Täyttävä viikonloppu

Viikonloppu oli taas yhtä hulinaa, teki kyllä hyvää viikon ahertamisen päätteeksi. Lauantaina käytiin tyttöjen kanssa syömässä ja sitten lyöttäydyttiin miesten seuraan pelailemaan. Naisten kaksoisvoitto sai aikaan päätöksen, että ensi kerralla pelaillaan taas euroista.:)

Lauantaina lounastimme vaihteeksi chérin perheen luona pitkän kaavan mukaan. Alkupalana oli taivaallisia pesto-aurinkokuivattu tomaatti-ricotta -piirasia sekä verigreippi-avocado terriiniä jättikatkaravuilla. Pääruokana hyvän pihvin seurana oli gratin dauphinois sekä kesäkurpitsagratiinia. Gratin dauphinois on kyllä suositteltavan maukas ja epäterveellinen lisäke kaikelle (punaiselle) lihalle.:) Resepti lienee samantyyppinen kuin valkosipulikermaperunoille juustokuorrutuksella. Mausteena on suolan ja pippurin lisäksi yksi valkosipulin kynsi, mahdollisesti salottisipuli ja muskottipähkinää.

Juustojen jälkeen jälkkärinä meni vielä suklaakakkua ja anascarpaccioa jäätelöllä. Tällä kertaa päätimme yöpyä chérin vanhempien luona, joten sulatteluun oli kerrankin riittävästi aikaa. Hienoiseksi järkytykseksi kolmisen tuntia ruokamaratoonin jälkeen syötiin kyllä vielä neljän ruokalajin illallinen. Huh. Ja chérin mielestä Suomessa syödään paljon... Onneksi oli mekko päällä, niin ei alkanut vyötärö puristamaan.:)

Niin paljon kun näistä sukulounaista pidänkin, niin yksi jännityksen aihe niihin aina liittyy. Oma puhuttu ranskani on edelleen melkoisen heikoilla, varsinkin stressaavissa tilanteissa alkaa kielipäässä lyömään valitettavan usein tyhjää. Ja jos jostain syystä pöytään tulee hiljainen hetki, niin aina joku päättää käyttää tilanteen hyväkseen ja kysyä minulta jotain Suomesta...Aiheet vaihtelevat ulkopolitiikasta ja lainojen korkotason kehityksestä aina mummojen yksinkertaisiin mutta hyvinkin epäselviin ”Onko teillä tällaisia puita?” -kysymyksiin. Nykyisin sentään ymmärrän kaikki kysymykset, mutta vastaukset pysyvät vielä melko suppeina. Tosin nämä ”onko teillä näitä ”tällaisia” puita Suomessa?” tyyppiset kompakysymykset jättänevät hiljaiseksi vielä pitkään...