai näitäkin päiviä vain pitää välillä olla. Ja tänään ei kyllä ainakaan voi olla enää huonompi päivä.:)

Olo ei taida murehtimalla kuin pahentua, joten täytynee varmaan marisemisen sijaan oikeasti tehdä asialle jotain. Ulkona ei ainakaan sada, joten ensimmäisenä listalla voisi olla happihyppely ruskanpunaisissa lehdissä. Vielä jos saa askeleensa kulkemaan kauppaan asti, niin voisi hankkia herkkuja illaksi…(varmaan pakko saada, kun puolet jääkaapin sisällöstä on pilaantunut:D) Pizza-aineet ja joku herkullinen jälkkäri voisivat hyvinkin muuttaa tämän viikon suunnan…Ei näillä keinoilla välttämättä masentavasta syysväsymyksestä eroon pääse, mutta kyllä niillä ainakin illan mittaisen tauon saa aikaan.

Edit: Kiitos kaikille ihanille bloggareille, joiden omat kirjoitukset ja kommentit ovat kyllä jo tämän viikon pelastaneet.:)