Paljon parempi päivä

Eilinen suunnitelma osoittautui oikein toimivaksi, kynttilän valossa nautittu pizza ja punaviini kohensi mielialaa kummasti. Jos muuten joku osaa suositella pikkupulloissa myytäviä viinejä, niin kaikki ehdotukset ja mielipiteet otetaan aidolla ilolla ja kiitollisuudella vastaan. Tuntuu nimittäin suurelta haaskaukselta ostaa se 0,75 l, juoda siitä o,2 l ja kaataa lopulta se huonoksi mennyt 0,5 l pois. (Myös hyvät ja huonot ideat lopun jatkokäytölle tervetulleita) Harmittaa tällainen tuhlaus, mutta 0,75 nauttiminen ruuan seurana ei taida myöskään olla se päivän paras ajatus.:D

Käytin pizzan pohjaan tätä Pastanjauhajilta löytynyttä reseptiä, oman ohjeen ollessa karkuteillä. Ilmeisesti eilen oli vaikea muistaa tämä maaginen yhdistelmä vesi + jauhot + hiiva + öljy ilman ohjetta. Sovelsin tosin Jauhajien ohjetta hieman omaan makuuni, eli käytin taikinaan muutamia erilaisia jauhoja ja heitin sekaan ainakin oreganoa ja valkosipulia. Täytteenä tällä kertaa tomaattikastikkeen päällä jauhelihaa, sipulia, tomaattia, chorizoa, oliiveja ja ananasta. Pohjasta tuli ohjeella oikein rapea ja tuolla määrällä itselle mieluisia täytteitä ei kokonaisuus voi epäonnistua. :P

Kaiken lisäksi chéri yllätti tuomalla piristykseksi suurinta herkkuani, lajitelman Comptoir du Cacaon suklaita. Kyllähän minulle kaikki suklaa maistuu, mutta näiden veroista ei toistaiseksi ole vielä tullut vastaan. Varsinkin lajitelmat yksi ovat maanpäällinen suklaataivas. Kyseessä on pieni yksityinen yritys Pariisin laidalta, nettisivuille pääsee tästä. Tuotteita voi heidän oman putiikkinsa lisäksi ostaa ainakin Le Bon Marchésta. (Voi olla myynnissä monessa muussakin paikassa, itse olen törmännyt BM:ssa.)

*****

Tänään ruokakaupassa eräs herttainen vanha herra tuli kyselemään minulta neuvoa makeutusaineen valinnassa. Kuuntelin musiikkia, joten en ensimmäisellä kerralla kuullut kysymystä. Aksenttini lienee edelleen perin suomalainen, sillä pelkkä ”Pardon, Monsieur?” sai herran hämilleen. Seuraavaksi tulikin perinteinen: ”Anteeksi, ette olekaan Ranskalainen. Mistä te olette? Pohjoisesta?” Yleensä nämä kysymyksen lähinnä väsyttävät, enkä välitä aiheesta sen pidempää tuntemattomien kanssa keskustella. Pappa oli kuitenkin niin suloinen ja aidosti kiinnostuneen oloinen, että jäin vaihtamaan hänen kanssaan muutaman sanasen. Kannatti, tulin oikein itsekin hyvälle tuulelle herrasmiehen hyväntuulisuudesta.:)

Poistuessani kaupasta, pappa odotteli minua vielä ovella. Halusi kuulemma vain tulla kertomaan, kuinka mukava on, että Ranskaankin tulee ystävällisiä ja hymyileviä ulkomaalaisia. Voih, kuinka iloiseksi noista pienistä sanoista tulikaan.:) Toisen päivän pelastamiseen ei todellakaan kovin paljon vaadita, voisi itsekin harjoittaa moista toimintaa hieman useammin…