Viikonlopusta väsynyt

Huh, taas yksi viikonloppu takana. Miten voikin oleilu ja seurustelu väsyttää näin paljon! Tekisi mieli vaan käpertyä peiton alle ja nukkua yhden päivän yli. Nyt suunnitelmissa onkin viettää seuraavat viisi päivää ilman mitään ylimääräisiä menoja, välillä tarvitsee olla vain. Väsymyksestä huolimatta oli kyllä oikein onnistunut viikonloppu kaiken kaikkiaan.

Chéri huomasi lauantai-aamuna, että ihan jossain lähistöllä oli lauantaiksi ilmoitettu vastaavanlainen katukirppis. Tapahtumapaikka ei kuitenkaan sanonut kummallekaan mitään, mutta kolmea eri karttapalvelua hyväksi käyttäen löysimme sijainnin. Kaikki näyttivät hieman eri paikkaan, mutta kuitenkin suhteellisen lähelle toisiaan. Yllättäen perillä ei ollutkaan yhtään mitään, kiertelimme kaikki kadut varmaan kilometrin säteellä, turhaan. Lopulta oli pakko luovuttaa ja palata kotiin. Olin kuitenkin jo ehtinyt innostumaan kirppiksestä, joten aloin etsiä paikkaa perinteisesti kartalta. Pian selvisikin, että osoite sijaitsi noin 3 km ilmoitetusta. Kiitos mappy, google ja kumppanit.

Onneksi kuitenkin lähdimme, perillä oli hyvä tunnelma, sopivasti ihmisiä ja melko monipuolista tavaraa. Itse ahdistun kirppiksellä, jos siellä ei ole tarpeeksi porukkaa. Onhan se toisaalta kiva, että pääsee vaivatta tutkailemaan tarjontaa, mutta en vaan yksinkertaisesti halua olla pöydän ainoa asiakas. Tuntuu, ettei mihinkään voi vilkaistakaan ilman että myyjä alkaa heti tuputtamaan. Tämä ongelma todennäköisesti sijaitsee lähinnä oman pään sisällä, eivätkä myyjät oikeasti ole hyökkääviä. Mutta ei auta, jos ahdistaa niin ahdistaa. Mukaan lähti hyvän mielen lisäksi muutama löytö, niistä lisää kunhan saan kuvat otettua.

Illalla lähdimme vielä juhlistamaan ystävän vanhenemista. Tunsimme entuudestaan ainoastaan isäntäpariskunnan, joten tuli samalla tutustuttua uusiin ihmisiin. Yksi ranskiksista oli viettänyt kuusi vuotta jenkeissä PhD-opintojen parissa, joten pääsin pitkästä aikaa puhumaan kunnolla englantiakin. Paikalla oli juhlakalun ystäviä sekä lapsuudesta, koulusta että töistä. Oli mukava huomata, kuinka erilaisia tyyppejä ihan pieneenkin kaveriporukkaan mahtuu.:)

Kotiutuminen tapahtui joskus yöllä...Jotain ajasta kertoo se, että olin liian väsynyt katsoakseni kelloa. Aamun auringonpaistetta ei kuitenkaan voinut jättää hyödyntämättä, joten lähdimme kävelemään torille ja nauttimaan poikkeuksellisesti aamukahvista terassille. Kuuma kahvi, rapea croissant ja kirpeä aamuaurinko on niin hyvä tapa aloittaa päivä, että sitä pitäisi harrastaa useamminkin. Aurinko ei ilmeisesti tule tilauksesta, mutta eiköhän kaksi ensimmäistä hyvässä seurassa jo melko pitkälle vie...

Olimme sopineet lounastavamme chérin veljen luona, joten kovin pitkään aamusta ei ikävä kyllä ehtinyt nytkään nauttimaan. Onneksi ohjelmassa oli vain rentoa olemista, päivä kului leppoisasti fondue-padan äärellä seurustellen. Itse olen aina syönyt fondueta perinteisesti juustoon dippaillen, mutta tällä kertaa juuston tilalla oli jokin punaviinipohjainen liemi. Tämä versio oli paitsi mukavan erilainen niin varmasti myös paljon juustoista kaimaansa terveellisempi. Ja kaiken lisäksi niin hyvää, että täytyy ehdottomasti kaivaa omakin setti kaapin perältä uudelleen käyttöön.:)