Pakko avautua täälläkin, kun yö meni painajaisia nähdessä...yksi eilisen tapahtuma ilmeisesti painaa mieltä ja hämmentää vieläkin. Pariisissa on lukemattomia hyviä puolia ja ihania asioita, mutta luonnollisesti suurkaupungin elämässä on myös kääntöpuolensa. Henkilökohtaisesti kaikki oikeasti ikävät Pariisin muistot liittyvät paikallisten miesten ahdistavaan toimintaan.
Heh, varmasti jokainen Saksan eteläpuolella vieraillut skandinaavi tietää, millaista huomiota miehiltä helposti saa osakseen. Ehkä joku näistä lipevistä kommenteista ja huutelusta pitää, itse koen sen poikkeuksetta epämiellyttävänä. (Kuten epäilemättä suurin osa muistakin!:)) Tällainen harmiton kommentointi ei kuitenkaan minua sen enempää vaivaa, maassa maan tavalla. Normaalisti näistä tapauksista pääsee myös vaivatta eroon tilanteesta riippuen joko välinpitämättömyydellä tai kiittämällä kehuista ja jatkamalla matkaa.
Muutamia kertoja olen kuluneen vuoden aikana kuitenkin myös kokenut miesten käytöksen aidosti uhkaavana. Eilen tuli yksi kerta lisää. Yleensä nämä riesaksi heittäytyjät tunnistaa helposti ennalta, liioiteltu itsevarmuus ja 30-40 vuoden ikä lienevät varmimmat tuntomerkit.:) Ilmeisesti tätä skaalaa täytyy nyt laajentaa reilulla kädellä.
Olin eilen kävelemässä kaupungissa, kun näin vanhemman herrasmiehen huitovan minulle. Ajattelin hänen olevan avun tarpeessa ja pysähdyin. Ennen kuin ehdin edes kuulemaan, mitä hänellä oli sanottavaa, monsieur tarttui tiukasti käsivarteeni. Säikähdin ja yritin riuhtaista kättäni irti välittömästi. Pian monsieur kuitenkin sanoin toivovansa vain, että hän voisi kävellä käsipuolessani läheiselle bussipysäkille. Ehdin jo mielessäni moittimaan itseäni hätäisistä päätelmistä, vanha herra todellakin vain tarvitsi apua.
Sitten monsieur aloitti lipevän kommentoinnin ja tiukensi otettaan entisestään, olo muuttui äärimmäisen epämukavaksi. Pysäkillä selvisi, ettei hän ollut menossa yksin yhtään minnekään. Pyysin ja käskin päästämään minusta irti, turhaan. Tässä vaiheessa iski oikeasti paniikki, enkä enää pystynyt ajattelemaan järkevästi. Lähdin kuitenkin kävelemään ihmisten suuntaan, mies kaksin käsin puristaen käsivarttani (onneksi en muista, mitä hän supisi korvaani). Seuraavalla risteävällä kadulla oli enemmänkin ihmisiä ja lopulta sain itseni riuhtaistua irti korottamalla reilusti ääntä. Tämän jälkeenkin monsieur lähti seuraamaan, mutta lopetti kiristäessäni vauhtia. Selän taakse tuli peloissaan katsottua matkalla varmasti kymmeniä kertoja. Kun sanon, että kyseessä oli vanhempi mies, todellakin tarkoitan vanhempaa miestä. Eipä ennen tätä päivää tullut mieleen, että pitäisi lähemmäs 80-vuotiaita epäillä ahdistelusta. Hullussa maailmassa ei kai koskaan voi olla liian varovainen.
Onko joku muu kokenut ahdistelua täysin odottamattomalta taholta? Siinä hetkessä halusin vain nopeasti mahdollisimman kauas kyseisestä herrasta, mutta kauhukseni huomasin lamaantuvani täysin. Lienee paikallaan miettiä toimintavaihtoehtoja yllättäviin tilanteisiin.
[Näin jälkeenpäin ajateltuna tunnen kyllä myös kevyttä myötätuntoa tätä vanhaa herraa kohtaan. Ihan täysissä sielun ja ruumiin voimissa ei voi olla, jos tällä tavalla toimii. Oletettavasti hänen tarkoituksenaan ei myöskään ollut pelotella, vaikka tilanne uhkaavaksi kehkeytyikin.]
Heh, varmasti jokainen Saksan eteläpuolella vieraillut skandinaavi tietää, millaista huomiota miehiltä helposti saa osakseen. Ehkä joku näistä lipevistä kommenteista ja huutelusta pitää, itse koen sen poikkeuksetta epämiellyttävänä. (Kuten epäilemättä suurin osa muistakin!:)) Tällainen harmiton kommentointi ei kuitenkaan minua sen enempää vaivaa, maassa maan tavalla. Normaalisti näistä tapauksista pääsee myös vaivatta eroon tilanteesta riippuen joko välinpitämättömyydellä tai kiittämällä kehuista ja jatkamalla matkaa.
Muutamia kertoja olen kuluneen vuoden aikana kuitenkin myös kokenut miesten käytöksen aidosti uhkaavana. Eilen tuli yksi kerta lisää. Yleensä nämä riesaksi heittäytyjät tunnistaa helposti ennalta, liioiteltu itsevarmuus ja 30-40 vuoden ikä lienevät varmimmat tuntomerkit.:) Ilmeisesti tätä skaalaa täytyy nyt laajentaa reilulla kädellä.
Olin eilen kävelemässä kaupungissa, kun näin vanhemman herrasmiehen huitovan minulle. Ajattelin hänen olevan avun tarpeessa ja pysähdyin. Ennen kuin ehdin edes kuulemaan, mitä hänellä oli sanottavaa, monsieur tarttui tiukasti käsivarteeni. Säikähdin ja yritin riuhtaista kättäni irti välittömästi. Pian monsieur kuitenkin sanoin toivovansa vain, että hän voisi kävellä käsipuolessani läheiselle bussipysäkille. Ehdin jo mielessäni moittimaan itseäni hätäisistä päätelmistä, vanha herra todellakin vain tarvitsi apua.
Sitten monsieur aloitti lipevän kommentoinnin ja tiukensi otettaan entisestään, olo muuttui äärimmäisen epämukavaksi. Pysäkillä selvisi, ettei hän ollut menossa yksin yhtään minnekään. Pyysin ja käskin päästämään minusta irti, turhaan. Tässä vaiheessa iski oikeasti paniikki, enkä enää pystynyt ajattelemaan järkevästi. Lähdin kuitenkin kävelemään ihmisten suuntaan, mies kaksin käsin puristaen käsivarttani (onneksi en muista, mitä hän supisi korvaani). Seuraavalla risteävällä kadulla oli enemmänkin ihmisiä ja lopulta sain itseni riuhtaistua irti korottamalla reilusti ääntä. Tämän jälkeenkin monsieur lähti seuraamaan, mutta lopetti kiristäessäni vauhtia. Selän taakse tuli peloissaan katsottua matkalla varmasti kymmeniä kertoja. Kun sanon, että kyseessä oli vanhempi mies, todellakin tarkoitan vanhempaa miestä. Eipä ennen tätä päivää tullut mieleen, että pitäisi lähemmäs 80-vuotiaita epäillä ahdistelusta. Hullussa maailmassa ei kai koskaan voi olla liian varovainen.
Onko joku muu kokenut ahdistelua täysin odottamattomalta taholta? Siinä hetkessä halusin vain nopeasti mahdollisimman kauas kyseisestä herrasta, mutta kauhukseni huomasin lamaantuvani täysin. Lienee paikallaan miettiä toimintavaihtoehtoja yllättäviin tilanteisiin.
[Näin jälkeenpäin ajateltuna tunnen kyllä myös kevyttä myötätuntoa tätä vanhaa herraa kohtaan. Ihan täysissä sielun ja ruumiin voimissa ei voi olla, jos tällä tavalla toimii. Oletettavasti hänen tarkoituksenaan ei myöskään ollut pelotella, vaikka tilanne uhkaavaksi kehkeytyikin.]
10 kommenttia:
Voi toivottavati unohdat asian pian. Tuollainen on tosi pelottavaa ja ahdistavaa. Varsinkin kun täällä koto suomessa harvoin on kovin hyökkääviä miehiä.
Juu, onneksi tilanteesta selvisi säikähdyksellä. Suomessa tilanne on todellakin toinen, ne harvat (iskumielessä) hyökkäävämmät miehet taitavat yleensä olla parin promillen humalassa. Tiedä sitten, mikä on parempi ja mikä pahempi.:)
Verrattuna aiempiin ikäviin kokemuksiini erityisen ahdistavaksi tilanteen teki sen mielipuolisuus. Joku 40-vuotias voi ikäkriiseissään vielä kuvitella olevansa parikymppisten mielestä varteenotettava, mutta 80-vuotias... Lienee siis selvää, että todellisuudentaju oli hieman enemmänkin hämärtynyt, mikä luonnollisesti aina pelottaa.
Toivottavasti joku kuitenkin hänestäkin huolehtii, eikä herraa toiste näy ahdistelemassa nuoria -eikä varttuneempiakaan- naisia.
Voi inhoa, noista jää aina kamalat muistot.
Pariisin alkuvuosinani muistan miten sinisilmäisenä (melkein) blondina tallasin ultraminihameessa metrossa ja ihmettelin miksi joskus ahdisteltiin.
Nyt olen vähemmän sinisilmäinen (tummuuko silmät iän myötä ?!) punertavatukkainen ja minikolttujen päälle laitan pitkän takin, enkä tapita suoraan vastaantulijoita.
Pariisilaisten tympeys johtuu varmaankin osittain itsesuojeluvaistosta, sillä tuntemattomia ei kannata noteerata - ties vaikka saisi puukosta.
Tylsää tulla noin kyyniseksi, mutta onneksi se tympeys menee "pois päältä" kun on ystävien tai tuttujen seurassa.
Maurelita: Juu, saman huomasin heti ensimmäisinä viikkoinani. Loppui osaltani kaduilla hymyily ja silmiin katsominen siihen paikkaan. Tällainen kylmyys ja etäisyys karsii tietyntyyppiset lähestyjät tehokkaasti, mutta ei ikävä kyllä kaikkia.
Ihan samaa olen sanonut tutuilleni: Pariisilaiset eivät ole oikeasti tympeitä, siten täällä vaan selviää vähimmällä.
Hui, tosi ahdistavaa, mutta onneksi pääsit tilanteesta.
Ninnu: Niinpä. Kyllähän näitä aina välillä varmaan sattuu itse kullekin, ikävä kyllä. Jälkikäteen mietittynä lähinnä järkyttää, kuinka toimeeton olin itse siinä tilanteessa. Meni nimittäin muutama hetki, ennen kuin ymmärsin lähteä vetään herraa enemmän ihmisten ilmoille.
Tuollainen on aika kammottavaa, ainakin kun Suomessa ei ole tuollaiseen tottunut, kuin hieman. Eräs ystäväni melkein raiskattiin muutama vuosi takaperin. Onneksi hän pääsi pakenemaan.
iory: Niin, Suomi on onneksi tässä mielessä vielä turvallisempi paikka, vaikka eihän sitä täysin turvassa ole missään. Ainakin "tavalliset" miehet käyttäytyvät Suomessa paljon hillitymmin, mikä vähentää ns. tarpeetonta pelkoa. Esimerkiksi vaikea kuvitella että siellä kukaan lähtisi pimeässä huvikseen pyöräilemään kävelyvauhtia vierelläsi, täällä sekin on tullut koettua...
Onneksi kaverisi selvisi säikähdyksellä. Tuollaisissa tilanteissa pitäisi vaan pystyä pitämään pää kylmänä, vaikka pelko ja paniikki epäilemättä helposti iskeekin.
Tilanne kuullostaa ärsyttävän tutulta, vaikkei kukaan ole onneks vielä käynyt käsiksi. Tosi inhottavaa!! Kun asuin kolme vuotta Pohjoisranskan Lillessä, siellä oli koko ajan joku joka heitti jotain typerää läppää, "Hei prinsessa, minne olet menossa", etc. Niinkuin kirjotit, opin siellä näyttämän sopivan kylmältä ja siihen ahdistelu loppui. Täällä Pariisissa olen jatkanut samaa linjaa ja ainakin tähän mennessä saanut olla rauhassa. Onneksi sulla näyttää olevan hyvä asenne, muuten tommonen on tosi epämiellyttävää!
Bobuina: Juu, tilanne on epäilemättä sama vähän kaikkialla Ranskassa. Etelä-Ranskassa ja välimeren maissa tilanne lienee vielä paljon pahempi, vaikka toisaalta myös Pariisiin mahtuu aivan kaikenlaista kulkijaa.
Huutelijoille ei tosiaan kannata antaa pienintäkään reaktiota, niin saa olla suhteellisen rauhassa. Siinä vaiheessa, kun joku käy oikeasti käsiksi, niin mennän kyllä liian pitkälle.
Pari kertaa täällä olen myös saanut jonkun perääni kotiovelle asti, ei auttanut kuin jatkaa matkaa. Viimeiseksi sitä haluaa, että joku näistä tietää osoitteesi...
Lähetä kommentti