Nyt on maha niiiin täynnä herkkuja, ettei varmaan ole aamullakaan vielä nälkä. Olen kyllä ruuan suuri ystävä ja tunnetusti kova syömään, mutta raja se näköjään on minullakin. Tänään tosiaan lounastimme chérin vanhempien luona, ohjelmassa oli seurustelua sukulaisten kanssa ja lähes kolme tuntia kestävä ruokailu.
Ranskalaisethan tunnetusti rakastavat ruokaa, ja ateriointiin käytetäänkin huomattavan paljon sekä aikaa että rahaa. Onnistuneen kokonaisuuden eteen ollaan myös valmiita näkemään todella paljon vaivaa. Omat kokemukseni tosin rajoittuvan chérin sukulaisten ja tuttavien järjestämiin päivällisiin. Kyseessä on kuitenkin mielestäni ihan tavallinen porukka ranskalaisia, joten oletettavasti muutkin paikalliset harrastavat samanlaista toimintaa.:)
Ensimmäinen asia, johon tulee kiinnitettyä huomiota on kaunis, harkittu kattaus. Esimerkiksi tänään kyseessä oli vain lounas läheisten sukulaisten kesken, mutta silti pöytä koristeltiin tuorein kukkasin, kynttilöin ja muun muassa kattauksen väreihin sopivin käsintehdyin paikkakortein.(!!!) Samoin kaikkien ruokalajien ulkonäköön panostetaan selvästi, minkä vuoksi annokset myös usein kootaan valmiiksi lautaselle.
Ennen pöytään tuloa tarjoillaan aperitiivit olohuoneessa seurustellen. Tänään tuli nautittua hyvää (opiskelijabudjetille sopimatonta:)) samppanjaa erilaisten pikkusuolaisten, kuten pekoni-luumukääröjen ja kasvis-filonyyttien sekä kuivattujen hedelmien kera. Pöytään istuudutaan vasta alkupalan tullessa tarjolle. Tänään lautasella oli suolaisia leivonnaisia vuohenjuusto&aurinkokuivattu tomaatti -täytteellä, kotitekoista metsäsienimuhennosta ja salaattia. Itselläni on yleensä tässä vaiheessa jo pahin nälkä karkoitettuna, vaikka ruokailu onkin vasta aluillaan.
Tänään pääruokana tuli syötyä lammasta yrteillä ja parmesaanilla kuorrutettujen uunitomaattien ja erilaisista pavuista tehdyn lisäkkeen kanssa. Ymmärrettävästi pääruoan jälkeen ei yleensä tee enää suuremmin mieli syödä. Vuorossa oleva juustotarjotin on yleensä kuitenkin niin houkutteleva, ettei siitä voi kieltäytyä. Kuka voi vastustaa valuvaa brietä, chévreä ja goudaa lisäkkeineen? En minä ainakaan.:) Kuten olettaa saattaa, juustojen jälkeen tekee ainoastaan mieli avata ylin nappi ja käydä makuulle.
Kun pöytään tuodaan houkutteleva jälkiruoka, unohtuu täpötäysi maha hetkellisesti. Tänään jälkiruoan sijaan tarjoiltiin kokoelma erilaisia jälkiruokia. Lautaselle oli houkuttelevasti aseteltu briochea muistuttavaa kakkua, sitruuna-marenkitorttu sekä lasiin vadelmista, vaniljajäätelöstä, mangosorbetista ja -kastikkeesta koottu herkku. Aivan taivaallisen hyvää, mutta myönnettäköön, että viimeiset lusikalliset tekivät todella tiukkaa. Tässä vaiheessa maha on yleensä niin ääriään myöten täynnä, että keskittymiskykyni keskusteluihin herpaantuu täysin kaiken energian mennessä ruuan sulatteluun. Aterian loppuun tarjottavan kahvin piristävä vaikutus tulee siis enemmän kuin tarpeeseen.:) Luonnollisesti kahvillekin löytyy aina kaveri, ja naisena käsintehdystä suklaakonvehdeista yksinkertaisesti ei vain voi kieltäytyä. Ei vaikka aivot viimeisillä voimillaan viestittävät, että herkuttelu olisi pitänyt lopettaa jo tunti sitten...
Viiden-kuuden ruokalajin jälkeen mieleeni mahtuu vain yksi kysymys; kuinka ihmeessä nämä ranskattaret voivat pysyä hoikkina?!
Ranskalaisethan tunnetusti rakastavat ruokaa, ja ateriointiin käytetäänkin huomattavan paljon sekä aikaa että rahaa. Onnistuneen kokonaisuuden eteen ollaan myös valmiita näkemään todella paljon vaivaa. Omat kokemukseni tosin rajoittuvan chérin sukulaisten ja tuttavien järjestämiin päivällisiin. Kyseessä on kuitenkin mielestäni ihan tavallinen porukka ranskalaisia, joten oletettavasti muutkin paikalliset harrastavat samanlaista toimintaa.:)
Ensimmäinen asia, johon tulee kiinnitettyä huomiota on kaunis, harkittu kattaus. Esimerkiksi tänään kyseessä oli vain lounas läheisten sukulaisten kesken, mutta silti pöytä koristeltiin tuorein kukkasin, kynttilöin ja muun muassa kattauksen väreihin sopivin käsintehdyin paikkakortein.(!!!) Samoin kaikkien ruokalajien ulkonäköön panostetaan selvästi, minkä vuoksi annokset myös usein kootaan valmiiksi lautaselle.
Ennen pöytään tuloa tarjoillaan aperitiivit olohuoneessa seurustellen. Tänään tuli nautittua hyvää (opiskelijabudjetille sopimatonta:)) samppanjaa erilaisten pikkusuolaisten, kuten pekoni-luumukääröjen ja kasvis-filonyyttien sekä kuivattujen hedelmien kera. Pöytään istuudutaan vasta alkupalan tullessa tarjolle. Tänään lautasella oli suolaisia leivonnaisia vuohenjuusto&aurinkokuivattu tomaatti -täytteellä, kotitekoista metsäsienimuhennosta ja salaattia. Itselläni on yleensä tässä vaiheessa jo pahin nälkä karkoitettuna, vaikka ruokailu onkin vasta aluillaan.
Tänään pääruokana tuli syötyä lammasta yrteillä ja parmesaanilla kuorrutettujen uunitomaattien ja erilaisista pavuista tehdyn lisäkkeen kanssa. Ymmärrettävästi pääruoan jälkeen ei yleensä tee enää suuremmin mieli syödä. Vuorossa oleva juustotarjotin on yleensä kuitenkin niin houkutteleva, ettei siitä voi kieltäytyä. Kuka voi vastustaa valuvaa brietä, chévreä ja goudaa lisäkkeineen? En minä ainakaan.:) Kuten olettaa saattaa, juustojen jälkeen tekee ainoastaan mieli avata ylin nappi ja käydä makuulle.
Kun pöytään tuodaan houkutteleva jälkiruoka, unohtuu täpötäysi maha hetkellisesti. Tänään jälkiruoan sijaan tarjoiltiin kokoelma erilaisia jälkiruokia. Lautaselle oli houkuttelevasti aseteltu briochea muistuttavaa kakkua, sitruuna-marenkitorttu sekä lasiin vadelmista, vaniljajäätelöstä, mangosorbetista ja -kastikkeesta koottu herkku. Aivan taivaallisen hyvää, mutta myönnettäköön, että viimeiset lusikalliset tekivät todella tiukkaa. Tässä vaiheessa maha on yleensä niin ääriään myöten täynnä, että keskittymiskykyni keskusteluihin herpaantuu täysin kaiken energian mennessä ruuan sulatteluun. Aterian loppuun tarjottavan kahvin piristävä vaikutus tulee siis enemmän kuin tarpeeseen.:) Luonnollisesti kahvillekin löytyy aina kaveri, ja naisena käsintehdystä suklaakonvehdeista yksinkertaisesti ei vain voi kieltäytyä. Ei vaikka aivot viimeisillä voimillaan viestittävät, että herkuttelu olisi pitänyt lopettaa jo tunti sitten...
Viiden-kuuden ruokalajin jälkeen mieleeni mahtuu vain yksi kysymys; kuinka ihmeessä nämä ranskattaret voivat pysyä hoikkina?!
En kehdannut zoomailla ruokia kameralla, kun paikalla oli itselleni ennestään tuntematon sukulainen. Kuvia ei siis ikävä kyllä ole nyt tarjolla. Mutta kyllä, kaikki oli juuri niin hyvää ja houkuttelevaa kuin kuulostaakin.:)
*siirtyy yön yli kestävälle ruokalevolle*
2 kommenttia:
Huh, minulle olisi tehnyt tiukkaa jo parin ensimmäisen ruokalajin jälkeen. Voinko kysyä kuinka olet päätynyt Ranskaan, vai oletko asunut siellä koko ikäsi?
Jep, niin teki itselläkin. Näihin lounaisiin täytyy aina valmistautua syömällä aamulla vain hyvin, hyvin kevyesti. Toki kaikki tulivat ruoasta täyteen, mutta ilmeisesti kenenkään muun mielestä siinä ei ollut liikaa syömistä...En ymmärrä:)
Olen asunut Ranskassa vasta reilun vuoden. Tulin tänne täydentääkseni tutkintoani paikallisella sivuaineella ja nähdäkseni haluaisinko ehkä elää Pariisissa pidempäänkin. Lähdin opintojeni Suomessa ollessa lopuillaan, joten saatoin jäädä ongelmitta pidemmäksikin aikaa.
Lähetä kommentti